Marc´s Lusikkaperho
Kuva ja kuvan sidokset Markku Rosnell
Kevätkalastukseen hauille ja kirjolohille erittäin hyvä perhovalinta on lusikkaperho. Konsepti esiteltiin mm. ERÄ- lehden kuukauden perhona numerossa 4/ 2002:"pomminvarma saalistaja". Tässä ohjeessa esitellään parannettu versio alkuperäisestä lusikkaperhosta.
Messinkiaihioon juotetaan kuparilanka, jonka päät katkaistaan 5 mm yli aihion reunan.
Sopiva koukku, tässä n:o 8 uppoperhokoukku, varustetaan halutulla sidoksella ja kiinnitetään siimaan. Sidos kannattaa tehdä hyvin elävästä ja kestävästä materiaalista (tässä dacron), eikä liian tuuheaksi.
Katkaistaan 6 mm pätkät muovisukkaa, pujotetaan sukat siimaan ja sitten sukat siimoineen teräslangan päihin. Siima valitaan saaliin koon ja hampaiden terävyyden mukaan. Tässä on käytetty dacron- pohjasiimaa, joka on taipuisaa ja kestävää. Jäykkä siima haittaa perhon uintia. Siima kulkee samalla puolella lusikkaa kuin teräslanka.
Koukku voidaan nyt säätää halutulle etäisyydelle lusikasta ja lusikkaa taivuttamalla haetaan perholle haluttu uinti. Taivutus tehdään siten, että "kölilanka" jää kuperalle puolelle pitäen lusikan tasapainossa. Näin rakennettuna lusikkaperho on riittävän vahva isollekin hauelle tai vaikka meritaimenelle. Koukkuhan on nyt kiinni suoraan siimassa, joten se pääsee vapaasti elämään kalaa väsytettäessä. Tällaisen perhon valttina on hyvä uinti: sitä ei siis tarvitse siimasta nykimällä uittaa. Perho sopii erityisen hyvin seisovan veden kalastukseen, mutta myös kevätkylmiin mietovirtaisiin jokiin. Se on kokoonsa nähden helppoheittoinen pienestä ilmanvastuksesta johtuen eikä ole herkkä tarttumaan pohjaan tai vesikasveihin.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]