väsyttäminen

[Anonymous]

silloi ku teillä on kala kiinni, nii piättekö vapaa pystössä?

[kaivo]

Väsyttämisestä on keskusteltu aiemminkin varmasti useaan otteeseen, mutta tässä hieman perusteita:

1) Vieheeseen tärppäävä kala tartutetaan vastaiskulla. Jos koukut ovat asianmukaisesti terävät, riittää kun kalastaja vetäisee vavan reippaasti pystyyn ja pitää tasaista vetoa yllä. Kriittiset hetket kalan irtoamiselle ovat tärpin jälkeiset sekunnit, kun kala on tarttumassa koukkuihin.

2) Kalan tartuttua ei pidä hätäillä. Seuraavaksi arvioidaan kalan koko ja voimat suhteessa välineisiin sekä väsytyspaikan olosuhteet, ja menetellään sen mukaisesti. Vapa pidetään pystyssä ja kelaamalla pidetään yllä jatkuva tuntuma kalaan, ts. pakotetaan kala uimaan jatkuvasti ja mielellään pinnan tuntumassa, etenkin jos on vaarana että kala pääsee sotkemaan siiman kiinni pohjaan. Väsytyksessä tärkeimmän työn tekee vavan myötäily ja siiman jousto (kuitusiimat tosin eivät jousta), toiseksi kelan jarru. Isommat kalat saattavat vaatia jarrun löysäämistä, jotta ne saisivat kiskottua syöksyillessään siimaa kelalta. Siiman kestävyys joutuu normaalikalojen kanssa melko harvoin todelliselle koetukselle, mutta kalan saadessa syöksyihinsä siimaa ulos se väsyy nopeammin ja väsytyskin on helpompaa kun läheltä tärpännyt kala ei riehu lyhyen siiman päässä. Joskus väsytyspaikan olosuhteet ovat hankalat esim. kovan virran tai runsaan vesikasvuston tms. takia; tällöin kalaa joutuu väsyttämään ronskimmin kuin "avoimemmassa" paikassa. Jos kala käy väsytyksen kuluessa näköetäisyydellä, kalastaja ehtii usein vilkaista kuinka hyvin kala on koukuissa kiinni. Yhdellä koukunhaaralla niukasti suupielestä tarttunutta kalaa joutuu väsyttelemään löysemmin ottein kuin esim. uistimen kiduksiinsa nielaissutta kalaa.

3) Väsytyksen kuluessa silmäillään paikkaa, josta kalan ylösotto sujuisi mahdollisimman kivuttomasti, ja hakeudutaan paikalle jo siinä vaiheessa, kun kala ui vielä pidemmän siiman päässä. Lähelle rantaa hinattua, vielä virkeää kalaa kun voi olla vaikeaa ohjailla sopivampaan paikkaan.

4) Ylösoton hetki alkaa olla ajankohtainen kun kala osoittaa väsymyksen merkkejä: kellahtaa välillä kyljelleen tai käy jopa selällään*. Kala vedetään lähelle ja löysätään jarrua mahdollisesti lisää, koska uupuneenkin näköinen kala saattaa tehdä vielä sen kuuluisan "viimeisen syöksyn", johon tulee varautua. Kalan ylösottoa kokonaisuutena ajatellen; alussa mainitun tärppihetken ohella väsytyksen loppuvaihe on kalan karkaamisen kannalta kriittinen vaihe: kala voi olla lopussa jo heikosti kiinni koukuissa, siimaa on ulkona lyhyelti eli joustovaraa on vähän, ja kalastajakin saattaa jo hermostua ja yrittää kalaa ylös väkisin. Jäitä hattuun!

Loppua siimaa ei kelata aivan lyhyeksi, vaan kalan viimeisen syöksyn ja potkiskelun varalle on hyvä jättää siimaa ulos pelivaraksi n. vavan mitta. Kala saadaan käden ulottuville viemällä vapaa pitelevä käsi taakse ja toinen käsi hoitelee kalan ylösoton, tapahtuipa se sitten haavilla, koukulla, käsipelillä tms.

