Kalassa.net keskustelut

Aateltiin siinä seuraavana aamuna lähteä isän kanssa kilkille ja näin me teimmekin.
Aamulla vetästiin haalarit niskaan ja lähettiin siikapilkille Raahea kohti. Ennen kuin kerettiin edes matkaan isä huomas, että bensa luukun korkki puuttui. No eihän se mitään laitoimme siihen näppylä hanskan korkiksi.
Kerkesimme rauhallisesti ajella 20km, kunnes eteen päsähti ratsia.
"Puhaltakaas pilliin pitkään ja rauhallisesti"
"Piru vie kun tuli otettua pari" Isä sanoi.
"Puhalletaas nyt vaan siihen pilliin...   ..Mutta kyllä tämä nollaa näyttää??"
"OHO! Ainiin.."
"Mitä?"
"Onhan siitä jo reilusti yli viikko kun otin" Isä tokaisi ja painoi kaasua. Matka jatkui.
Päästiin perille ja kun isä astui ulos autosta hän sanoi "nyt ei oo kuule poika homma hanskassa se imasi sen näppylä hanskan tuonne sisälle!"
Noh siitä huolimatta menimme pilkille.
Ei kestänyt kauaakaan, kun isä luuli saavansa ison siian mutta repäisikin jäälle jumalattoman hauen. Lähdimme siinä juoksemaan haukea välittömästi karkuun.
Hetken päästä isä huusi, "että nyt se hauki on ihan kannoilla juokse niin paljon kuin pääset!"
Mie vastasin "ei tässä niin hirvee kiire ole, ollaan 11 kierosta edellä"
Hetken päästä hauki väsyi juoksemiseen ja kuoli. Punnitsimme sen punna näytti 16,2kg. En tiiä oliko puntarissa vika kuin meidän mielestä se oli vähintään 16,5kg
Tässä päättelimme, että jos mormuskalla tulee tän kokosia kaloja, niin tasuria ei missään nimessä pidä mennä siimaan laittamaan.
Jatkoimme siian pilkintää, muttei kun mitään kuulunut, päätin mennä kattomaan siinä lähistöllä olevan ketun loukkuni.
Palasin 15min päästä loukun kanssa takaisin isän tykö  kettu luokussa. Isä ei ollut saanut mitään. Tai oli se pari piskusta 3kg siikaa kolkannu pumerangilla sinne avantoon.
Isä näki ketun ja tarkasteli sitä sinne häkkiin sanoi "Ihan hyvä kettu" Jolloin samaan aikaan hänen teko hampaat tippui sinne loukkuun ja kettu puraisi ne palasiksi. Siitä huolimatta jatkoimme pilkintää. Isä tiiraili hampaattoma avantoon ja näki kuinka valkohai lipu ohi. Hän täräytti heti harppuunalla sitä siitä avannosta, ja saikin valkohain siiman päähän. Isä repi sitä käsi voimin hetken aikaa ja sai sen tulemaan lähelle avantoa, valkohain hurjista pyristelyistä huolimatta. Kun isä sai sen valkohain tulemaan jään reunaan jää alkoi repeillä niin valtavasti, että emme uskaltaneet nostaa haita ylös, koska jää olisi hajonnut varmasti. Päätimme siis vapauttaa Valkohain, vaikka olisimme sen saanneetkin siitä 4" reiästä varmasti ylös.

Pilkimme vielä hetken kunnes luvantarkastaja pääsi yllättämään, (siinä paikass jossa pilkimme olisi pitää olla erikois lupa)
Mie lähdin juoksemaan hurjaa kyytiä kohti Ruotsia, mutta kunto loppui jo 3minuutin päästä, kun olin puolivälissä ja tarkastaja sai minut kiinni.
Kaivoin luvan taskustani ja näytin tarkastajalle.
Tarkastaja totesi luvan olevan täysin kunnossa ja kysyi "Miksi ihmeesä lähdit juoksemaan pakoon?"
Minä vastasin" no, kun isällä ei ollu sitä lupaa.."
Tästä kimpaantuneena tarkastaja sanoi lähtevänsä Ruotsiin kahville. Mie hölkytin takaisin hampaattoman isäni luo pilkille.
Päätimme lähteä kohti autoa ja pois vaatimattoman 16,2kg hauen ja parin 3kg siian kanssa.
Autolle päästyämme ja hetken startailtuamme muistimme sen näppylä hanskan..  Eihän se auto suostunut hievahtamaankaan.
Soitimme taksin ja ajelimme sen kyydissä kotiin.
Kotona isä mietti, että nämät 16,2kg hauki ja pari siikaa maksoivat meille lähes 1000e
Siihen mie vaan tokaisin "Oli se hyvä, ettei enempää saatu"




Tämä on sitten aivan varmasti totta.   

