Kalassa.net keskustelut

Kyllä tarina oli hyvä, mut ku tuomari katsoi myös kielenkäyttöön. Tarinoissa pitää olla hyvä kieliasu, et se puree lukijaan. Tämä tuomari ei hyväksy et alapää vilisee joka toisessa sanassa ja ku tarkkailee kelle tää kisa oli tarkoitettu niin siltäosin pulinat pois.

Joo en ymmärtänyt että kilpailu olikin vaan lapsille... kun puhuit tuosta "yleisestä sarjasta". Mutta kuitenkin otan tämän karvaan ja ehkä jopa hieman julmasti tuomaroidun lopputuloksen täysin "huumorilla", ja lähden dokaan viiksen kanssa! :-)

Saaliistahan aina kerrotaan kovia juttuja. Täälläkin joku pilkkiässä aina elvistelee kymmenien kilojen ja joskus oikein sadankin kilon saaliilla. Mullakin on kokemuksia kaloista, vaikka kaikki isoimmat aina karkaa. Mutta yhdenlainen tarina on jäänyt mieleen ja ajattelin sen tässä tuoda esille.
Päijänteeltä meinasin saada melkein kolme kiloisen taimenen tasurilla, mutta en sitten lähtenytkään kalalle. Paskalle kyllä ulkohuusiin menin, pökäle jääty sontapaljuun pystyyn ja mun jälkeen pytylle tullut Kake sai pakaraan liki tuumasen läpimitaltaan olevan mustelman.
Isä meinas saada 60-luvulla melkein saman kokosen,mutta sillä kalalla ei ollut toista rasvaevää. En ole asiasta aivan varma, mutta taatusti oli näin asia.
Ite kyllä melkein sain vielä melkein samankokosen, mutta kuitenkin vähän isomman, joka kyllä pääsi irti tuurasta, kun talviverkkoja nostin ja tuuralla iskin kyljestä sen taimenen läpi. Ihmettelin vaan, että vielä irtosi, vaikka samalla lyönnillä se tuura meni naapurin Pertin jalkapöydästä läpi ja se ei lähteny irti kun vasta keskussairaalassa.

Lisää vain tämmöisiä,tarinat hauskoja kuin mannen joulu ja palkintojakin oli. Ehkä tuo kirjoitusaika voisi kuitenkin olla pidempi. :-)

Quote from: Pete on November 01, 2008, 20:43:53
Saaliistahan aina kerrotaan kovia juttuja. Täälläkin joku pilkkiässä aina elvistelee kymmenien kilojen ja joskus oikein sadankin kilon saaliilla. Mullakin on kokemuksia kaloista, vaikka kaikki isoimmat aina karkaa. Mutta yhdenlainen tarina on jäänyt mieleen ja ajattelin sen tässä tuoda esille.
Päijänteeltä meinasin saada melkein kolme kiloisen taimenen tasurilla, mutta en sitten lähtenytkään kalalle. Paskalle kyllä ulkohuusiin menin, pökäle jääty sontapaljuun pystyyn ja mun jälkeen pytylle tullut Kake sai pakaraan liki tuumasen läpimitaltaan olevan mustelman.
Isä meinas saada 60-luvulla melkein saman kokosen,mutta sillä kalalla ei ollut toista rasvaevää. En ole asiasta aivan varma, mutta taatusti oli näin asia.
Ite kyllä melkein sain vielä melkein samankokosen, mutta kuitenkin vähän isomman, joka kyllä pääsi irti tuurasta, kun talviverkkoja nostin ja tuuralla iskin kyljestä sen taimenen läpi. Ihmettelin vaan, että vielä irtosi, vaikka samalla lyönnillä se tuura meni naapurin Pertin jalkapöydästä läpi ja se ei lähteny irti kun vasta keskussairaalassa.

Noni, tää oli jo huono.

Quote from: Pete on November 01, 2008, 20:43:53
Ihmettelin vaan, että vielä irtosi, vaikka samalla lyönnillä se tuura meni naapurin Pertin jalkapöydästä läpi ja se ei lähteny irti kun vasta keskussairaalassa.

Tossa kohtaa repes ihan kunnolla. Että näitä lisää vaan :-D

Quote from: Hemulisoturi on November 02, 2008, 12:28:38
Noni, tää oli jo huono.