*Jos kala on tarkoitus päästää elinkelpoisena takaisin, ei sitä tule uittaa aivan umpiväsyneeksi. Kala yritetään saada ylös mahdollisimman ripeästi: ei väkisin repimällä, vaan päättäväisen hellästi. Kalojen pyydä & päästä -kalastuksesta on käyty aiemminkin niin paljon keskustelua, että ei siitä tässä yhteydessä sen enempää. Lisätietoa löytyy varmasti esim. hakemalla vanhoja viestejä sekä täältä kalassa.netistä että kalastus.comista.  

[Redex]

Mikä olisi sitten hyvä jarrun löysyys? Itsellä on ollut siten,että kaloille ei ole antanut kertaakaan vielä siimaa,mutta jos vedossa jää kiveen niin sitten rupeaa räikkä laulamaan.Ilmeisesti liian tiukka,jos tuota tekstia katselee.

[kaivo]

Jarrun säätö on maku- ja tilannekohtainen asia. Itse ole tottunut UL-kalastajana sellaiseen käytäntöön, että säädän jarrun alkuun melko tiukalle, jotta vastaiskut tapahtuisivat jämäkästi, erityisesti haukien suhteen. Kalan tartuttua arvioin sen koon ja säätelen sitten jarrua sen mukaan; UL-vehkeillä joutuu jarrua joskus löysäämään jo alle kiloisen hauen takia. Ei niinkään siiman kestävyyden takia vaan siksi, että kala väsyy ja on helpompi väsyttääkin kun se saa syöksyillä mielensä mukaan. Varsinkin huonosti tarttuneen kalan kanssa joutuu joskus löysäämään paikasta riippuen niin paljon jarrua, että se meinaa rätistä heti kun vapaa pikkaisen nostaa.

[jarisat]

Tässä oli Kaivolta niin paljon hyvää asiaa, että nostetaanpa kerrattavaksi.

Kummasti on esim. haukiyksilöilläkin eroa, kun monasti parikiloisenkin kanssa saa vähän vääntää ja tässä joku aika takaperin sain 4,7 kiloisen, joka tuli kuin halko vettä viistäen suoraan haaviin. Veden lämpötilallakin tietysti on oma merkityksensä.

[kaivo]

Nyt kun lueskelin noita kolmen vuoden takaisia kommenttejani, en keksi oikeastaan muuta lisättävää kuin sen, että jos kala on tarkoitus vapauttaa, sitä ei kannata uittaa aivan "piippuun". Ylösoton voi hoitaa heti, kun kalan pahimmat menohalut on sammutettu, ts. kun kala pysyy uintiasennossa, mutta ote-etäisyydellä, ylösottoon vaadittavien sekuntien ajan.

[Himopilkkijä89]

Kesällä saimme 3-4 kiloisia haukia, jotka eivät ollenkaan käyneet kovaa kiinni lusikkaan. Itse asiassa 4 kiloinen hauki kävi niin hellästi kiinni, että luulin kuvan raappivan pohjaa. Luulin että kala on alle kiloinen.(sitten kun tajusin että se onkin kala) Sitten kuitenkin kun kala pääsi veneen lähelle se alkoi yhtäkkiä tehdä voimakkaita syöksyjä. Kaikki kalat kuitenkin saatin onnelisesti haaviin asti. Annan yleensä haukien ottaa aika reilusti siimaa kelalta, poikkeuksena tietenkin jos olen lumpeikon lähellä niin silloin täytyy pitää jarru kireällä ja repiä vaan kala ylös.

Veden lämpötila oli tällöin reilu 20 astetta.

[ara_1]

taimenen kanssa on erijuttu.Vastaisku normaalisti,mutta koska taimen hyppii,tuleeko vapa pitää pystyssä vai lähellä veden pintaa vai jotain niiden väliltä :roll:

[Professor]

Koukutan kalan ensin ja sitpidän vapaa sivulle kalasta katsottuna.
Sittenkö kala on väsytettynä rannassa otan sen joko haavilla tai käsin.
Riippuu kalan koosta. :-D