Aamen.

No meni pilkkireissu melko mönkään kerran ja tilanne hävettikin melko paljon.
Illalla laitoin kaikki pilkkikamppeet valmiiksi, aamulla oli tarkoitus 6:00 herätä ylös ja merelle ahvenjahtiin. No laitoin kaikki kamppeet aamuksi valmiiksi ja päivällä oli jo haettu kaupasta punaisia morreja ahvenia varten. Sitten menin nukkumaan ~22:00 aikaan ja uni tuli heti, sitten heräsin ja luulin, että on aika lähteä, ajattelin mennä iskän ja veljen herättämään, mutta join ite eka aamukahvit ja siinä samassa luin jotain lehteä, joka oli illalla jäänyt pöydälle ja siinä sitten vilkaisin kelloa ja se oli ~1:00. Siinä sitten rupesin itsekseen nauramaan ja eihän se auttanut, kun mennä takaisin nukkumaan. Onneksi en mennyt herättämään ketään. Uni tuli taas uudestaan ja iskä tuli sitten herättämään minut, laitoin vaatetta päälle ja menin menin keittiöön. Tälläkertaa kello oli vartin yli kuus, eli nyt noustiin oikeaan aikaan. Join kahvit ja luin postin, sitten vein pilkkikamat autoon ja kohta lähdimme merta kohti. Iskä anto mulle sitten UR:n kairan terän ja käski vaihtaa sen matkan aikana. No minähän aukaisin ruuvin ja otin vanhan terän pois, sitten uuden terän puotin paikoilleen ja rupesin ruuvia laittamaan takaisin paikoilleen. Eiköhän siinä samassa tullut pikku "kuoppa" vastaan ja auto heilahti sen verran, että sormi osui kairan terään ja veri lenti. Pidin sitten vessapaperin palasta siinä jonkin aikaa, enkä voinu sormea liikuttaa ettei haava aukea uudestaa. Otin kairan terän uudestaan ja sain sen sen paikoilleen ruuvia lukuunottamatta. Ruuvia rupesin laittamaan, niin eka sain mutteria ehtiä vartin, kun sekin oli siinä samassa lentänyt penkin alle. Onneksi sain laitettua ruuvin paikalleen, kiristettyä sen kohdalleen ja teräsuoja tuli myös paikalleen.

