Uivelo
Uivelo (Mergellus albellus) on koskeloistamme pienikokoisin, vain noin telkän kokoinen. Uivelon koko maailmankannasta lähes neljännes pesii Suomessa.
Tuntomerkit[muokkaa]
Juhlapukuinen uivelokoiras on vaalein sorsalintumme, ja sitä voi erehtyä luulemaan uivaksi lokiksi. Mustaa on vain pienissä pyöreissä täplissä nokan tyvellä, juovissa niskassa ja selän keskustassa. Lentävä koiras näyttää tummemmalta kuin uiva, sillä mustissa siivissä on vain siiven tyviosa valkoinen, kahden mustan pitkittäisjuovan halkoma laikku. Uivelonaaras muistuttaa telkkänaarasta, mutta on sirompi ja uivelolla on valkoinen poski, joka erottuu jyrkästi punaruskeasta päälaesta. Naaraan siipikuvio on samanlainen kuin koiraalla. Uivelon koivet ja nokka ovat harmaat. Silmän värikalvo on punaruskea, mutta muuttuu iäkkäällä koiraalla helmenharmaaksi. Koiraan soidinääni on matala ja kumea, nariseva krr-ek. Naaraan ääni on käheä krr-korina.
Esiintyminen[muokkaa]
Pesimäaikaan uivelon levinneisyysalue ulottuu Skandinavian pohjoisosista pitkälle Venäjän puolelle. Laji talvehtii Skandinavian eteläosissa, Keski-Euroopassa, Balkanilla ja Mustanmeren ympäristössä sekä Intiassa, Kiinassa, Korean niemimaalla ja Japanissa. Koko maailman uivelokannaksi on arvioitu 130 000-210 000 yksilöä. Suomen uivelokanta on kasvanut 1950-luvulta lähtien ja on nykyisin arviolta 2000-3000 paria. Laji suosii matalia runsaan kasvillisuuden järviä, mutta viihtyy myös karummilla järvillä, jokisuvannoissa ja suoallikossa. Uivelon syysmuutto on loka-joulukuussa ja kevätmuutto huhti-toukokuussa. Pieniä määriä talvehtii Suomessa.
Pesintä ja ravinto[muokkaa]
Uivelo pesii koloon, minkä tähden reviiriltä täytyy löytyä puunkolo tai uuttu. Paikoilla, joissa pesäkolot ovat vähissä, uivelot voivat pesiä samaan koloon telkän kanssa, mutta varsinaiset telkän ja uivelon risteymät ovat sangen harvinaisia. Naaras munii toukokuussa 7-11 munaa. Vain naaras hautoo ja haudonta-aika on 26-28vrk. Poikasten lentokykyisiksi kehittymisen aika on noin 10 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia.
Uivelon pääasiallista ravintoa ovat pikkukalat, vesihyönteiset, äyriäiset ja sammakontoukat.