Kertoisitteko missä pilkitte ja minkälaisilla paikoilla?

kun oon tossa vihdin kirkkojärvellä pilkkinyt, niin syvät alueet ja lahdet ovat hyviä paikkoja. siellä pilkkii 20kalaa tunnissa ja isot pääse yllättää, kuten 2kilon kuha. käytän pystypilkkiä, jossa ketjun päässä on värikoukku.

Vesistön syvyyskartat (ns. merikortti) ovat oiva apu syvänteiden ja matalikkojen haussa, kun liikutaan vierailla vesillä. Jyrkät syvyyden muutokset suuntaan tai toiseen kiinnostavat sekä kaloja että kalastajaa.

Kalastuspäiväkirjaa pitämällä oppii vähitellen jotain.

Jos löydän kevättalvella jäältä paikan, jossa on tiheään kairattu reikiä, niin kyllä siitä jotain vihjettä saa.
Keskitalvella ongin mieluiten paikoista, joissa ei ole käyty aiemmin, koska kala ei niin paljon liiku.  

Kuvitellaanpa tilanne oudolle vesistölle mentäessä:

Syvyyskarttaa ei usein ole, joten aluksi silmäys tavalliseen karttaan jos mahdollista: etsitään niemenkärkiä. Lähtevien-/laskevien jokien suita, ojia. Salmikapeikkoja. Kasvustorantoja (joissakin kartoissa merkitty sellaisella "ruohokuviolla"). Maaston korkeuskäyristä järven rantamailla voi päätellä pohjan syvenemistä, jyrkkä ranta on usein loivaa parempi. Samalla hahmottuu järven koko, kuten kävelymatkat jäällä. Apua voi saada myös kyselemällä esim. paikallisista kalastuskaupoista olisiko heillä tietoa siitä, missä kalastellaan.

Jäälle tullessa kannattaa aluksi rauhassa silmäillä ympärilleen: näkyykö muita pilkkijöitä tai merkkejä kalastuksesta (verkkokeppejä pystyssä, vanhoja reikätihentymiä jne.). Kartastakin löytyneitä mahdollisia aloituspaikkoja löytynee katselemalla. Kaikenlaiset muutos- ja rajakohdat vetävät kaloja puoleensa. Näin paksun lumen ja jään aikaan kannattaa etsiä mahdollisimman vähälumisia paikkoja, railoja (varovaisuus mukaan!)

Mitä pienempi vesistö, sitä helpommin kalat löytyvät. Usein tämä tarkoittaa yksinkertaisesti raakaa kairaamista, joskin edellä kuvailluilla vinkeillä päässee hieman helpommin alkuun. Käytä ahvenparvea haettaessa jotain keskikokoista eloisaa pilkkiä, joka erottuu alkuvaiheessa kaloille esim. pientä mormuskaa paremmin. Mene johonkin oletettuun ottipaikkaan, ja aloita parven hakeminen kairaamalla reikiä matalasta syvempään, kunnes ottisyvyys löytyy. Päivän loputkin kalat löytyvät samoilta syvyyksiltä.

Quote from: Kaivo on March 06, 2003, 10:39:54
Kuvitellaanpa tilanne oudolle vesistölle mentäessä:

Syvyyskarttaa ei usein ole, joten aluksi silmäys tavalliseen karttaan jos mahdollista: etsitään niemenkärkiä. Lähtevien-/laskevien jokien suita, ojia. Salmikapeikkoja. Kasvustorantoja (joissakin kartoissa merkitty sellaisella "ruohokuviolla"). Maaston korkeuskäyristä järven rantamailla voi päätellä pohjan syvenemistä, jyrkkä ranta on usein loivaa parempi. Samalla hahmottuu järven koko, kuten kävelymatkat jäällä. Apua voi saada myös kyselemällä esim. paikallisista kalastuskaupoista olisiko heillä tietoa siitä, missä kalastellaan.

Jäälle tullessa kannattaa aluksi rauhassa silmäillä ympärilleen: näkyykö muita pilkkijöitä tai merkkejä kalastuksesta (verkkokeppejä pystyssä, vanhoja reikätihentymiä jne.). Kartastakin löytyneitä mahdollisia aloituspaikkoja löytynee katselemalla. Kaikenlaiset muutos- ja rajakohdat vetävät kaloja puoleensa. Näin paksun lumen ja jään aikaan kannattaa etsiä mahdollisimman vähälumisia paikkoja, railoja (varovaisuus mukaan!)

Mitä pienempi vesistö, sitä helpommin kalat löytyvät. Usein tämä tarkoittaa yksinkertaisesti raakaa kairaamista, joskin edellä kuvailluilla vinkeillä päässee hieman helpommin alkuun. Käytä ahvenparvea haettaessa jotain keskikokoista eloisaa pilkkiä, joka erottuu alkuvaiheessa kaloille esim. pientä mormuskaa paremmin. Mene johonkin oletettuun ottipaikkaan, ja aloita parven hakeminen kairaamalla reikiä matalasta syvempään, kunnes ottisyvyys löytyy. Päivän loputkin kalat löytyvät samoilta syvyyksiltä.

Tuossa oli melkein kaikki mutta mitä enemmän sitä suurempaa ja värikkäämpää pilkkiä pitää käyttää tietysti kohtuudella esim. ei ahvenelle 20 cm pituista lusikkaa kannata tarjota vaikka pilkkisi kuralammikossa