Ero sivun ”Siima” versioiden välillä
| (3 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | '''Siima''' on [[ongen]], [[virveli]]n jne. [[vapa|vavan]] ja [[koukku|koukun]] tai [[uistin|uistimen]] väliin jäävä lankamainen osa, jonka tarkoituksena on kuljettaa | + | '''Siima''' on [[ongen]], [[virveli]]n jne. [[vapa|vavan]] ja [[koukku|koukun]] tai [[uistin|uistimen]] väliin jäävä lankamainen osa, jonka tarkoituksena on kuljettaa koukku tai uistin kauemmas kalastajasta. Siima valmistetaan muovista ([[monofiilisiima]]) tai mikrokuidusta punomalla tai fuusioimalla valmistettu monikuitusiima. Erilaisilla valmistusmateriaaleilla ja rakenteilla pyritään säätelemään mm. siiman lujuus-, notkeus- ja jousto-ominaisuuksia. Monofiilisiima venyy pituudestaan jopa kymmeniä prosentteja ennen katkeamista, monikuitusiima puolestaan venyy vain muutaman prosentin verran. Siima, jossa on suuri vetolujuus, on useimmiten paksua eivätkä [[solmu]]t kestä siinä kovin hyvin. |
| Rivi 42: | Rivi 42: | ||
| Vimpa || 0,15-0,20mm | | Vimpa || 0,15-0,20mm | ||
|} | |} | ||
| − | <ref> Olli Aulio | + | <ref>{{Kirjaviite|tekijä=Olli Aulio|vuosiluku=2008|kirjan nimi=Onkijan kirja|tunnus=9789512048458|kustantaja=Gummerus}} </ref> |
== Siiman väri == | == Siiman väri == | ||
| Rivi 54: | Rivi 54: | ||
== Siiman historia == | == Siiman historia == | ||
| − | Ennen vanhaan urheilukalastajilla ei ollut vaikeuksia kalastussiiman hankinnassa; siiman raaka-aineena oli silloin hevosen häntäjouhi. Izaak Waltonin aikana englannissa [[Perhokalastus|perhokalastajat]] kisailivat siitä, kuka pystyi nostamaan isoimman [[taimen]]en käyttäen vain yhtä häntäjouhen vahvuista peruketta. 1800-luvun puolivälissä kauppaan tulivat silkkisiimat, jotka mullistivat sen ajan kalastuksen. Ensimmäiset tekokuitusiimat tulivat markkinoille vasta 1938 saksalaisen DAM:in valmistamina. Kun siima punottiin aikaisemmin hevosen häntäjouhista tai silkkisäikeistä, oli nailonsiima | + | Ennen vanhaan urheilukalastajilla ei ollut vaikeuksia kalastussiiman hankinnassa; siiman raaka-aineena oli silloin hevosen häntäjouhi. Izaak Waltonin aikana englannissa [[Perhokalastus|perhokalastajat]] kisailivat siitä, kuka pystyi nostamaan isoimman [[taimen]]en käyttäen vain yhtä häntäjouhen vahvuista peruketta. 1800-luvun puolivälissä kauppaan tulivat silkkisiimat, jotka mullistivat sen ajan kalastuksen. Ensimmäiset tekokuitusiimat tulivat markkinoille vasta 1938 saksalaisen DAM:in valmistamina. Kun siima punottiin aikaisemmin hevosen häntäjouhista tai silkkisäikeistä, oli nailonsiima yksisäikeinen. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen yleistyi nailonsiimat kalastuksessa. <ref>{{kirjaviite|kirjan nimi=Kalamiehen tietokirja}}</ref> |
| − | |||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Nykyinen versio 5. elokuuta 2013 kello 07.20
Siima on ongen, virvelin jne. vavan ja koukun tai uistimen väliin jäävä lankamainen osa, jonka tarkoituksena on kuljettaa koukku tai uistin kauemmas kalastajasta. Siima valmistetaan muovista (monofiilisiima) tai mikrokuidusta punomalla tai fuusioimalla valmistettu monikuitusiima. Erilaisilla valmistusmateriaaleilla ja rakenteilla pyritään säätelemään mm. siiman lujuus-, notkeus- ja jousto-ominaisuuksia. Monofiilisiima venyy pituudestaan jopa kymmeniä prosentteja ennen katkeamista, monikuitusiima puolestaan venyy vain muutaman prosentin verran. Siima, jossa on suuri vetolujuus, on useimmiten paksua eivätkä solmut kestä siinä kovin hyvin.
