Perhokalastuksessa ehkä suurin merkitys saaliin ja nautinnollisuuden kannalta on se, miten osaat lukea koskea. Pitkälti tästä taidosta juontuu se, että se kaveri kiskoo samasta paikasta kalaa, kun taas itse vedät toistuvasti munat pataan-reissuja. Omalta osaltani aloitan kalastuksen ylhäältä, kuten luontevinta on. Kalastelen niskan ja pyrin etsimään niitä kohtia, joissa kalat yleensä lymyilevät, kuten pintakivien kupeissa, sekä montuissa. Itse koskessa pyrin etsimään myös näitä lymypaikkoja. Esimerkiksi joen ylle taipunut puu pudottelee usein erilaisia hyönteisiä jokeen kalojen ulottuville, lisäksi koskien peilit on hyvä tutkia tarkkaan. Yksi perusasioista on, että nämä montut käyttää hyödyksi käyttämällä erilaisia menetelmiä pohjaan päästäkseen.

Miten muu porukka etsii koskista ottipaikat ja miten toimitte missäkin tilanteessa?

Kosken lukeminenhan on tärkeä taito myös monessa muussakin tapauksessa (koskikalastus virvelillä, veneellä kulkeminen jne) ei pelkästään perhokalastuksessa. Itse olen ottanut tavakseni aloittaa niin perho-/viehekalastuksen ihan rantapengerryksen juuresta, pikku hiljaa heittopituutta lisäten ja jokeen kahlaten. Mutta perus sääntönä pitäsin että jos  on mahdollista niin ensimäiset heittoni suoritan heti rantovyöhykkeen alkamisesta, eli käytönnössä ensimäiset heitot heitän "kaukaa" vesirajasta rantaveteen.Tämä siksi, että liian monta kertaa olen tarmoa uhkuen pinkonut pää kolmantena jalkana veteen ja säikäyttänyt kalat karkuun rantaviivasta. Kuten El Payaso totesikin, kaatuneet puunrungot, ruohotupsut ja kaikki tälläiset antavat toivekuvan että näistä paikoista tippuu ja irtoilee ravintoa jokeen.
Isot kivet ja niiden reunat olen yleensä aloittanut kiven etupuolelta jonka jälkeen pikku hiljaa siiman määrää lisäten kiven sivut ja sen jälkeen kiven takunen.
Kalastus tyylini on siis siirtyä matalasta pikku hiljaa syvempään ja kovemmasta -> miedompaan virtaan.
 

Hieman vaikea se on kirjaimin selittää että kuinka itse kukin näkee kosken. Yleensä pyrin istumaan jonkin aikaa joen rannalla ennen aloittamista ja yritän saada tilan haltuun, toisin sanoen merkkaan mahdollisia ottispotteja etukäteen muistiin. Kun on saanut jonkinlaisen kokonaiskuvan alueesta voi harkita minkälaisella tyylillä / tyyleillä sitä kannattaa alkaa koluta läpi. Koskenlukuun itseensä vaikuttaa paljon keli & vuoden- ja vuorokaudenaika, mahdolliset ottispotit vaihtelevat aina hieman.

Mutta noin pääsääntöisesti kiinnitän huomiota;
- monttuihin
- virran reunoihin
- kiviin, niiden edustoihin ja takusiin
- uitto- ja heittotilaan, missä mahtuu tekemään mitäkin.

Noilla mä oon aina päässyt jonkinlaiseen alkuun uudella koskella. Tutummalla monet asiat menevät suunnilleen ulkomuistista, eikä samoihin asioihin tarvitse kiinnittää kerta toisensa jälkeen sen enempää huomiota. Tietysti kotikoskellakin veden korkeuden vaihtelut sekä sääolot vaikuttavat kalastustapaan olennaisesti.

-Perca

Hyviä juttua nuo kaikki yllä mainitut asiat!
Ite kun kalastelen vain oikeastaan paria koskea niin otti paikat kyllä tiedetään(luulen tietäväni), mutta mulla on sellanen tapa kalastaa että viskon perhoa ihan pienimpiinkin kiven koloihin ja puiden alle yms. Yllättävän pienessä tilassa se taimen mahtuu olemaan. Pienikin kivi ja se takapuoellla/reunoilla saattaa taimen makailla. Etenkin kosken reuna/rantakivet on otollisia paikkoja, monet vaan kahlaa heti yli tai jättää kalastamatta kokonaan.
Sitten taas jos on joku monttu niin sen kalastan eka pinnasta ja sitten upotan perhon niin lähelle pohjaa että se myös on siellä pohjassa. Sitäkun taimen makaa maha kiinni pohjassa eikä ole otti päällä niin ei se tule hakemaan perhoa kovinkaan kaukaa vaan pitää saada perho ihan nokan eteen.
Larvastamalla on helppo käydä läpi kaikki mahdolliset pyörteet ja kiven kolot/takuset yms. Itse juurikin kesäisin pää sääntösesti larvastamalla kalastan. Mutta toki isommat perhotkin saa peli aikaa.

Joskus se kyllä menee niin, että ensiksi pitää löytää edes se heittopaikka, mistä siis pystyy heittelemään.  :roll: Ei niinkään etsitä kalapaikkoja.

Mutta jos on sellainen paikka, mihnä pystyy menemään eteenpäin hyvin, niin yritän kalaa pääasiassa akanvirroista, syvänteistä, uppotukkien läheisyydesta  jne..

Tämän vuoden eka purotane tuli kumminkin matalikosta.  :roll:

Vikke sanoi kyllä oikein noista heittopaikoista. Tilaa ei ryteikköissillä rannoilla oikein ole hienoihin taka heittoihin ja vaikeiksia tuottaa amatöörille rullausheitokki. Siksi sidon perhoja myös tämmösiä tilanteita varten et pystyy heittään pikku haspelilla. Viime vuonna pahimpien helteitten aikaan kalat oli kovimpien koskien alla missä vesi oli valkeana kuohuna.

Quote from: Perca on June 10, 2008, 23:34:50
Yleensä pyrin istumaan jonkin aikaa joen rannalla ennen aloittamista.
-Perca

Pyrkimiseksihän tuo istuskelu monesti jää kun koski polttelee..

Mutta joo. Itse katselen myös muiden kalastajien liikkeitä jo mainittujen koskenluku-niksien lisäksi. Eli jos koskella on paljon kalastajia, koitan arvuutella paikkoja missä ei ole vielä kahlattu ja siimaa roiskittu.