Päästiin perille, parkkipaikalla otin kamppeet mukaan ja lähdin kävelemään jäätä kohti. Kävelin noin puoli km ja laskin kamat jäälle, sitten siinä lähellä oli muitakin pilkkijöitä, jotka sai muutaman kalan. Rupesin kairaamaan uudella terällä ja eiköhän siinä minun kohdalla sattunut olemaan kivi, johon sitten kairasin päälle ja uusi terä paskana. Nakkasin kairan hermona menemään ja kävin lainaamassa jonkun kairaa, että saan pilkkireijän. Tein reijän ja aloin pilkkimään, sitten tuli muutama 200-300g ahven ja vaihdoin pilkkireikää parikymmentä metriä eteenpäin. Siitä ei tullut sitten yhtään mitään ja miten uutta reikää teet, kun ei oo kairaa. Isä ja veli oli jossain kaukana, ettei niistä näkynyt, kun musta piste, enkä viittinyt lähtä sitten sinne kävelemään.
Pari tuntia tuosta eteenpäin kävin vanhoja pilkkireikiä kokeilemassa, mutta eipä niistä mitään tullut. Yhtäkkiä rupesi tuulemaan todella kovaa ja pakkasta oli ~-25 astetta, eli huono yhdistelmä. Kun kalaa ei sitten tullut otin repusta ruisleipää ja limukkaa. Söin ite sitten, kun kalat ei syönyt ja kun eväät loppu, niin aloin uudestaan pilkkimään. Sitten alkoi todella paljon oksettamaan, tuli kylmä olo ja ihan niinku rupeaisi kuume nousemaan.
Piättelin mahaa, mutta ei auttanut. Oksensin jäälle ja sain hävetä silmät päästä, kun siinä oli vielä jonkinverran väkeä. Hyvä kun siitä tuli muutama ystävällinen pappa auttamaan ja kun pääsin pilkkijakkaralle istumaan, niin mietin autolle menoa. Lähdin sitten kävelemään autolle päin ja oli tosi tuskanen olo, kun pääsin autolle. Kaikki pyöri silmissä ja ei jaksanut oikeen mitään miettiä, eikä mistään jaksanut tajuta mitään. Laitoin kamat auton viereen ja vedin auton oven kahvasta. Ovet oli tietenkin lukossa. :| Olo oli sellainen, että taju lähtee, eikä mitään jaksa. Iskä ja veli oli mun onneksi mennyt sinne pilkkiläryppääseen, missä minä olin ja ne papat oli varmaan sanonu niille, että olin lähtenyt. Iskä tuli käymään autolla ja aukaisi mulle oven ja anto mulle avaimet. Se meni ite sitten jatkamaan pilkkimistä ja minä laitoin vebaston päälle, että tulis vähän lämpimämpi. Enköhän ollut sitten nukahtanut penkille ja heräsin, kun muut tuli autolle. Pään alla tuntui melko kostelasta. Nousin ylös ja katoin penkkiä. Olin oksentanut siihenkin ja sitä paskaa oli myös hiuksissa. Sanoin iskälle, että ajaa äkkiä kotia ja niinhän se teki. Kun oltiin kotona jätin kaikki pilkkikamat autoon ja menin suoraan suihkuun. Jalat justiinsa kanto mua, suihkun jälkeen menin sänkyyn ja rupesin mittaamaan kuumetta. Mittari näytti muistaakseni yli 38 astetta, jos nyt sitten oikeen muistan ja siihen sitten nukahdin, ehkä muista loppuillasta yhtään mitään...

Sellainen nyt.  :wink: Tuo tapahtu silloin kun olin 11v, eli on siitä jo vähän aikaa.

Viimetalvena tapahtunutta

Isoveljen kans käytiin merellä pilkillä. Ahventa tuli mukavasti ja oli aika lähteä autolle (noin kilometrin päässä pilkkipaikasta). Vedin ahkiota perässä, joka oli täynnä isoja ahvenia. Yhtäkkiä rupes tulemaan lunta hirveesti ja jäimme vähäksiaikaa paikalleen. Lähdimme vahingossa väärään suuntaan ja vähänaikaa (monta tuntia) käveltyämme saavuimme merenrannalle. Kysyimme "paikalliselta", missä olimme ja emme saaneet vastausta suomeksi, vaan äijä (nimeltään Pen) puhui RUOTSIA. :-o. Mihin olimme tulleet? Kysyimme, missä on Riutunkari (automme paikka), mutta emme saaneet vastausta. Olimme kävelleet Ruotsiin. Kysyimme, missä on Oulu ja nyt saimme vastauksen, äijä viittoi itään päin. Hän käski kävellä puolenkymmentä Penin kulmaa.

Lähdimme kävelemään, mutta eksyimme taas suunnasta ja lähdimme vahingossa kävelemään pohjoiseen. Muutaman Penin kulman päästä saavuimme korkean kallion juurelle. Kalliolla laidunsi lampaita. Kävelimme kylää kohti ja havaitsimme, että satamassa oli paljon kalastusaluksia. Miehet kantoivat turskia, seitiä ja pallaksia perattavaksi. Nyt oltiin siis Norjassa. Tiedustelimme tietä Suomeen, mutta miehet eivät osanneet neuvoa, joten päätimme lähteä etelään.

