Uistin

Viehe on urheilukalastuksessa kalojen pyydystämiseen käytettävä esine, jota liikutellaan siiman päässä, useimmiten vavan avustuksella. Pienimmillään viehe voi olla alle 0,5 cm mittainen (mormyska), suurimmillaan tavallisesti maksimissaan noin 40 cm (vaappu). Suomalaisessa kalastuksessa pilkkivieheet ovat keskimäärin pienempiä kuin avovesikalastuksen vieheet. Perinteisesti ajateltuna viehe jäljittelee tavoiteltavan petokalan luonnollista ravintokohdetta. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, jotta viehe voisi olla hyvin kalastava.

Viehe on tavallisimmin varustettu koukuin. On olemassa myös tapa, jossa koukku korvataan palalla kuitu- tms. materiaalia, johon petokalan hampaat voivat tärpissä takertua. Tämä tapa ei kuitenkaan ole saavuttanut suurempaa suosiota; vieheen koukutus on ylivoimaisesti käytetympi tapa. Jos viehekalastuksessa ei käytetä syöttiä, voi käyttää myös väkäsettömiä koukkuja, etenkin jos tarkoituksena on päästää saadut kalat pääsääntöisesti takaisin.

Vieheillä kalastusta voidaan harjoittaa vuodenajasta ja säästä riippumatta. Kalastustapoja ovat heittokalastus, vetouistelu, perhokalastus sekä jäiden aikaan mahdollinen pilkintä.

Käyttökelpoinen viehe voi olla kalastuspaikasta ja -tilasteesta riippuen erilainen. Käyttökelpoisilla tarkoitetaan sellaisia vieheitä, jotka satunnaisessa kalastustilanteessa ovat ominaisuuksiltaan tarkoituksenmukaisimpia käyttää ja tuottavat kenties eniten kalatapahtumia.

Uistimet

Uistin on viehetyyppi eli kalastustyökalu, jota käytetään heittokalastukseen, vetouisteluun sekä joissakin tapauksissa pilkintään. Uistimessa on runko ja yksi tai useampi koukku, johon petokala hyökätessään jää kiinni. Erilaisia uistintyyppejä ovat lusikat, vaaput, lipat ja jigit.

Uistimen rungon tarkoitus on herättää kalan saalistusvaisto. Runko muistuttaa yleensä kalastetun petokalalajin ravinnoksi kuuluvaa pienempää kalaa. Uistin voi olla kiiltävä, jolloin se kimaltelee huomiotaherättävästi vedessä liikkuessaan. Kimaltelua lisää, jos uistimessa on pyörivä lippa, joka pyörii vedessä uistimen edetessä. Uistimen rungossa voi olla ulokkeita, esimerkiksi värikkäitä tupsuja.

Koukkujen tarkoitus on saada kala kiinni uistimeen, kun kala on haukannut uistimen kitaansa. Koukut ovat teräväpäisiä ja niissä on monesti vastakkaiseen suuntaan osoittava väkänen, joka vaikeuttaa koukun irtoamista kalasta ja täten pienentää vahingollisten karkuutusten riskiä.

Peruke, jossa on leikari, liittää uistimen siimaan siten, että siima ei kierry, vaikka uistin pyörisi akselinsa ympäri. Peruke estää myös esimerkiksi hauen kalastuksessa siiman katkeamisen kalan mahdollisesti teräviin hampaisiin.

Tunnettuja suomalaisia uistinmerkkejä ovat muun muassa Rapala, ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvat Blue Fox, Luhr Jensen, Storm, Trigger-X ja Williamson. Somalaisia uistinten valmistajia ovat Kuusamon Uistin ja Finlandia-uistin, jonka tavaramerkkinä on Nils Master.

Lusikkauistin

Lusikkauistin on saanut nimensä sen lusikkamaisen kuperasta muodosta ja Suomessa siitä, että Tiura-Uistinta edeltänyt kultaseppä käytti hopealusikkamuotteja uistinta metallista valmistaessaan. Lusikkauistinta käytetään muun muassa hauen ja lohen heittokalastuksessa ja vetouistelussa. Lusikkauistimet valmistetaan metallista, kuten alpakasta eli uushopeasta, messingistä tai kuparista. On myös esimerkiksi korkilla kevennettyjä, hitaammin vajoavia lusikoita.

Vaappu-uistin

Vaappu-uistin muistuttaa uistimista ehkä eniten kalaa. Se soveltuu muun muassa hauen, ahvenen, kuhan ja lohikalojen pyyntiin. Uidessaan hyvä vaappu syöksähtelee epäsäännöllisesti. Vaapun uintisyvyyden määrää vaapussa oleva muovinen tai metallinen uintilista eli nokkalevy, joka kasvattaa veden vastusta ja näin ikään kuin vetää vaapun sille ominaiseen uintisyvyyteen. Mitä isompi levy on, sitä syvemmällä vaappu yleensä ui. Uintilistalla varustettuja ns. perusvaappuja on saatavissa floating- (kelluva), sinking- (uppoava) ja suspending-mallisina (syvyytensä säilyttävä).

