Virveli
| 45px | uh tuo porno perse kaipaa sykkivää kyrpää kiimaiseen höpövittuun.....
arvaa jysähti kulli pystyyn
|
Virveli on kalastusväline, jolla kauempana kalastajasta olevaan vieheeseen tarttunut yksi tai useampi kala tai muu vedenelävä saadaan tuotua kalastajan ulottuville. Virveliä käytetään usein myös vieheen saamiseksi pyyntipaikalle. Virveli koostuu kolmesta osasta, kelasta, vavasta ja siimasta.
Kelat jaetaan yleensä kolmeen ryhmään: umpikeloihin, avokeloihin ja hyrräkeloihin. Umpikelassa siima keriytyy kotelon sisällä olevaan vavansuuntaiseen puolaan. Avokelassa siimaa keräävä puola taas on avoin. Molemmilla heitettäessä siima purkautuu kiinteältä puolalta. Hyrräkelassa puola on vapaan nähden poikittain, ja siima purkaantuu pyörivältä puolalta.
Vapa on käyttötavasta riippuen yleensä 3-15 jalkaa (0,9-4,5 metriä) pitkä, enemmän tai vähemmän jäykkä riuku. Vavassa voi olla muotoiltu paikka (umpi)kelalle. Siimaa varten vavassa on ohjainrenkaita, joiden koko pienenee kohti vavan kärkeä.
Tunnettuja kela- ja vapavalmistajia ovat ruotsalainen Abu Garcia sekä japanilaiset Shimano ja Daiwa. Muihin valmistajiin kuuluvat mm. Shakespeare.
Heittokalastus virvelillä[muokkaa]
Umpikelaisella virvelillä heittokalastetaan seuraavasti:
- kelan jarru painetaan pohjaan, jolloin siima lukittuu eikä uistin liiku (tipahda maahan)
- virvelin vapa viedään taka-asentoon heiton vauhdinottoa varten
- virvelin vapaa heilautetaan voimakkaasti eteenpäin
- sopivalla hetkellä * kelan jarru irrotetaan, jonka jälkeen uistin lentää kauas purkaen siimaa kelalta
- uistimen annetaan upota veteen sopivalle syvyydelle
- kelataan hitaasti siimaa takaisin kelaan
Tätä toimenpidesarjaa toistetaan niin kauan kunnes tapahtuu jotain seuraavaa:
- virvelöijä väsyy kalastukseen
- uistin tarttuu pohjaan kiinni (yleensä uppopuuhun, vesikasveihin tai kiveen)
- kala nappaa kiinni uistimeen
Kun kala nappaa uistimeen kiinni, aloitetaan kalan väsytys. Mitä suurempi kala on, sen enemmän se vaatii väsytystä. Ilman väsytystä vaarana on siiman katkeaminen, sillä kala alkaa vimmatusti tempoilemaan vastaan. Kalan väsytystekniikka on seuraava: Kalan koosta riippuen pitää kelan jarru säätää oikeaan kireyteen, yleensä kelan ala- tai yläpuolelta ruuvia kiertämällä. Nyrkkisääntönä on ettei siima saa hetkeksikään löystyä, vaan kelataan koko ajan tasaisella rauhallisella nopeudella. Kalan väsyttäminen kestää koosta riippuen kymmenista sekunteista tunteihin. On mahdollista myös ohuella siimalla ja löysällä jarrulla väsyttää suurikin kala, mutta se vaatii taitoa ja eritoten kärsivällisyyttä.
Kun kala on saatu lähelle kalastajaa (tai venettä), se voidaan nostaa haavilla tai nostokoukulla, käsinkin se on mahdollista. Nostovaihe on erityisen riskialtis kalan irtipääsylle.
- Kelan jarrun sopiva vapautushetki on optimi uistimen liikkeen nopeudesta ja heittokulmasta ballistiikan sääntöjen mukaan. Tarkoitus on saada uistin mahdollisimman pitkälle tai mahdollisimman tarkasti haluttuun paikkaan.