Eksyimme taas ja jouduimme jäälautalle, joka seilasi merellä vapaana. Kairasin reän ja sain sillin. Käskin isoveljen tehdä muutama reikä viereen ja laitettiin yhteen iskukoukku, ja koukkuun silli. Kohta siimaa vietiin ja alkoi väsyttely. Onneksi siima oli kestävää ja kohta reiästä kurkkas hylje :-o. Vedimme hylkeen ylös ja suolistimme sen. Sotkimme lautan verellä, kun hylje pisti vastaan ja kohta lauttaa kohti porskutti jääkarhu. Jääkarhu söi hylkeemme, mutta ei "tropiikista" saamiamme ahvenia. Isoveli mittasi kännykällään lämpötilan, joka oli - 35 astetta. Olimme menossa pohjoisnavalle. :|

Hyppäsimme jäälauttaan, joka oli matkalla länteen. Kohta jäälautta kolahti "mantereeseen" ja nousimme kuiville, mutta kylmille. Kävelimme jonkun matkaa ja saavuimme pyöreiden majojen luo. Koputimme oveen ja menimme sisään. Sisällä istui perhe, tuttu meille, sillä kotimaastammekin löytää eskimoita, nekin kylmässä. Vain eri valmistaja. Tarjosimme pohjoisen porukoille ahventa, mutta sitä ne eivät halunneet. Söimme tuoretta valaan lihaa, jota oli loputtomasti. Söimme myös valaan rasvaa, joka sai vatsan mukavasti pulleaksi. Heilautimme hyvästit ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Joitakin poronkusemia käveltyämme tulimme maalle, oikealle maalle. Onneksi maassa oli lunta, joten ahvenia ei tarvinut jättää. Pahaksi onneksi peräämme lähti joukko mustia otuksia, mustakarhuja. Kipaisimme karkuun, mutta menetimme muutaman ahvenen. Läheltä kuului kosken kohinaa ja menimme katselemaan kun karhut napsivat lohi koskesta. Jokin paikallinen sulkapäähineinen porukka lähti peräämme ja meidät saatiin kiinni. Päänahkamme jätettiin rauhaan, koska hiukset olivat niin likaiset. Vaihdoimme itsemme muutamaan ahveneen ja pääsimme lähtemään. Olimme olleet Pohjois-Amerikassa, ilmeisesti.

Käveltyämme hetken, jouduimme kahlaamaan pienehkön salmen yli ja tapasimme paikallista vinosilmäistä porukkaa, jota oli. Sitä oli niin paljon, että voi että. Menetimme taas pilkkiahvenia, mutta karautimme karkuun. Kohta pakkanen kiristyi ja hangen paksuus kasvoi johonkin kahteen metriin. Pakkasta oli 58 astetta ja ahvenet säilyivät taas pakkasessa. Susilauma janosi ahvenia, joten kohtasimme taas vaikeuksia. Tarjosin yhtä 200 gramman kaunista pannukarkeaa, kun selkäevän piikki osui sormeen. Sormeeni sattui ja siitä vuoti verta. Ulvaisin ja koko susilauma katosi, kuin tuhka tuuleen. Isoveli nosti kairan olalleen ja lähdimme eteenpäin. Paikallisen kieli oli jotain tällaista: islischukauzuraailjatshckinromir, joten emme jääneet turhia kyselemään. Olimme entisen Neuvostoliiton (nykyään Venäjä, tiedoksi) alueella. Kävelimme jotain jäistä leveää virtaa pitkin ja saavuimme rannikolle.

Kävelimme etelään ja isoveli istahti pilkille. Huomasin veden olevan kirkasta, sopivaa näköpilkkimiseen. Pohjassa näkyi banaanin kuoret. Kuoreen oli liimattu lappunen josta sai selville, että banaanit oli ostettu S-marketista Oulunsalosta. Katsoin suoraan kohti jonkin matkan päässä olevaa autoa. Sanoin isoveljelle, että lähdetään ja kohta ajelimme kotia kohti, ahvenet peräkontissa.

QuoteLähdimme vahingossa väärään suuntaan ja vähänaikaa (monta tuntia) käveltyämme saavuimme merenrannalle. Kysyimme "paikalliselta", missä olimme ja emme saaneet vastausta suomeksi, vaan äijä (nimeltään Pen) puhui RUOTSIA. :-o. Mihin olimme tulleet? Kysyimme, missä on Riutunkari (automme paikka), mutta emme saaneet vastausta. Olimme kävelleet Ruotsiin.

Joka kertahan (tai ainakin lähes) kun pilkillä on, niin tulee ruotsalaisia vastaan. :-) Muttei sinne monta tuntia tarvitse kävellä, pari minuuttia riittää.

Vielä muutamatunti aikaa sepittää tarinaa. Hyviä juttuja on tullu, mut vielä ehtii murjaista.