Vaapuiksi lukeutuvat myös pintakalvossa uivat, muun muassa hauelle ja taimenelle suunnatut pintavaaput sekä erityisesti hauelle tarkoitetut jerkkivaaput. Näissä uudemmissa vaapputyypeissä on harvemmin nokkalevyä, mikä saattaa vaatia kalastajalta jonkinlaista uittamistyyliä vaapun uinnin aikaansaamiseksi. Näitä vieheitä ei siis kelata suoraan kuten muita viehetyyppejä, vaan uintiliike luodaan vavan nykäyksillä tai kelausrytmin muutoksin.

Hauen jerkkikalastus alkoi yleistyä Suomessa vuosien 2003 – 2004 vaiheilla, ja on nykyään varsin suosittua varsinkin etelärannikollamme. Pikkuhiljaa jerkkaus on saanut suosiota myös sisävesillä. Haukijerkit ovat usein varsin kookkaita, pituudeltaan noin 10 – 20 -senttisiä ja painoltaan noin 30 – 150 -grammaisia.

Lippauistin

Lippauistin on hyönteistä tai sitä jahtaavaa kalaa muistuttava viehe. Siinä on kovaa vauhtia pyörivä lehti, joka aiheuttaa vedessä värähdyksiä, joihin kalat kylkiviiva-aistillaan reagoivat. Hyönteismäisillä lipoilla voi saada perinteisesti vieheellä kalastettavien petokalojen lisäksi myös esimerkiksi särkikaloja. Lipat ovatkin ehkä monipuolisimpia vieheitä erilaisine kokoineen, väreineen ja tyyppeineen.

Jigiuistin

Jigiuistin eroaa muista uistimista sekä materiaalissa että koukussa. Se on pehmeä ja sen koukku sojottaa ylös, mikä estää pohjaan tarttumisen. Jigi vaatii kelan ja vavan liikkeillä säädeltävää uittamisrytmiä. Jigit ovat kaksiosaisia: niissä on pujotettu painolla varustettuun koukkuun toukkaa tai kalaa muistuttava, esimerkiksi silikonista valmistettu jigiosa.

Ruohosuojattu uistin

Ruohosuojattu uistin on lusikkauistin tai lippauistin, jonka ominaisuutena on välttää tarttumista vesikasveihin, kuten kaisloihin tai lumpeisiin. Ruohosuojaus on useimmiten toteutettu joko kiinteinä uistimessa tai koukuissa olevilla metalliviiksillä, jotka ohjaavat kasvillisuuden koukkujen ohi. Kalan tarttuessa uistimeen metalliviikset taipuvat ja antavat koukkujen tarttua kalan suuhun. Koukun tarttuvuus kalaan on toki hieman heikompi kuin ruohosuojaamattomassa uistimessa. Ruohikkouistimet ovat kuitenkin tärkeitä, sillä monet kalalajit hakeutuvat kasvillisuuden suojiin. Ruohosuojattuja koukkuja myydään erikseen, joten periaatteessa mistä tahansa vieheestä saa ruohosuojatun koukut vaihtamalla. Suojauksen on kuitenkin todettu toimivan parhaiten lusikoissa ja lipoissa. Ruohosuojatuista uistimista tunnetuin on Rapalan Minnow spoon.

Perho

Perho on erivärisistä langoista sidottu hyönteisjäljitelmä. Sillä kalastetaan usein lohikaloja koskilla. Etenkin isommat perhot ovat myös merkittäviä hauenkalastuksessa. Esimerkiksi talvella sulilla merenrannoilla perhokalastus on lähes ainoa toimiva hauen viehekalastusmuoto. Perhoja voi sitoa kooltaan, väriltään, tyypiltään ja painotukseltaan erilaisia, kuten pintaperhoja ja uppoperhoja.

Pilkki

Pilkki on talvella jäiden aikaan käytettävä viehe, jolla saa lähes kaikenlaista kalaa. Tyypillinen pilkkimistilanne tapahtuu jäähän kairalla poratun avannon läpi. Pilkki voidaan syötittää esimerkiksi kärpäsen tai surviaisen toukilla, milloin kala pyrkii syömään syötin. Syötittämättömillä pilkeillä kala taas tavoittelee itse viehettä. Pilkkityyppejä ovat lusikkauistimia muistuttavat pystypilkit, vaakatasossa pysyvät tasapainopilkit ja pienet, pallomaiset mormyskat. Pilkkiä uitetaan vavan nykäyksin ja vedoin, mikä houkuttelee kaloja. Pilkkiä voi myös avovesiaikaan veneestä, laiturilta tai sillalta käsin.

Katso myös

• Kalastus
• Suomen uistinvalmistajat

Aiheesta muualla

• Ulla Kokko: Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27406-2.
• Suomen Haukiseura / Rami Eloranta & Janne Helenius: Haukijerkkauksen peruskuviot. http://suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/jerkkaus.html