Valkoturska

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkoturska
Valkoturska.jpg
Uhanalaisuusluokitus:
Tieteellinen luokittelu
{{#if:Aitotumaiset Eucarya|| Domeeni || __ || Aitotumaiset Eucarya {{#if:Eläinkunta Animalia|| Kunta || __ || Eläinkunta Animalia {{#if:Selkäjänteiset Chordata|| Pääjakso || __ || Selkäjänteiset Chordata {{#if:Selkärankaiset Vertebrata|| Alajakso || __ || Selkärankaiset Vertebrata {{#if:LuukalatOsteichthyes|| Yläluokka || __ || LuukalatOsteichthyes {{#if:ViuhkaeväisetActinopterygii|| Luokka || __ || ViuhkaeväisetActinopterygii {{#if:Neopterygii|| Alaluokka || __ || Neopterygii {{#if:TurskakalatGadiformes|| Lahko || __ || TurskakalatGadiformes {{#if: || Alalahko || __ || {{#if:TurskatGadidae|| Heimo || __ || TurskatGadidae {{#if:Merlangius|| Suku || __ || Merlangius {{#if:merlangius|| Laji || __ || merlangius

Valkoturska (Merlangius merlangus) on Euroopan rannikkovesissä esiintyvä turskalaji.

Ulkonäkö[muokkaa]

Valkoturska kasvaa yleensä 30-40 senttimetrin pituiseksi, mutta se voi kasvaa jopa 70 -senttiseksi. Mustameressä elävät valkoturskat ovat normaalia pienempiä, niiden koko jää alle 20 senttimetriin. Valkoturskien väritys on vaihetevaa. Päältä se on kellanruskea, vihertävä, tai sinertävä. Valkoturskan kyljet ovat vaaleammat, yleensä kellanharmaat, vatsa taas on puhtaan valkoinen, tai hopeanvärinen.

Levinneisyys[muokkaa]

Valkoturska elää siis Euroopan rannikoilla. Yleensä sitä tavataan alle 200 metrin syvyydestä. Levinneisyys ulottuu Pohjois-Norjasta Välimerelle, sekä Mustallemerelle, kattaen myös Islannin ja Färsaarten rannikot ja ulottuen Itämeren länsiosaan.

Elintavat[muokkaa]

Valkoturska tulee sukukypsäksi 2-3 vuoden ikäisenä. Kutu ajoittuu pitkälle jaksolle tammi-heinäkuussa. Naaraalla voi olla satojatuhansia mätimunia, mutta se laskee ne pieninä muutaman munan ryhminä ulappaveteen.

Käyttö[muokkaa]

Valkoturska on tärkeä troolikalastuksen kohde. Sitä pyydetään myös pitkälläsiimalla.

Valkoturskasaaliit ovat olleet laskussa. 1970 -luvulla parhaat valkoturskasaaliit olivat noin 200 000 tonnia, nykyisin enää 40 000 tonnia.

Lähteet[muokkaa]