Iskukoukkukalastus
Iskukoukuilla kalastaminen on helppoa puuhaa. Yleensä niillä pyydetään haukia, mutta sattuupa joskus made tai muukin kala haksahtamaan iskukoukkuun. Iskukoukun asettaminen vireeseen ei ole hankalaa. Tämä tapa ei ole ainoa oikea tapa, vaan yksi monista. Kun kala nappaa lähtee lisää karhunlankaa purkautumaan luokista. Tämä siksi, että kala ei rikkoisi koukkua kun lankaa on vain vähän.
Avantoon menevän kepin toiseen päähän sidotaan tarvittava määrä esim. paksua karhunlankaa. Karhunlangan toiseen päähän sidotaan luokki. Luokin jälkeen sidotaan iskukoukku laukaisijastaan kiinni. Iskukoukku olisi myös hyvä sitoa laukaisimen lisäksi varrestaan, jotta suuri hauki ei tempoisi heiveröistä laukaisijaa irti itse koukusta. Koukun alempaan päähän laitetaan syötiksi esim. kuollut särki, kuore, silakka, ahven, muikku tai vaikkapa kiiski. Kun syötti on koukussa ja karhunlanka on halutun pituinen on ansa viritetty. Kalan napatessa viritetty koukku napsahtaa kalan leukaan kiinni. Itse koukkuavannon viereen kairataan toinen avanto, josta sitten käydään pitkällä rautalankakoukulla haromaan siimaa. Siima pyritään saamaan vedetyksi koukun avulla kalastajan ulottuville. Tämä voi olla joskus vaikeaa hommaa, varsinkin jos siiman päässä taistelee 5-10 kilon hauki. Kun siima on saatu käsiin, vedetään iskukoukku ylös ja vaihdetaan syötti tai irrotetaan hauki. Syötti kannattaa vaihtaa vähintään parin päivän välein parhaan pyytävyyden varmistamiseksi.
Hyviä paikkoja iskukoukulla kalastamiseen ovat mm. karikkojen reunustat, syvät kaislikkorannat ja yleensäkin paikat joissa haukea kesälläkin tavataan. Pyyntisyvyydet ovat tietysti tapauskohtaisia, mutta ainakin omien kokemuksien mukaan hauki liikkuu usein talvella saalistamassa välivedessä tai 2-3 metriä jään alareunasta.
Korostaisin kantapään kautta oppineena varovaisuutta iskukoukkujen kanssa, koska 30 asteen pakkasessa on vähemmän hauskaa irrottaa kädestänsä 1,5 senttimetrin syvyyteen itsensä iskenyttä iskukoukkua!