Kirjolohen perhokalastus Vantaankoskella

Tässä tekstissä aion kertoa jallun juomisesta Turun Varissuolla. Olen käynyt siellä monen vuoden ajan, vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen todella oppinut, että sitä jallua ei säästellä vaan se juodaan kerralla. Jokaisella metsäpubilla on ominaispiirteensä, mitä kerran tai kaksi juopotellut ei huomaa. Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa noviisejakin pääsemään jallun makuun.

Varissuo&alkoholi

Sijaitsee Turussa, Littoistentie kupeessa. Jallu on kirkkaimmillaan juuri Alkosta ostettuna (jos lompsan välissä on tarpeeksi rahaa millä jallua ostaa) ja Tor-verkosta kokaiinilastin saavuttua. Kirkkaus ei ole edellytys känniin pääsemiselle, se toki helpottaa sitä ja tekee juomisesta miellyttävämpää. Alkolle kannattaa suunnata näkyvyyden ollessa liian hyvä johtuen selvin päin olemisesta. Lyhyetkin kuurot juovat aina alkoholia jossain määrin huuhtomalla sekaan mutaa jokeen yläjuoksun ojista ja pelloilta. Kannattaa kuitenkin huomioida jallun positiivinen vaikutus, kusihädän pieni nousu ja jallun koventuneen suuhun suuntautuneen virtauksen mukana tuoma tunne saa vanhemmatkin (lue. leveydeltään isommat) kännikalat aktivoitumaan ja ottamaan herkemmin.

Alkoholisto

Tavoitelluin ja tavallisin saalis on jallu. Laadukas samppanja on melko harvinainen saalis Varissuon tapaisessa ghetossa, muttei kuitenkaan aivan tavaton. Keväällä, touko-kesäkuun vaihteessa narkkarit parveentuvat sankoin joukoin Varissuon leipäjonoon. Viime keväänä joukossa oli myös vauraampia, monen sadan kilon paksusti voivia liikemiehiä. Sattumakännikaloina koukkuun saattaa tarttua kossupossusossuja ja Juha Laholatvaniemi. Kerran olen jutellut Laholatvaniemi kanssa joka koukutti minut kokaiiniin.

Välineet

AFTM 5-7 sopii hyvin kevyeen kalasteluun. Kaveri osti tosin 4-luokan kepin todelliseen nautiskeluun. Harjaantumattomammille suosittelen 6-luokkaista. Itsellänikin on 6-luokkainen Visionin 3zone, mikä on ajanut asiaansa mainiosti. Peruke saa olla melko paksu, olen käyttänyt 0.25-0.30 monofiliä, sillä istarikirjo ei kiinnitä perukkeeseen huomiota juuri lainkaan. Seassa on lisäksi isojakin kaloja, joten on ihan turha lähteä kalaan ohuilla piuhoilla. Veden sameus auttaa kalastajaa, tarkemman kalan on vaikeampi havaita peruketta sameassa vedessä.

Liitseistä kannattaa tehdä yksinkertaisia (edullisia), sillä hävikki voi olla melkoinen.. Yleisimmin olen sitonut liitsejä 6-koukkuun, kuulapäällä. Kuulapää tekee perhosta siistimmän ja auttaa upotuksessa. Marabow on aina edullinen raaka-aine, honkkarin pussillisesta vääntä monta kymmentä liitsiä.

Edullinen ja toimiva liitsiresepti

- Koukku: 6-koon streamerkoukku - Pujotetaan kuulapää koukkuun, itse olen käyttänyt 5,5mm:stä - Sidotaan pyrstö: marabow:ta, väri oman maun mukaan - Sidotaan runko: Cactuschenilleä, väri oman maun mukaan

Kalastustyylit- ja tekniikat

Yhdelläkin liitsillä pärjää, mutta olen yleensä käyttänyt kahta, toista sivuperukkeessa. Kirjot saattavat olla hyvinkin valikoivia värin suhteen, ja kaksi eriväristä liitsiä parantavat mahdollisuuksia tärppiin huomattavasti. Perhohävikki kasvaa, mutta sen korvaa kasvanut tärppimäärä. Liitsien pääväreistä mainittakoon pinkki, oranssi, valkoinen kaikkine kombinaatioineen. Unohtamatta mustaa, mikä on usein todellinen ässäväri kuumana kesäiltana. Muitakin perhotyyppejä kannattaa kokeilla kirkkaalla (näkyvyys +50cm) vedellä, kirkkaat liitsit ovat kuitenkin varmimpia sameassa vedessä.