No, jäämme odottelemaan hyviä juttuja(si)... :-P

Kokeillaan sitten tätä tarinaa..
Oltiin aikanaan Jussin kanssa Kesijärvellä pilkillä, se oli sitä aikaa kun bussilla mentiin kun ei autolla uskaltanut lähteä, tai paremminkin ei uskaltanut enää ajaa takaisin... Hyvin tuli kalaa, yks perkeleen iso haukikin mahtui saaliiseen. Pelkkä valokuvakin painoi vissiin kolme kiloa. Siitä täyty ottaa kaksi eri kuvaakin, että saatiin se kokonaan kuvattua. Ja takaisin mennessä kun makselin lippuja bussikuskille niin kuski sanoi: "Se olis sitten kaksi aikuista ja tosta pienestä kaverista menee lasten lippu", Jussi totes että se on se meidän hauki. Kuski ajo bussin ojaan, mutta onneksi oli se hauki, sillä vedettiin se bussin perä takaisin tielle.
Siellä Kesijärvellä oli sillä samalla reissulla niin älytön syönti, että jouduttiin aina juoksemaan saareen puun taakse laittamaan survari koukkuun, ettei ahvenet syöneet sitä ennen aikojaan. Siinä tuli yksikin ukkeli ihmettelemään miten meillä oli niin paljon kalaa, mutta Jussi tokaisi siihen: "Ja kaikki omat pyydykset on vielä kokematta". Ukko lähti.
Soiteltiin sieltä Jussin mökiltä kerran kotiin ja kerrottiin, että hyvin menee, sauna on palanut ja samalla vähän meidän vaatteita ja Jussi näyttää vähän aikaa aika hassulta, mutta varmaan normalisoituu kun tukka ja muutkin karvat kasvaa takaisin. Siitä sitten taas kalalle ja naapurin ukko tuli kyselemään tuleeko kalaa. Sanottiin, että justiinsa tultiin ettei oikein osaa sanoa vielä. Siihen se totesi, että jos tulee yksikin kala niin äkkiä vaan näyttämään hänelle, ja otetaan oikein kuva paikallislehteen. Jussi kyseli, että miksi niin. Naapuri totesi että tällä paikalla hänellä on lehmät laitumella kesällä, että jos kalaa tulee niin kyllä se lehtiuutisen paikka on.

Niin ja mistä se haukiäiti kutoo pikkuhauelle villapaidan ?
-No villakuoreesta tietenkin.
Milläs se ne kutoo ?
-Kalapuikoilla tietenkin.

Hohohoho!  :-D Tossa vasta tarina. Hyvä lukea näin iltasaduksi. Loistavaa kerrontaa.  :-)

Täällä jutut senkun paranee, mut palkinnot postitin aamulla. Voittaneet saavat lähipäivinä paketit. Pilkille ku ei vielä päästä, uus kisa alkaa nyt, joten juttua saa tulla. Ikärajaa ei ole ja palkinnon lähetän voittajalle maksamalla itse postit. Perjantaihin klo. 20 päättyy jutun pukkaus ja kaikki saa äänestää voittajaa. Joka eniten ääniä saanu on voittaja. Sääntönä et yksi taru per ukko et ei yhet vain lykkää juttua. Eli nyt on aikaa kehitellä kunnolla yks mojova satu, tai tositarina. Äänestys päättyy lauantaina klo. 18.00 ja äänirohmu saa palkinnoksi jotain, jota en kerro etukäteen.

Quote from: Hemulisoturi on November 02, 2008, 12:28:38
Noni, tää oli jo huono.

No, jäämme odottelemaan hyviä juttuja(si)... :-P

Mut enhän mä noin loistavaan tarinaan pysty.

Quote from: Hemulisoturi on November 03, 2008, 19:00:51
Mut enhän mä noin loistavaan tarinaan pysty.

Mutta toihan oli hyvä..!   

Sanailut sikseen ja kehitelkää juttua, ettei tää mene piikittelyksi. Jos äänestys menee lauantaina yhtä tiukaksi ko f1, Niin palkitaan kaks parasta.

Äänestyksestä sen verran et se tapahtuu lauantaina, eikä joka jutun jälkeen. Eihän sitä muuten saa selkoo savusessa saunassakaan.