Lähdin tässä yksi päivä pilkille. Menin ensin rantaan ja otin sieltä veneen varmuuden vuoksi, sillä jäätä oli vain 50cm. Olin soutanut melkeinjärven keskelle kunnes huomasin että airot jäi rantaan joten kävin hakemassa ne. Sen jälkeen menin keskelle järveä. Kauhukseni huomasin että veneen tulppa puuttui. Se ei haitannut sillä tein lumesta uuden tulpan veneeseen. Sitten aloin kairata kairasin peräti 15 minuuttia kunnes huomasin että olin kairannut veneen pohjasta läpi. Silloin alkoi ketuttamaan. No, se ei silti lannistanut minua.
      Kaivoin 5 metrisen virvelini ja aloin heittelemään. En ollut käynyt pitkään aikaan kalassa ja sen huomasi, sillä en millään osunut pilkkireikään. No hermothan siinä meni, joten otin haulikon ja rupesin räiskimään pilkkireikään. Heti sieltä alkoi kalaa tulla tasaiseen tahtiin. Harmikseni panokset loppuivat joten päätin vielä kokeilla virveliä. Eikä sillä tullut mitään. Sitten huomasin että eihän siiman päässä ollut uistinta. Otin povitaskustani teräslankaa ja taittelin siitä räsäsen käden käänteessä. Sillä tuli 5 kirjolohta ja 3 monnia. Siimana käytin tavallista 1.5kg pilkkisiimaa, joten ei ihme että 50 kg monnin väsyttelyssä kului peräti puolitoista minuuttia.
     Päätin olla vähän aikaa hiljaa ja kuunnella veden liplatusta ja joutsenten laulua. Otin T-paitanikin pois sillä järvellä oli niin kuuma. Katsoin uimareita jotka menivät ohitseni ja tervehti minua. Sitten jatkoin pilkkimistä. Vaihdoin kuitenkin paikkaa ensin, ettei kalastus rupea maistumaan puulta. Kairasin uuden reiän puun viereen ja aloin pilkkiä. Ei oikein tullut mitään. Lähdin sitten kotiin. Matkalla tarkistin katistkan ja verkkon. Harmikseni airo tippui veteen joten jätin veneen jäälle ja lähdin kävelemään kotiin. Sitä ennen kuitenkin laitoin ankkurin jään päälle ettei kukaan vain veisi venettä. Kotona sitten söin kalat raakana sillä minulla oli kova nälkä. Loppujen lopuksi reissu meni ihan nappiin ja ajattelin mennä ensi viikolla uudestaa. :wink:

Sori, mutta nyt oon vähän pihalla. Onko tässä edelleen joku kilpailu käynnissä, vai kirjotteleeko porukka vain huvin vuoksi tänne?  :?

Kolmevarttia aikaa rutistaa vielä juttujen juttu. Ei muuta ku näpytteleen.

Tapahtui viime vuonna:

Olin jo pitkään odotellut jäitä. Viimeisen viikon ajan olin kävellyt pitkin penkkateitä ja tutkinut suvantopaikkojen poukamia josko edes vähän jäätä olisi. Olin taas kävelyllä ja päätin käydä katsomassa edellisvuotista loistavaa särkipaikkaa.
Kävellessäni tuttua tietä kohti ottipaikkaa alkoi jo hämärtää. Jo kaukaa näin, että jäätä kyseisessä paikassa näyttäisi olevan. Silmääni pisti myös omituinen valonkajo poukamassa. Lähestyessäni paikkaa minulle tuli tunne, että täytyy kääntyä takaisin. Kuitenkin päätin jatkaa matkaa ja kokoajan kävellessäni minusta tuntui, että teen nyt pahan virheen.

Tulin rantaan. Jäällä oli lunta, vaikka missään lähiseudulla ei ole satanut hiutalettakaan viimeisen viikon aikana. Kokeilin jään paksuutta varovasti kengänkärjellä. Jää tuntui kantavan, joten uskalsin ottaa askeleen jäälle. Jää oli kantavaa ja siinä pystyi hyvin kävellä. Ihmettelin asiaa, sillä muissa poukamissa ja lahdelmissa ei ollut jäätä ollenkaan. Kävelin kymmenkunta metriä ja totesin, että tänne on tultava pilkille.