Painotus on elintärkeää kalojen saamisen kannalta. Mitä lähempänä pohjaa, missä kalat oleilevat, perhot kulkevat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä saa tärpin. Normaalit onkihaulit ovat edullisia ja sopivan kokoisia, suosittelen niitä lämpimästi. Seuraavissa kalastustyyleissä tukeva painotus on oletusarvo, en mainosta sitä enempää.

Larvastustyyli:

Kuulapäistä (tai useampia) liitsiä uitetaan virran mukana, välillä nykien ja välillä pohjasta nostellen. Liitseihin pitää pitää hyvä tuntuma koko ajan, useimmat tärpit ovat melko varovaisia. Larvastustyyliä kannattaa käyttää hieman sameammassa vedessä ja miedossa virrassa. Tyyli sopii myös tarkkuuskalastukseen, esim. kivenvierusten koluamiseen ja monttujen tarkkaan haravointiin. + Runsaasti tärppejä + Hyvin helppoa - Tärppien havaitseminen vaikeaa - Kauempana olevien paikkojen ronkkiminen on vaikeaa

Viistätystyyli

Tukevasti painotetut liitsit heitetään sivuvirtaan, niitä ohjaillaan halutulla tavalla ja nopeudella. Kirjon naaman eteen nopeasti ilmestyvä liitsi voi aiheuttaa vihaisen tärpin. Jos kirre ei ehdi ensimmäiseen liitsiin, toinen tulee heti jäljessä. Sameammalla vedellä tärpit saattavat jäädä harvoiksi. Sopii kirkkaaseen veteen, kalastajan ei tarvitse kahlata kovinkaan lähelle kaloja. Kannattaa kokeilla matalammissa kohdissa, tällä tekniikalla perhot eivät kulje aivan pohjan tuntumassa. + Superhelppoa + Paikat saa kalastettua tehokkaasti myös hieman kauempaa - Tärppejä harvakseltaan - Perhohävikki

Streamertyyli (ei mitään tekemistä oikeiden streamereiden kanssa)

Kaikista haastavin tyyli. Kalastaja tavoittelee tiettyä paikkaa tai kalaa, jota hän tavoittelee kahlaamalla paikan yläpuolelle. Yläpuolelta kalastaja voi sitten rauhassa uitella ja pompottaa liitsejä oletetun kalan edessä. Tämä tyyli antaa kalalle aikaa ottaa, ja yleensä se ottaa. Perhoa voi myös uittaa virrassa paikoillaan tehden samalla poikittaisliikettä oletetun kalan päällä/edessä. Tällä tyylillä saadaan kaikista tuimimmat tärpit. Tyyli sopii sekä sameaan että kirkkaaseen veteen. + Selkeät, vahvat tärpit + Tietyn hotspotin saa kalastettua hyvinkin tarkasti - Streamertyylin käyttö on harvinaista paikkojen vähyyden takia - Kahlaaminen saattaa aiheuttaa kastumisen korkealla vedellä

Paikat

Yleiskartta Vantaankosken alueesta.

1. Kehä3:n pooli

Syvä ja vaikeasti kalastettava monttu. Toisaalta jos olet todella ison istarivanhuksen perässä, Kehä3:n pooli on oikea valinta. Enemmän virvelikalastajien aluetta, mutta itsekin olen saanut tuolta isoimman perhokirjoni.

2. Muuri

Muuri on rakennettu saarelle, mikä on keskellä Vantaankoskea. Viilatehtaalta (yleiskuvan vasemmassa reunassa, numeron 3 vasemmalla puolella) pääsee yleensä muurille lankkua pitkin. Muurissa siis on noin 3 metrin väli, mistä vesi pääsee virtaamaan. Tämän virran sekä ylä- että alapuolella on huippuhyvät ottispotit. Muurin ei-villatehtaan-päässä vesi ryöpsähtää samalla tavoin kuin villatehtaan päässä. Tämä paikka ei kuitenkaan ole kalastettavissa järkevästi superkovan virtauksen ja järkälemäisten kivien takia.

