Vesikko
Vesikko eli tuhkuri (Mustela lutreola) on alkuperäinen eurooppalainen näätäeläin.
Vesikkokannan suuruus on Espanjassa noin 500–1000, Ranskassa 200–500, Romaniassa Tonavan suistossa alle 1000 ja Ukrainassa alle 500 yksilöä.
Venäjän kannaksi arvellaan muutamaa tuhatta.
Hiidenmaalla Virossa on viime vuosina suoritettu palautusistutuksia.
Vesikko on luokiteltu hävinneeksi Suomesta, viimeinen varmistettu havainto Suomessa on vuodelta 1992 Sotkamosta.
Käytännössä vesikko oli hävinnyt Suomesta jo 1950-luvulla.
Viimeisen havainnon muistoksi on Vuokatissa nimetty Eevalan risteykseen päättyvä tie Vesikkotieksi.
Vesikon ruumis on 28–40 cm pitkä ja sen häntä 12–19 cm pitkä.
Vesikon paino voi olla enimmillään 1,5 kg.
Osasyyksi vesikon katoamiseen Suomesta on epäilty voimakasta minkkikantaa,
joka olisi syrjäyttänyt sen voimakkaampana samaan ekologiseen lokeroon sijoittuvana eläimenä.
Tutkimusten mukaan vesikkokannan pieneneminen alkoi kuitenkin jo ennen minkin voimakasta leviämistä.
On arveltu, että vahva minkkikanta estää tehokkaasti vesikon paluun tai palautumisen Suomeen.
Minkki ja vesikko eivät ole lähisukulaislajeja huolimatta niiden samankaltaisesta ulkonäöstä ja elintavoista.
Sen sijaan hilleri ja vesikko saattavat risteytyä keskenään.
Vesikko on rantojen asukki ja syö sammakoita ja pikkujyrsijöitä, mutta ennen
kaikkea kaloja.
Pesänsäkin vesikko tekee yleensä rantatörmän onkaloon.
jonnenaaras keväällä synnyttää 2 - 6 poikasta.
Keskikesällä pennut lähtevät ensikerran pesän ulkopuolelle.
Lähteet[muokkaa]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesikko, http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-82lw.htm