Oli jo melkein pimeää, mutta jää hehkui omituista valoaan. Ihmettelin mistä se johtuu ja katselin ympärilleni. Silloin huomasin jotain aina vain omituisempaa. Vähän matkan päässä minusta oli jäässä reikä. Missään ei näkynyt jälkiä. Tutkin tarkasti koko alueen, mutta mitään merkkiä muista kävijöistä ei näkynyt. Illan muuttuessa aina vain hämärämmäksi jäästä hehkuva valo näytti aina vain voimistuvan. Valon väriä on hankala kuvailla. Se oli jotain sinivihreää, vähän niin kuin turkoosia, mutta ei siltikään...

Olin jo lähtemässä paikasta, mutta silloin huomasin jotain. Tuliterä Karismax-pilkkivapa ja rasiallinen mormyskoita. Mistä ihmeestä ne olivat jäälle ilmestyneet. Tutkin taas ympäristöä, mutta mitään jälkiä ei löytynyt.

No, nyt minulla oli pilkkivapa ja mihinkään ei ollut kiire. Miksi siis en rupeaisi pilkkimään?
Silloin muistin, että toukat puuttuvat. Ja taas kuin tilauksesta huomasin jäällä kiemurtelevia omituisia toukkia. Laitoin pilkkivavan kuntoon ja pujotin yhden jäällä kiemurtelevista toukista koukkuun.

Menin jäässä olevan reiän luokse. Nyt omituinen valonkajo näytti tulevan jään alta. Reikä hehkui kirkkaana. Minua rupesi pelottamaan. Mitä ihmettä täällä tapahtuu??? Kuitenkin pitkän jäiden odottelun tuoma pilkkimisentuska sai minut pudottamaan mormyskan veteen.

Olin pilkkinyt varmaan viisi minuuttia, kun kuulin jotakin. Kuiskauksia. Äänet voimistuivat välillä ja taas hiljenivät. Minusta alkoi näyttää, että pilkkireiästä tuleva valo voimistui hitaasti. Hetken päästä olin siitä aivan varma. Nyt reikä suorastaan haikäisi silmiäni. Yhtään tärppiä ei vielä ollut tullut.

Unohdin kaiken muun pilkintuskassani ja pilkin tuntitolkulla. Kuiskauksia en ollut kuullut enää vähään aikaan. Kuitenkin kuulin jotakin. Kuin aallot olisivat räiskähdelleet rantakallioihin. Mietin että pilkin vielä aivan vähän aikaa. Hetken päästä huomasin vavan filmikärjessä tärinää. Tärinä jatkui minuutteja ja taas minuutteja. Nyt olin varma, etten jää tänne enää hetkeksikään.

Juoksin jäältä pois omituisessa valossa ja koko matkan silmieni eteen piirtyi kuvia isoista kaloista ja valtavista ahvensaaliista. Kuiskaukset kuuluivat taas ja tuntui kuin ranta ei tulisi vastaan koskaan. Pakotin itseni melkein itkien juoksemaan, sillä niin houkuttelevia olivat kuvat mahtavista saaliskaloista. Nyt kuulin ensimmäisen kerran kuiskauksen selvästi. Tuntui kuin se olisi kuulunut pääni sisältä ja sanat olivat selvat: "Jää vielä heetkekssiiiii..."

Paniikki iski minuun ja lisäsin aina vain vauhtia. Juoksin lopulta niin kovaa kuin pääsin. Juoksu ei tuntunut loppuvan koskaan, juoksin juoksin, juoksin, juoksiinnn... Voimat olivat aivan lopussa kun näin rannan. Nyt tuntui, kuin kylmät kädet olisivat tarttuneet minuun ja kiskoneet minua jäälle. En olisi jaksanut enää kauan, ellei ranta olisi yhtäkkiä ilmestynyt näkyviin. Syöksyin rantaa kohti ja tartuin pusikosta kiinni. Samassa jää alkoi rutista ja halkeili joka paikasta. Silmieni edessä pyöri tummia hahmoja. Kaloja. Ahven, hauki, särki.. Tartuin suuremmasta puusta kiinni ja suljin silmäni. Kuiskaukset hiljenivät ja huomasin valoa taivaanrannassa. Aurinko oli nousemassa. Muutaman minuutin päästä alkoi olla jo valoisaa. Konttasin rannalle ja katsoin jäälle. Jäälle? Jäätä ei näkynyt missään. Jouduin sulkemaan silmät ja avaamaan ne monta kertaa uudelleen, jotta uskoisin näkemääni. Jäätä ei ollut.

