Venepilkintä
Himopilkkijät eivät yleensä juurikaan pilki avovesiaikana, vaikka saalista saadaan hyvin ja ilmatkin ovat lämpimämpiä. Venepilkinnällä tavoitellaan yleensä ahventa, kuhaa tai haukea. Välineet ovat samanlaisia, kuin talvellakin, mutta kalat eivät ole yleensä läheskään niin tarkkoja syötin ja pilkin suhteen, vaan ottavat vihaisesti tarjottuun pilkkiin. Ainoa ongelma on löytää kalat, jotka ovat ainakin kesällä hajallaan pienissä parvissa.
Venepilkinnässä on tärkeintä, ettei venettä tule ankkuroida, muuten kuin todella kovalla tuulella (yli 10 m/s). Kaikista tehokkain keino on antaa tuulen viedä venettä oletetun kalaparven päältä, ja vetää veneeseen niin paljon kalaa, kuin vain suinkin ehtii. Veneen sopiva ajelehtimisvauhti on noin 1 km tunnissa eli usein veneen perässä joudutaan käyttämään laahausankkuria, tai hidastepussia. Jos kalaa on paljon, niin ajetaan uudestaan kalaparven yläpuolelle ja toistetaan sama. Saalisvarmuus paranee, jos mukaan otetaan 1-2 kalakaveria. Varsinkin silloin on aina jokin pyydys vedessä ja parven saa seuraamaan venettä pitkiäkin matkoja. Parven löydyttyä, heitä lähtöpaikan merkiksi pieni paino, jossa narun päässä vaikka muovipullo. Näin löydät yleensä takaisin heti oikeaan aloituskohtaan. Ahventa pilkitään tasapainopilkeillä ja kuha sekä pystypilkeillä että tasapainopilkeillä. Venepilkinnän perusvarusteet ovat lyhyt noin puolimetrinen jämerätekoinen vapa, johon saa hyrräkelan kiinnitettyä ison kalan varalta. Kovassa tuulessa kelaa oppii arvostamaan, sillä siima tahtoo mennä aina sekaisin veneenpohjalla. Tasapainopilkkien sopiva kokoluokka pannukarkealle kalalle on noin 6-9 senttiä. Liian pienet tasapainopilkit eivät toimi tuulessa eli ne jäävät liikaa veneen perään ja tuntuma kalan tärppeihin heikkenee.
Tavoitteena ahven[muokkaa]
Ahvenen venepilkinnän varusteina kannattaa käyttää jäykkäkärkistä vapaa, sekä tasapainopilkkejä. Sopiva siimanvahvuus on 0,30-0,35 mm. Tasapainopilkin väreiksi suosittelen joko papukaijaa, vihreä,- tai oranssivatsaista tai ruskeaselkäistä ja hopeavatsaista. Jos vesi on tavanomaista kirkkaampaa, siniselkäinen toimii hyvin. Tasopainopilkin koko saa olla 6-8 senttimetriä, jos vesistössä yleensä on 150 gramman tai sitä suurempien kokoluokan ahvenia. Vieläkin tärkeämpää on värikoukun väri, joista parhaiksi on havaittu oranssin ja vihreän mustalla iskupisteellä varustettuna, tummemmissa vesissä kelta-punainen on toimiva väri. Värikoukun koko saa olla isohko, kokoluokassa 4-8.
Ahven ei yleensä nirsoile avovesikautena, vaan ottaa hyvin vihaisesti tasapainopilkkiin kiinni. Syöttiä ei juurikaan tarvitse, mutta yleensä käytetään ahvenen silmää, joka on kestävin, mutta myös kastemadon pätkä käy hyvin. Kärpästen tai surviaisten toukan käyttö on aivan turhaa. Jos ahven syö tasurin pää edellä on syönti parhaimmillaan ja jos pelkkä värikoukku on suussa, on syönti rauhallisempaa.