No nyt ei oo pilkkijuttu mut vaihtelu virkistää jos se sallitaan :roll:

----------------------------------------------------------------------


Joo se retki alkoi vähän huonosti kun pyörästä oli etupyörä nussittu ja piti koko matka paatille keulia. Hieman matkaa myös hidasti vuotava takakumi, jota piti koko ajan pumpata samalla kun polkee. Joo mutta piti se lähteä kalalle kun edellisen päivän hesarissa oli jo kuva mun tulevasta vonkaleesta. Ukko-kin vaivautui mukaan, toki autolla. Valitettavasti Mercurystakin oli gaso loppunut ja jouduttiin korvia heiluttaen lipumaan pelipaikoille. Vieläkin vähän vasenta lehteä aristaa.
Ekalla heitolla jo melkein tuli 2.47kg mertsari, mutta kuulin naapurin Kimmon savustaneen sen jo viime viikolla. Vielä se yritti syötynäkin iskeä kiinni seuraavalla heitolla, mutta en mie sitä viittinyt nostaa ylös ettei ukolle tuu heti pahamieli kun jää toiseksi. Isäukko sen kalan siitä ekana koppas, kolmen kilon siika. Se oli uus ennätys, edellinen (youtubestakin tuttu)kala jäi kakkoseksi. Niin mun ukkohan sen siinä videossa onkis ylös. Miekin siinä sitten innostuin väsyttämään vähän isomman, sellasen kuuskilosen noin arviolta. Kovasti tempoi vastaan vaikka olikin jo päätön ja purkitettu paloiksi. Useampaan kertaan piti kalikalla napauttaa ja purkista pihisi nesteet pihalle.
No joo mut siitä niitä siikoja tuli hyvin, mutta kun keskipaino putos alle parin kilon niin piti vaihtaa paikkaa. Veneeseen asti hyppivät kimppuun. Vaikka kuinka isäukon kanssa heilutettiin korvia, niin ei päästy tarpeeksi nopeasti pakoon. Piti ne suurimman potkia saappailla laidan yli ettei upota kokonaan. Miekin siitä veneen vierestä airolla napautin kunnarin, sellanen kuuskilonen taas.

Ukko ei tietenkään hyväksynyt pojan paremmuutta vaan alkoi pätemään omista saaliistaan. Oli City-marketin tiskiltä saanut haarukalla yli 8 kiloisen. Arvostan kuitenkin omaa samoilta apajilta saamaani siikaa enemmän, koska se sentään puraisi Rapalaa. Kateelliset lihamiehet tosin anastivat sen takaisin ja meikäläinen talutettiin ulos liikkeestä.

Hetken kinasteltuamme jatkettiin taas kalastusta. Ukko perhana haukansilmällään näki siellä pohjantuntumassa aika ison hauen vonkaleen. Mun vapa pyysi hengähdyspaussia kun oli niin kovasti jo väsytellyt että piti se hauki ottaa sillä 3m mato-ongella. Kiire kun oli salkkareita katsomaan niin piti vetää se jööti kylmästi suoraan ylös. Veneeseen ei kuitenkaan suostunut heti tulemaan ja ukon piti sitä ensin pätkästä nyrkillä muutaman kerran. Ukko punnitsi sen painoksi 16kg, vaikka se mun mielestä näytti ainakin 17 kiloiselta. Aika tukevassa kunnossa oli kun pituutta vaan 99cm ....Wayne Gretzkyn numero. Gretzky on kans kova kalamies, kävi täällä Suomessa kerran ongella, mie vähän opetin sille niksejä. Hyvin oppis, kaveri oli ihan liekeissä ...4 salakkaa veti laiturilta, viides pääsi karkuun. Kiitokseksi se näytti mulle pari näppärää kikkaa kaukalossa. Ei se tosin mitään uutta ollut kun mun ukko ne kikat sille aikoinaan opettikin.

Mut joo mun piti oikeest lähtee kattomaan niitä salkkareita ja kun ei tuo syötikään ollut sinä päivänä mitenkään erityinen. Olihan se hauki melkonen sonni. Sana kiersi nopeesti ja kylältä lähti ihmiset isolla joukolla meitä vastaan. Se jalatonkin jätkä millä ei ollut käsiä, juoksi halaamaan meitä ja kävi keulimassa sen mun huonokuntoisen polkupyörän kotiovelle. Yleisön pyynnöstä me grillattiin se kala siinä kunnantalon parkkipaikalla.