Lähdin kävelemään kohti kotiani ja kun pääsin sinne, painuin samantien nukkumaan. Aamulla tuntui, kuin kaikki olisi ollut vain unta. Päätin käydä paikan päällä vielä viimeisen kerran. Jäätä ei näkynyt. Silloin kuulin ääntä takaani. Naapurin vanha juoppo seisoi takanani ja kyseli, olinko kuullut viimeyönä jäiden rutinaa ja kuin aallot olisivat pauhanneet rantaa vasten. Sanoin, etten ollut kuullut ja päätin etten enää palaa siihen paikkaan koko elämäni aikana.

Aina kun kuljin läheistä penkkatietä, olin kuulevinani hiljaisia kuiskauksia, joista ei saanut selvää. Mitä ihmettä sinä iltana oli tapahtunut? Se jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Nykyään en enää uskalla mennä kahta kilometriä lahemmäksi sitä lahtea. Loppu.

Eräänä aamuna heräsin viiden aikaan aamukahville ja uni ei maistunut millään. Oli keski talvi ja lunta pyrytti ulkona. Asuin yksin meren rannassa ja ~100km etäisyydella ei ollut, kuin metsän eläimiä tai joku metsästäjä. Kahvin juotua menin portaille poltin yhden sikarin ja mietin mitä sitä tänäpäivänä touhuais. Ulkona oli -48 astetta pakkasta ja tuuli 48m/s, eli kylmä oli. Menin takasisin sisälle, istahdin tuolille ja mietin ensiksi saunan lämmitysta. No lämmitin saunan, kävin siellä ja sen jälkeen oli tarkoitus lähtä valmistamaan ruokaa. Katsoin lattian alla olevaa kellaria, mutta sieltä ei löytynyt, kun vanhaa hilloa, perunoita ja määnneitä tomaatteja. Siinä tilanteessa oli pakko tehdä jotain. Eihän sitä ukko ilman ruokaa elä. Mietin ja pähkäilin mitä tee, mutta ei auttanut kun mennä ulos ja käynnistää vanha moottorikelkka, jonka olin isältä saanut 48 vuotta sitten. Bensaa minulla oli 48 litraa ja kelkassa oli 48l tankki, eli tankin sai sopivasti täyteen. Kelkka ei alussa suostunut lähtemään käyntiin. Nykin narua toisensa jälkeen, mutta ei. Sitten vanhalla välähti. Käyn hakemassa kellarista tomaatin, jossa oli aromeja ja puotan sen tankkiin. Tein sen ja kelkka hörähti ykösellä. Annoin kelkan lämmetä siinä samalla, kun menin sisälle. Mieleen juolahti, että menen merelle kelkalla ja pilkin ahnenia ruoaksi. Laitoin pilkkikamat kuntoon ja menin kelkan luokse. Ajoin ensiksi mökistä atsottuna suoraan kokoajan omasta mielestä kolmisen km. Pysähdyin ja rupesin kairaamaan, no missä kaira on? Mihin se katosi? No tietenkipä se jäi mökille. Lähdin takaisin, löysin mökkini ja otin kairan. Takaisin mentyä samalle paikalle aloin kairata jäähän reikää, kun reikä oli valmis rupes ankara pilkintä kovassa pakkasessa. Ensimmäinen kala oli kiiski, toinen kala oli kiiski, kolmas kala oli kiiski, neljäs kala oli kiiski, sitten menin vanhala miehellä hermot ajoin kelkan mittarin mukaan 48km kaakkoon. Sitten laskin uudestaan pilkin veteen ja rupesi tulemaan solkena ahventa. Perä toisensa jälkeen kolmen kilon ahvenia putkahti reijästä ylös. Laskin kappalemäärän ja niitä oli tasan kahta vaille 50, eli niitä oli 48. Olin mielestäni tarpeeksi kalaa saanut ja ajoin takas mökkiä kohti. Siinä myräkässä ei nähnyt oikeen mitään ja joku musta iso möykky tuli kohti ja ajoin vahingossa kelkalla siihen pahksi, mutta minun onneksi ei käynyt mitenkään. Musta olento kaatui ja menin katsomaan mikä se on. Yllätyksenä huomasin, että se on karhu. Karhu örisi ja sillä oli jalka poikki. Mielessä juolahti, että hinaan kelkalla karhun mökille, teen siitä karhulientä ja muutaman paistin laitan uuniin. Hinasin karhua kelkalla 13km ja perillä oltuaan nyljinsen. Ruoka kun oli valmista menin syömään ja mietin mennyttä päivää. Kello oli 6:30 illalla ja syötyäni lämmitin saunan ja menin nukkumaan.