Tekniikka[muokkaa]
Kalastustaktiikkana on hypyttää tasapainopilkkiä aivan pohjassa. Tee pilkkivavalla 20-40 sentin nostoja ja anna joka välissä tasurin käydä pohjassa. Jos pohja on epätasainen, niin pilkin menettämiseltä ei voi aina välttyä. Harmia vähentää kun kiinnität värikoukun joko perholukolla tai pääsiimaa heikommalla siimalla, jolloin menettää vain värikoukun. Parhaiten saalista olen saanut 5-8 metrin syvyydestä, mutta jokaisella kalapaikalla on omat ottipaikat, jotka täytyy opetella.
Mitä myöhemmäksi syksy etenee, sitä suuremmiksi parviksi ahven kokoontuu, joten ei kannata luovuttaa ennen jäiden tuloa! Parhaat saaliit saadaankin yleensä syys-lokakuussa pakkojen reunoilta ja salmien suulta.
Tavoitteena kuha[muokkaa]
Kuhan saanti on hieman hankalampaa, kuin ahvenen, mutta pienellä harjoittelulla kuhankin makuun pääsee taatusti niissä vesissä, missä niitä yleensä tavataan. Varusteina vavan ei tarvitse olla aivan umpijäykkä, ja pilkkinä tasapainon rinnalla käy hyvin pystypilkki, jossa lyhyen ketjun varassa on 1-haarainen tai 3-haarainen värikoukku. Myös kuhaholkki on nostanut suositaan alan harrastajien parissa. Värikoukku saa olla kokoluokassa 4-8. Jos käytät tasapainopilkkiä, niin värikoukun tulisi roikkua noin 2 senttiä pilkin alapuolella.
Pilkin väreinä kupari/messinki/hopea yhdistelmistä löytyy oikea ja kokoluokka saa olla 7-9 senttiä. Varma valinta on Nautilus tai Hopeasiipi. Tasapainopilkin värinä paras on salakan, silakan tai kuoreen sävyt, koska niiden perässä kuhat yleensä uivat. Lisäksi keltaisen, vihreän ja sinisen vaaleat sävyt ovat ottivärejä.
Kuha ottaa varovasti pilkkiin ja usein aloittelija ei edes huonolla syönnillä huomaa kuhan käyntiä pilkissä. Joten tuntuma pitää säilyttää koko ajan siimaan ja vavankärkeen. Hyvällä syönnillä toki kuha ottaa rajummin kiinni pilkkiin. Usein kuha iskee ohi pilkistä eli kädessä tuntee vain pienen tönäisyn, muutaman sekunnin kuluttua tulee usein uusi ja tarkempi yritys. Kalastustaktiikka poikkeaa hieman ahvenesta, joten ahvenen pyytäjä saa harvoin sivutuotteena paria kuhaa enempää. Kuhan pilkinnässä veneen vauhti saa olla hiljainen. Syötiksi kannattaa laittaa kalan pyrstö (salakka, silakka tms). Hyvä vaihtoehto aidon puuttuessa on laittaa koukkuun pätkä kalajigin pyrstöä tai muuta sitä muistuttavaa muovia. Hyvällä syönnillä myös ahvenen silmä kelpaa.
Kuhan pyynnissä kalastajan käden liikkeet ovat rauhallisia nostoja. Pilkki lasketaan pohjaan ja tömistetään hieman. Sen jälkeen siimaa nostetaan asteittain aina metri pohjasta. Tämän jälkeen pilkki pudotetaan kerralla pohjaan. Juuri tässä äkkipudotuksessa kuha hermostuu ja ottaa kiinni, joten silloin täytyy reagoida pieneenkin pilkin pysähdykseen terävällä vastaiskulla.
Kuhan pilkinnän kulta-aikaa on koko kesä, mutta loppusyksyllä niitä on helpointa löytää, kun havaitsee pikkukalaparven luotaimella tai katseella pintavedessä. Kutuajan jälkeen kesäkuussa kannattaa panostaa ensimmäiseen reissuun ja kesäiltojen pimetessä toisen kerran. Ottiaikaa on aamuvarhainen tai iltamyöhäinen, mutta lokakuusta alkaen koko päivä on hyvää kalastusaikaa. Kesäkuussa kalat voivat olla 2-4 metrin vedessä, mutta syksyllä kuhan löytää yleensä 8-15 metristä.