Oisin  mie tästä aikasemmin jo laittanut rapsaa, mutta sähköt napsahti just päältä ni en sit viittiny enää uudestaan kirjottaa. Kuitenkin olis ihmiset tullut turhan kateellisiks. Ja tämä tarina ei sitten ole palturia....

Kevät talvella oltiin taas Jussin kanssa pilkillä. Vitutti se aamusta alkaen jatkunut sade, mutta ei se mitään haitannut kun Jussi oli kuullut, että kalat on sateella sillan alla suojassa ettei ne kastu. Joten sinne sitten. Kalaahan tuli taas aivan perkeleesti, ainut oli vaan se kun kaks isompaa nostettiin reiästä jäälle niin vedenpinta laski sen kahdeksan metriä ja haittas vähän tuota pilkin upotusta. Siihen Jussilla oli kyllä idea avuksi, kairataan muutama reikä siihen sivummalle niin sadevesi pääsee jään alle. Se olikin oikein hyvä idea ja kalantulo jatkui.
Muutama tunti siinä meni ja vietiin välillä repussa kaloja peräkärryyn parkkipaikalle. Oltiin ostettu oikein pilkkihaalaritkin, sellaset voimahaalarit missä oli sisäinen vessa ja minikeittiö. Jussilta paloi taas hiukset kun se keitti meille kahvia ja unohti avata vetskarin. Mutta se varmaan kanssa normalisoituu kun saa ne puolivartalositeet pois. Samoin sen vaimo sanoi kotona, että sen sisäisen vessan voi myös joskus vetää, ettei se kaikki sonta keräänny lahkeisiin ja sitten se ei enää ole kelluhaalari, pikemminkin pallohaalari kaikesta siitä kaasusta. Mutta Jussi oli sitämieltä että hän oli juuri keksinyt paukkuliivien tilalle paukkuhaalarit. VTT vaan vaatii niiden haalareiden käytön sallimiseen kaasunaamari pakon ja alueen eristämisen 200 metrin säteellä tartunta- ja räjähdysvaaran takia.

No, siinä aikamme kalasteltuamme tavattiin siinä rannassa nuori eläkeläinen pussihousuissa. Juteltiin aikamme ja huomattiin kasa ratakiskoja siinä eläkeläisen Mersun takana rannassa. Kyseltiin mistäs nuo ovat, ja eläkeläinen kertoi niiden kelluneen siihen ennen jäiden tuloa ja hän ajatteli kerätä ne parempaan talteen.

Mentiin takaisin ruohikkolahteen ja kairattiin parikymmentä reikaa hauen toivossa. Jussi tempas heti kättelyssä yhden parikiloisen, joka meni aivan keltaiseksi ja mätäni jäälle, koska Jussi oli unohtanut haalarin vetskarin tällä kertaa auki. Joten ei ihan vielä uunihauki fileitä. Lokki sen nappas mukaansa ja hetken päästä putos sen nuoren eläkeläisen Mersun katolle kuolleena. Sitten nappas mulla aimo hauki, vetäsin sen yhdellä tempasulla reiästä ylös, koska se vesihän oli laskenu sen 8 metriä kun suollettiin siellä sillan alla ahventa aivan tuhottomasi. Se hauki oikein hyppäsi rantaheinikkoon ja lähti siitä kiireen vilkkaa luikertelemaan rantaa pitkin. Oli se vaan melkoinen käärme kalaksi. Minä juosta jolkotin perässä, mutta se vaan kemurteli yhä nopeampaa. Sellaiset kymmenen kilometriä luikerreltuaan se väsähti ja jäi siihen metsäpolun varteen makoilemaan ja heitteli mua lumipalloilla. Kun se vihdoin päästi lähelle, huomasin että sehän olikin iso hauki. Siinä se irvisteli huumorintajuisen näkösenä ja etuevät lunta raapien.
No, onneksi sattui kirves mukaan ja minä jysäytin sitä hamarapuolella keskelle otsaa, mutta eihän se tehonnut ollenkaan. Siinä se vaan vihelteli Porilaisten marssia. Silmät vaan pyöri päässä, mutta kohta se oli jo heittämässä mua lumipallolla kohti päätä. Otin parin metrin vauhdin ja huitaisin sitä teräpuolella uudelleen. Sehän halkesi siihen paikkaan ja sisältä purkautui sellainen määrä ahventa, että näytti siltä kuin turistibussi olisi haljennut. Koko se ahvenparvi lähti kiemurtelemaan kohti meidän peräkärryä ja sitä aimo saalista siellä. Huutelivat siinä matkalla vielä kaikenlaista "Viva Los Lobos" tai mitähän nyt olisi ollu. Mutta lopputulos oli se, että Jussi putos jäihin ja sen pelasti se paukkuhaalari sekä kaasunaamari, järven vesi nousi takas samalle tasolle kun ne ahvenet kaato sen peräkärryn ja saalis karkas ja minä heräsin ja päästin koiran ulos. Onneksi meidän Ootto-onkeen nappas joku ihme kala joka nielas melkein kokonaan sen syöttitahnapallon, Jussi oli tehnyt isojen poikien tahnapallon siihen ja tuossa lopuksi on kuvakin siitä kalasta ja tahnapallosta.
Vituttihan se tietysti, mutta aina ei voi saada, mullakin siitä on jo piiiiiitkä aika.