Sellainen oli tämän erämiehen päivä ja onnellisesti onneksi päätty.

 Virallinen valvoja sanoo, aika on päättyny ja tarinat on tältäosin kerrottu. Kiitoksia tarinaniekoille mukavista tarinoista ja itse sanoisin et tasokkaita tarinoita teiltä synty. Nyt olis sitten saittilaisten varassa tämä äänestys ja toivoisin ainaki, et näitä juttuniekkoja arvostettas sen verran, et äänestettäs. Vaikka sais luvan edestä valehella, niin se ei ole helppo laji, ku siinä pitää olla juoni mukana. Nyt sitten saittilaiset äänestää kuka on tämän saitin satusetä, itse ilmoitan palkinnon tai palkinnot huomenna, ku aika päättyy äänestyksessä. Äänestys päättyy huomenna lauantaina klo. 18.00 ja nyt on ääni vapaa ja vain yhtä juttua saa äänestää.

Roskakalalle tietenkin ääni! Massasta poikkeava tarina.  :-D

Minä kitän kalamääniä, joka on lupautunu laskemaan äänet, et laskuhommat pelaavat. Nyt puhe on saittilaisilla, joten ääniä kehiin.

Tasurimanille propsit

Tasurimanille propsit meitiltäkin  :-D Hyväksikäyttäjä, hehe

Roskalalla mahtava juttu!!  Kyllä tästä kuuluu palkinto ehdottomasti roskakalalle.

Helkutti, kun kone takkuilee, joten uusi yritys.

Äsken jo yritin omat arvioni heittää, mutta jonnekin eksyvät. Siis , tasaväkistä mielestäni Toro Rosson ja Pilikkijän välillä. Makuasiat on makuasioita, mutta todella mainioita tarinaniskijöitä näyttää sivuilla löytyvän. Jollei molemmille voi pojoa heittää, niin sitten Pilikkijälle. Tuli näet itse käytettyä hieman Pilikkijän aihetta , jäi nimittäin todella kaivelemaan Jampan kohtalo.
  Karu meininki, jos iso vei pilkin sijaan Jampan. No Jamppahan on, kuten kaikki tiedämme , ronskin puoleinen sälli ja selviytyy tukalastakin paikasta . Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Peten tarinalle ääni.

Vielä sen verran voisin noista palkinnoista, ku nyt jo näyttää kiinnostusta äänestykseen olevan, et mitä enemmän saittilaisia kiinnostaa tällaiset kisat, niin palkintojaki vois järkätä enempi. Toisin sanotusti äänestys into ratkaisee, kansiiko yleensä kisoja järkätä. Urheimmat on juttua pukannu, niin ääniä peliin, koska aattelin pitää kisoja tulevaisuudessaki.

Ääneni menee roskakalalle.

Kyllä minun ääni menee Roskakalalle.

Vaikeaahan tämä nyt on, mutta jos itseään ei saa äänestää niin sanotaan nyt vaikka tasuriman.

Jätkä on rehti ja antaa toiselle äänen. Kukapa sitä itteä tämmöisessä skapassa kehtaa äänestää. Ei täällä kukaan varmasti rikastu, mut poliitikot on asia erikseen. Jutun kertojat ottaa jätkästä mallia, eivätkä äänestä iitteä.

Roskakalalle täältäkin ääni!
Hyvän tarinan kirjoitit.

Roskakalalle menee ääni välittömästi!!! Tosta tarinasta voisi elokuvankin vaikka väsätä oli niin hyvää tavaraa.  :wink:

Roskakalalle täältäkin ääni, hieno tarina  :-)

Roskakallalle täältäkin päin.

Murmelille annan oman ääneni. :wink:

Minun ääneni menee roskakalalle. Mahtava tarina. :-)

Minun osalta ääni menee Petelle.
Noita "Jussin kanssa kalassa" -tarinoita lukisi useamminkin.  :-D