Siiman paksuus[muokkaa]
Sopivan paksuista siimaa valittaessa täytyy ottaa huomioon pyydettävä kala, että käytettävät välineet. Siiman paksuuden ja koukun koon tulisi olla suhteessa toisiinsa. Myös on kalastuspaikka vaikuttaa valittavan siiman paksuuteen. Mikäli kalastetaan kasvillisuuden ja pohjaoksien seasta, kannattaa käyttää vahvempaa siimaa.
Sopivia siimanpaksuuksia eri lajeille[muokkaa]
| Ahven | 0,20-0,25mm |
| Ankerias | 0,35-0,50mm |
| Hauki | 0,40-0,50mm |
| Kampela | 0,35-0,50mm |
| Karppi | 0,20-0,40mm |
| Kuha | 0,35-0,40mm |
| Lahna | 0,20-0,30mm |
| Seipi | 0,15mm |
| Siika | 0,20mm |
| Silakka | 0,30mm |
| Sorva | 0,15-0,25mm |
| Suutari | 0,25-0,35mm |
| Särki | 0,15-0,20mm |
| Säynävä | 0,25mm |
| Turpa | 0,20-0,30mm |
| Vimpa | 0,15-0,20mm |
<ref>Olli Aulio; 2008, Onkijan kirja, ISBN 9789512048458. Gummerus. </ref>
Siiman väri[muokkaa]
Kala saattaa tarkastella syöttiä jonkin aikaa. Tällöin on melko tärkeää ettei siima ole väärän värinen. Onkisiimoja on monen värisiä. Värittömän siiman lisäksi on olemassa mm. vihreitä, sinisiä ja jopa itsevalaisevia siimoja. Sellaisesta on hyötyä jos kalastetaan hämärässä. tosin tällöin voidaan kysyä näkeekö kala sen.
Siiman hoito[muokkaa]
Siiman käsittely vaikuttaa sen kestänyyteen. Auringonvalo vaikutaa haitallisesti nailonlankaan ajan myötä. Älä siis varastoi siimaasi aurinkoiseen paikkaan. Myös käyttö ja vavan vaparenkaat kuluttavat siimaa. Siksi siima kannattaa uusia silloin tällöin, vaikkapa kerran vuodessa. Kalastusreissulle kannattaa ottaa mukaan varasiimoja.
Siiman historia[muokkaa]
Ennen vanhaan urheilukalastajilla ei ollut vaikeuksia kalastussiiman hankinnassa; siiman raaka-aineena oli silloin hevosen häntäjouhi. Izaak Waltonin aikana englannissa perhokalastajat kisailivat siitä, kuka pystyi nostamaan isoimman taimenen käyttäen vain yhtä häntäjouhen vahvuista peruketta. 1800-luvun puolivälissä kauppaan tulivat silkkisiimat, jotka mullistivat sen ajan kalastuksen. Ensimmäiset tekokuitusiimat tulivat markkinoille vasta 1938 saksalaisen DAM:in valmistamina. Kun siima punottiin aikaisemmin hevosen häntäjouhista tai silkkisäikeistä, oli nailonsiima yksisäikeinen. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen yleistyi nailonsiimat kalastuksessa. <ref>
- , Kalamiehen tietokirja, ISBN . .</ref>
Lähteet[muokkaa]
<references />