Tipahdin aika huolella tota peten viestii  :-D :-D (hekottaa vedet silmissä)

Quote from: Kipster on November 05, 2008, 09:29:13
Tipahdin aika huolella tota peten viestii  :-D :-D (hekottaa vedet silmissä)

Kyllä minuakin nauratti varmasti yhtä paljon, jos ei enemmänkin..
Alussa oli heti parhaita kohtia: "Että kalat on sateella sillan alla suojassa ettei ne kastu".. "Jussin" kuulopuheita.  :-D

Tälläisiä pitäisi saada lukea useamminkin.  :-P

Alkuhan on ollut lupaava ja lukemistahan riittää ku, naputtelette juttua tulemaa. Kyllä näitä mielellään lukee.

Onko tosi et täällä on näin vähän jutunkertojia. Nopeutetaan lopputulosta jos tarinasuonet on tyrehtyny. Ei palkintoja ole vielä jaettu, et jos jollain on juttua, niin ei muuta ku kirjottamaan. Tämähän arvostelulaji ja siinä ei aina paras voita, et rohkeesti vain. Seuraavana on sitten pilkkikisa ja siinä ei selitykset tepsi.

Come on, tekstiä kehiin. Meikältä on ideat finaalissa, mutta olen muutenkin jo estetty osallistumasta lisää. Peteltä varmaan löytyis stooria, antaa miehen kirjoittaa vaikka kilpailun ulkopuolelle. Tosi hyvää tekstiä  :wink:
...useammatkin kun vain innoistuis

Rosso on oikeassa, et muutetaan sääntöjä, et voitte lähettää juttuja niin monta ku keksitte. Aattelin ku edellisessä kisassa ei aika kaikille riittäny, et nyt ku on aikaa tulee tarinaa tosi monelta. Muutetaan siis sääntöä et tarinoita voi laittaa rajattomasti ja yks voi sitten äänestyksessä puhistaa palkintopöydän.

Olin tossa toissapäivänä ensijäillä kokeilemassa, miten ne suurehkot syö. Naapurin Jamppa se kertoi kuinka se oli päässy väsyttelemään semmosta ainaki nääääääääääin suurta pannukarkeaa. Siitä vit... vitsiintyneen päätin lähteä itsekkin kokeilemaan miten se kala syö. Toissa päivänä pistin pilkkivehkeet kuntoon ja pistin eväätkin (arvelin, että menee vähän aikaa ennen kuin Se Suuri nousee) Nooh, nukuin hyvät yöunet ja aloin polkea kohti ottipaikkaa. Kaikki viimeisen päälle uuden tuoksuiset vehkeet oli päällä ja repussa, kun talsin jäille. Jääsahan olin teroittanut, kirveskin oli nopeasti saatavilla, ison varalta tietenkin, siimana tommosta mitä ne käyttää tuolla rapakon takana kunne Tappaja haita pyydystelee (kannattii katsoa kyseinen elokuva), eli lähemmäs vaijjeria. Onkena käytin traktoria (joka osottautui virheeksi) joka tuli komiasti pyörän perässä. Syöttinä käytin naapurin Jamppaa.

