Eilen tuli käytyä Heposelällä, lähes 6h pilkkimistä ja noin 6km kävelyä ja saaliiksi tuli kaksi sinttiä. Tänään Kuoringalta munat pataan, kaverille yksi n. 200g ahven. Että semmonen viikonloppu. Jospa se kevättä kohti paranisi.

Heposelkä on kirkkaampi kuin esim. Pyhäselkä, Tikanselkä ja Jänisselkä. Ahvenetkin on ihan eri värisiä. Hepolta kyllä saa läpi talven, ei tunnu lumi haittaavan, jopa paremmin saa kalaa kun ei oo ihan kirkkaat jäät. Eikä kyllä Pyhäselälläkään haittaa lumi, jopa parantaa mahdollisuuksia että syntyy railoja/laikkuja joista kala on helpompi löytää. Pyhäselällä vaan joutuu kävelemään (tai hiihtämään) pitkiä matkoja kalapaikoille, viime reissuilla on semmonen 3-4km ollu ihan perus matka ennen ku on viittiny edes reikää kairata

Tänä talvena olen nähnyt jäällä pari kertaa liveluotaimen toiminnassa ja vinkkinä tasurionkijoille jotka hakee vähän paremman kokoista kalaa niin vesistöstä riippumatta kannattaa olla hiljaa jäällä ja välttää turhaa kairaamista. Parhaat saaliit on tänä talvena tullut kun olen oletetuille kalapaikoille porannut aamusta muutamia reikiä joita olen sitten useamman tunnin kyttäillyt. Lumettomalla jäällä pelkästä jäällä kävelystä ja pulkan vetämisestä lähtee kova meteli joka karkottaa kalat hetkeksi alueelta mutta ne palaa sitten pikkuhiljaa takaisin pilkin houkuttamana. Pahinta myrkkyä on moottorikelkka ym ajoneuvot. Heposelällä lauantaina seurattiin kalaparvea joka ui moottorikelkkareitin kupeessa ja kun kelkkoja ajoi ohi kalat otti ihan hirveen spurtin ja hävis alueelta. Monesti tuolla jäillä näkee laiskoja ukkoja jotka ajaa kelkalla jäälle, kairaa kelkan viereen reiän jota pilkkii muutaman minuutin ja kun kala ei ota niin ajaa 10m ja kairaa uuden reiän jne. Sitten valitetaan että kala ei oo syönnillä. Se saatanan kelkka karkottaa kaikki kalat. Joskus oikein vituttaa kun joku ajaa kelkalla ihan viereen kyselemään että syökö kala.

Heposelkä on aika helppo paikka löytää kalaa. Kattelee syvyyskartasta paikkoja joissa on selkävesillä matalikkoja (alle 6m) ja siinä vieressä syvänteitä (yli 10m) ja sitten siinä matalan ja syvän välissä saisi olla tasaista 6-7m vettä. Isot ahvenet viihtyy niissä. Pientä kalaa niissä paikoissa on tosi vähän joten toukkavehkeillä ilman kaikua onkivan paikkoja ne ei ole mutta tasurilla kun malttaa kytätä niin hyvän kokoista ahventa on mahdollista saada.

Ite en tuota lumen tuloa säikähdä vaan otan sukset varastosta ja lähden Pyhikselle laikkuja etsimään. Tänä talvena on tullu paremmin isoa ahventa (yli 500g) kuin koskaan aiemmin niin ei oo mitään paineita saada joka reissulla kalaa niin voi aivan hyvin vähän tutkia uusia mestoja ja tehdä tyhjiäkin reissuja.

Pöllänniemessä pudotuspaikalle sopii kymmenittäin autoja eikä se Heposelkää lumi lyö samalla tavalla tukkoon niin kuin esim. Pyhäselän

Huonoo on ollut viime aikoina. Kuoringalla tullut käytyä, viimeisin reissu lauantaina, jolloin tuli vain yksi 280g ahven ja yksi sintti. Sieltä täältä antanut Kuorinka yksittäisiä fileahvenia. Ensi viikonloppuna taidan pitää huilia pilkkimisestä tai sit jos käyn pilkillä niin vaihdan kyllä järveä. Pitäis hommata tasureitakin ja kokeilla niillä välillä, oikeestaan vaan jigeillä tullut pilkittyä. Välillä kyllä tarjonnut morriakin tekotoukilla. Pitäs lähtee käymään testaamassa tuo Heposelkä, ei ole vielä saanut aikaiseksi siellä käytyä. Ei varmaan kyllä tee hyvää tää lumisade, kun eikös Heposelkä ole aika tummavetinen? Ja saako muuten auton hyvin parkkeerattua Pöllänniemeen?

Olen kirjoittanut eräkirjan ”Oulussa tärppää -kalassa Oulujoen suistossa”.  Kirjaa voi tilata ja kirjasta on lukunäyte kustantajan sivuilla:
https://www.bod.fi/kirjakauppa/oulussa-taerppaeae-paavo-raeisaenen-9789528066057
Kirja kertoo kalastuksesta keskellä vilkkainta Oulun kaupunkia. Ympäristönä kirja on Suomeenkin melko ainutlaatuinen. Maisemaa kalastukselle antavat välillä kerrostalot, välillä pienet metsäläntit tai puistot.
Kerrostalojen rantamilta kalaa myös saadaan. Lohta, taimenta, haukea ja kuhaa, joskus muutakin. Välillä pyydetään tyhjää.
Kirjassa tapahtuu monenlaista kommellusta. Tunnetaan entuudestaan muutamia tapauksia, joissa lohi on itse hypännyt veneeseen. Kirjoittajalle näin kävi perättäisinä kesinä. Olenkohan ainut kalamies Suomessa, jonka veneeseen on omin voimin kaksi lohta hypännyt? Sittemmin kirja kertoo kesästä, jolloin näitä ”hyppylohia” oli useammalla kalamiehellä.
Kalaan saatetaan joskus lähteä mieli maassa. Aina ei miehen mieli ole täynnä positiivia ajatuksia. Mutta luonto osoittaa olevansa tehokkaimpiakin masennuslääkkeitä vahvempi parantaja. Kirjassa päädytäänkin toteamukseen, että masennuslääkkeeksi pitäisi pillereiden sijaan määrätä kunnon tuntiannos uistimen soutua.
Kirja on dokumentin lisäksi opas ja tietokirja kalastuksesta ja eritoten Oulujoki suiston pyynnistä. Kirja tuo lukijansa tutuksi myös paikallisia kovia pyytömiehiä. Lisäksi kirja kertoo esim. paikallisesta lohisodasta, jonka seurauksena kaupunki joutuu asettamaan eri kalastuspäivät soutajille ja rantamiehille.