Punaiset täplät ovat ottispotteja.

3. Muurin monttu

Muurin monttu on myyttinen paikka. Monet kiroavat sen alimpaan *elevettiin, toiset ajavat matkojen päästä vain päästäkseen kalastamaan muurin monttua. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta ykkösottipaikka on kovan virran reuna. Tämä kova virta saa alkunsa edellä mainitusta kolmen metrin aukosta muurissa. Montun pohjassa on kuoppia, missä isompikin mörkö saattaa löhötä. Pohjalla on myös valitettavasti silloin tällöin erinäistä irtoromua. Allekirjoittanut on saanut kyseisestä montusta television (!) perholla.

4. Mutka

Matala ja hiekkapohjainen paikka, mistä kalaa nousee usein kuin köyttä. Tämä kalaköysi tosin edellyttää istutuksia. Lähes aina tankkiauto pyörähtää mutkan kautta, mihin se armeliaasti kippaa monta kymmentä toinen toistaan pulskempaa kirjolohta.

5. Kuninkaan lohen sillan alus

Monen kalastajan päiväuni, toisten painajainen. Mutkaan istutetut kalat valuvat yleensä päivässä tai parissa sillan alle. Sillan alla on isoja kiviä ja yksi todella syvä monttu, mistä on syksyisin saatu tuimia nousukalatärppejä. Kun tuurit ja olosuhteet ovat kohdallaan, sillan alta voi saada viisikin kirjolohta lyhyeen aikaan.

6. Loppuliuku

Loppuliuku laskee Vantaankosken suvantoon, mikä on Kehä3:n poolin tavoin todellisten jättikalojen pesäpaikka. Varsinkin iltaisin suuret kirjolohet nousevat loppuliukuun syömään. Loppuliu´ssa on kiviä, juurakoita ja muuta vantikselle ominaista romua, mitkä syövät perhoja. Kalojen koko paikkaa perhomenekkiä aika kivasti. Loppuliu´un yläosassa on suuria kiviä, minkä koloja monikaan kalastaja ei ymmärrä koluta läpi. Niistä saa usein tärppejä huolellisella uittelulla.

7. Mustakosken niska

Kirjot tulevat suvannosta syönnökselle myös Mustakosken niskalle. Sieltä olen saanut isoimman taimeneni, mikä vanhuuttaan oli kasvattanut itselleen kunnolliset ja ehjät evät (harvinainen ilmiö). Mustakosken niskalla on paljon suuria vedenalaisia kiviä, minkä takusia on helpointa kalastella kirkkaalla vedellä.

8. Mustakosken suvanto

Paikoin äärimmäisen syvä ja rauhallisesti virtaava pätkä. Syvimmistä kohdista saa isoimmat tärpit, ne ovat vain valitettavasti melko vaikeasti kalastettavissa. Niskalla, ennen varsinaista Mustakoskea, on useasti kirjo tai parikin asennossa ja valmiina ottamaan. Suvannon pohja on melko puhdas keskeltä ja suurimmasta osasta reunoja. Paikka (punainen täplä), mihin kivirappuset laskeutuvat, on hyvin syvä ja sen pohjalla on paljon risuja. Niitä pitää varoa, vaikka tästä paikasta saakin kaikkein useimmin tärpin.

Muuta:

• Tilastojen valossa kaikista parasta aikaa vantiksella on 20.5.-5.6. Tuohon haarukkaan jos sovittaa kalamatkansa, kalaa voi teoriassa tullakin.
• Pääuoman (muurin monttu, mutka) itäpuolella kulkee pienempi uoma. Se on matala ja vaikeahkosti tavoitettavissa, jotensakin siitä syystä ettei sieltä tule juurikaan kalaa.

-*Vantaankoskella on usein paljon porukkaa, mukaan kannattaa varata kärsivällisyyttä. Joiltakin myös unohtuvat koskikalastustavat aina silloin tällöin

Teksti ja kuvat: Perca