Noh, perille päästyäni kattelin sopivan näköistä paikkaa. Ja sehän löytyi! Heti rannassa pohja putuaa lähemmäs kilometrin ja pohja on kivikkoista ja kumpuilevaa, eli assujen maata. Siinä aloin sahaileen ja pistin naapurin ankkurin nokkaan ja kvajjerin toisenpään traktorin akseliin. Kun naapuri oli noin 600m syvyydessää, aloin kaasuttelemaan traktorilla, jolloin se värisee mukavasti (morrimiehet tietää mistä mää puhun). Noh, hirtin kaasun pohjaan ja aloin syömään eväitä. Ihan vesi herahtaa kielelle kun muistelen niitä eväitä: salaatin lehtiä ja porkkana, pala painikkeena raikasta hookaksoota. Ai että! Mutta kesken ruokailun alakoi traktori yllättäin liukua taakse päin, kohti pilkkireikää. Heitin rehut menemään ja hirtin kaasun pohjaan ja toivoin parasta. "Saamarin Jamppa minkä teit, houkuttelit oikean kyrmyniskan. Hehe, vanha piru!"  pohdiskelin. Mutta sitten tapahtui mitä kauhein asia; IVP eli Iso Vei Pilkin ja traktori sinkoutui suoraan kohti Ruotsin laivaa. Mutta kissamaiset reflexit pelastivat minut ja säästyin pahimmilta naarmuilta. Keräsin rehut kokoon ja puputin ne loppuun.

Kotona naapurin vaimo kyseli Jamppaa. "Juu, se jäi vielä ihmettelemään sen irti päässeen kokoa, sillä voi mennä vähän myöhempän nytten" totesin ja meinin sisälle nukkumaan!


Kuten näkyy, en ole mikään tarinan väsääjä...

PS. Eilen löydettiin kavereitten kanssa traktorini (se uppos sillonku se osu Ruotsin laivaan, kuin Titanic) haettiin sitten kaverin traktori apuun. Tässä vielä tilannekuvaa traktorin hausta

Laitan huomenna tänne tarinaa, joten älkää sulkeko vielä kilpailua, vaan odottakaa rauhallisesti.

Näillä uusilla säännöillä mennään sinne perjantaihin klo. 20. Lauantai on sitten se äänestyspäivä ja klo. 18.00 ratkeaa kuka on tämän saitin kalasatusetä. Palakintojaki ois jaossa, mut empä vielä etukäteen kerro, Ettei joku Antti Tuuri niihen takia osallistu. Näpytelkää näppäimiä ja hauskuuttakaa tän saitin lukijoita.

Jos vielä tehtäis sarjat eli  Yleinen- ja nuortensarja? Sais jotain mahiksia Peten ja Toron jutuille

Nuorten sarja oli jo ja nyt sitten katotaan avoimessa luokassa, kuka on satusetien kunkku. Tämähän vaatii mielikuvitusta ja katotaan kellä sitä on. Tämän jälkeen katotaan kuka osaa tosissaan pilkkiä, kun kalan koko ratkasee. Nyt vielä mahollisuus palkinnoille satuilemalla, mut jatkossa pitää olla näyttöä kuvien kera.

Nuoremmiltahan sitä mielikuvitusta pitäis just löytyä.
Joko morripoika sai sähköt takas?

Luin taas lehdestä miten ne "kunnon kalamiehet" olivat taas saanet niitä parin satkun taimenia pilkkijäiltä ja mikä ettei, etten itsekin kokeilisi. Reissu suunniteltiin ensin kunnolla ja sitten launtaina oli aika käydä taistoon. Pilkissäni minulla oli siimaa joka kesti mitä vain, siis todella mitä vain. Pilkkinä toimi vain kuusamon suurin räsänen ja vapana isän seiten tonninen ambasseur ja järeä jerkkivapa. Kelkallahan jäille potkuteltiin, kun oli otolliseen paikkaan päästy, sillan viereen syvänteeseen, laitoin suureeen koukkuun viljakäärmeen (ei kuitenkaan meinannut mahtua, joten piti pätkästä häntää) ja tein pienimuotoisen avannon pilkkireijäksi. Siinä sitten kahvia ryystäessä, puhelimeen puhuessa ja muutenkin huonoimmalla mahdollisella hetkellä se nappasi. Ainakin tonnin jötkö. Taistelu oli kovaa ja hetken aikaa pilkittyäni tajusin, että yksin en sitä koskaan ylös saisi. Parin minuutin päätöksen jälkeen tulis siihen tulokseen, että järkevintä olisi sitoa siima läheiseen siltaan kiinni. Näin tehtyäni ajattelin soittaa kaverille, mutta ei perhana Nokia simahti heti kun oli ehtinyt Jannelle sanoa terve. Ei siis auttanut muu, kuin lähteä potkuttelemaan kohti kaupunkia ja hakemaan apujoukkoja.Menin läheiseen kapakkaan ja pian sieltä tultiin kera kymmenkunta kamelia kohti pilkkijäitä. Perillä sitten ihmeteltiin, että mihin se silta oli kadonnut. Hetken kuluttua kuitenkin hoksasimme, että eihän täällä ollut jäitäkään. Viiden minuutin kuluttua näimme miten silta tuli kovaa vauhtia kohti paikkaa jossa olimme. Eikä pelkkä silta, veden pinnan alla tuli se suuri jötkö ja veden pinnalla suuri betonisilta, niiden välissä kulki mitä vain kestävä siimani. Jättiläinen kuitenkin kääntyi viime tingassa ja minä ja kaverini Janne hyppäsimme sillan kyytiin. Mutta kalani meni vain koko ajan eteenpäin kohti merta. Ajateltiin Jannen kanssa, että mahtuuhan täällä sillalla vaikka nukkumaan.Siellähän sitä nukuttiin ja annettiina kalan väsyttää itseään, kunnes herättiin kun puhelimeni soi. Samalla tajusin että kala ei enää liikkunutkaan niin nopeasti ja olimme taas matkalla kohti paikkaa josta koko juttu alkoi,ilmeisesti edessä ollut jääpeite pakotti väsyneen kalan kääntymään. Mutta puhelimeen. Suomen tielaitoshan sitä soitteli, että silta puuttuu. Ei kuulemmma ollut kovin halpa silta ja minä maksaisin, jos silta ei ilmaantuisi takaisin päivän loppuun mennessä.Kohta tuli toinen puhelu. Iskä soitteli, että missä se hänen Ambasseurinsa oli. Ja ihmetteli hän sitäkin kun Ilta-Sanomissa luki, että mien oli varastanut sillan.Ja taas takaisin kalan matkaan.Ihmettelin miten saisin sillan takaisin paikoilleen siten, ettei kalani veisi sitä taas uudelleen. Kohta keksin, että Jannehan kantaa aina mukanaan pikaliimaa hätätapausten varalta. Levitimme pikaliiman sillan molempiin päihin. Ja kun oli kalaseni uinut kohdalle sillan, meni silta kohilleen ja pikaliima lukitti sen paikalleen. Näin oli kala siimassa kiinni, eikä muuta voinut. Vedimme kalan kuivalle maalle seutukunnan kaikkien traktorien kanssa ja nousi han se kala sieltä ylös. Punnitsimme kalan ja painoa tuli 120 KG ja lajiksi järvilohi. Savustimme kalan ja söimme sitä usean viikon ajan. Jannelle annoin kalasta puolet, sillä olihan pikaliima hänen. Eikä se siltakaan tainnut niin kovin suuri ja betoninen olla. Kolme metriä pitkä ja kaksi leveä puusilta. Suomen tielaitos on vaan niin kovin köyhä että oli jo huolissaan. Sanomme kuitenkin Jannen kanssa sitä aina betonisillaksi, koska sen päälle on jostakin tippunut kännenen kokoinen möykky sementtiä. Iskän ambasseur kuitenkin hajosi ja piti ostaa uusi.

--------------------

Ei nyt niin kovin hyvä tarina, mutta parempi kuin edellinen. Enkä ole mitään kirjoitusmiehiä, kuten tarinasta näkee mutta aina kannattaa yrittää.(varsinkin jos on palkintoja.) :-)