Eli tänään tapahtu kalassa kaikkee epätavallista ja jonka minä muistan vielä pitkään. Eli alkureissusta ankkuri katkee keskeltä vartta, kun olin sitä irroittamassa pohjasta! Ankkuri on vain vuoden vanha ja muutenkin se näytti hyväkuntoiselta. No en antanut sen lannistaa kalastusta. Sain eka 4,1kg hauen, joka on isoimpia haukia mitä oon saanut (enkka 6,6kg). Ja heti perään on päällä hieman isompi, saan sen haavin, uistin irtosi heti hauen haaviin saatuani ja kun kaverini on siirtämässä haavia veneeseen, hauki pujahtaa aika isosta reijästä josta se mahtuu juuri ja juuri. >:( Kyllä otti päähän!, en ollut huomannut reikää joka oli haavin pohja osassa, oli ilmeisesti hiukan repeytynyt isommaksi edellisestä hauesta. Myöhemmin iltapäivällä kaveri soittaa tohkeissaan mereltä, ja sanoo seuraavansa pienellä veneellä yli 15kg haukea, joka vetää pintaa myöden karkuun. No kaverilla ei oo haavia mukana, ja mä sanon et lyö sitä airolla. No kaveri lopetti puhelun ja kun kattoi veteen, niin se ei nähnytkään sitä enää. Kaveri oli seurannut sitä haukee kyllä jo aika pitkään ja se oli mennyt pintaa myöden koko ajan. Muistan jonkun kertoneen täällä samanlaisesta tapauksesta, jossa iso hauki ei ole sukeltanut ollenkaan, muistan sen henkilön sanoneen, että heuelta oli ilmarakko puhjennut. Eli onko kenelläkään muulla tapahtumarikkaita reissuja?

No yks ois.....'
Oltiin vanhempien kanssa asuntovaunu reissulla Norjassa ja mulla oli virveli mukana. No me pysähdyttiin ja mä menin heittelemään siihen koskelle viereen.Jätin pakin yhdelle kivekke ja virta kaatoi sen ja menetin KAIKKI kuvt paitsi sen joka oli siiman päässä.........
HARMITTI IHAN PIRUSTI >:(

Se päivä, kun sain ensimmäisen kalani virvelillä.  :D Sitä tunnetta ei voi unohtaa.  ;)

Olin ensimmäistä kertaa eläissäni virvelöimässä isän kanssa eräällä joella ja siellä sain elämäni ensimmäisen kalankin(hauki) ja useampia ahvenia. Reissun lopussa heitin vielä kerran ja sain kiinni varmasti isoimman hauen joka minulla on koskaan ollut kiinni. No siinä isä antoi neuvoja kun ensi kertalaisena väsyttelin sitä siinä ja kun kalan väsytettyä sain sen jo melkein rannalle kun se hauki päätti ettei lähde mukaan. Riuhtaus ja siima poikki. Sitä ei ikinä unohda ja tapahtui vielä ensimmäisellä virvelöinti reissulla.

Kalassa päivä, jota en unohda oli kun sain ensimmäisen kalan virvelillä ja se oli 3kg:n hauki. Kaverikin sai 4kg:n hauen.
Järvestä, josta saimme ne kalat ei ole ikinä edes yhteensä tullut kilomäärällisesti niin paljon kalaa kuin sinä päivänä. Vaikka saimmekin vain kaksi kalaa.

Hmm... Onhan noita unohtumattomia elämyksiä kalareissuilla tullut.

Ekana tuli mieleen eräs kerta Korkkarilla kun titti nousi jokeen ja sai isompia lohia hiukan aktiiviseksi. No itse myöhästyin hiukan iltavuoron alusta ja kun about 19.30 pääsin laiturille oli lähes jokaisella ottipaikalla jo heittäjiä. No poikkilaiturilla ei ollut ketään ja suuntasin sinne. Totesin eräälle kaverille, että toivottavasti tässä ei ole mitään isoa kojamoa joka häiritsisi titin pyyntiä.

Sitten vapa taipui ja samatien tajusin kalan olevan selväsi titti isompi, kala otti spurtin alavirtaan ja kävi pintomassa jolloin totesin sen olevan noin kympin tummunut konna, ei kirkas titti jota olin toivonut. Tiukasti käskien pakotin kalan laiturin viereen, ja kysyin vieressä olleelta kaverilta josko tämä on haavinnut kaloja aiemmin. No kaveri totesi ettei ole, johon tuumasin että nyt on hyvä hetki harjoitella kun isompaan on helpompi haavilla osua. Kala haaviin ja puntariin, 9,75kg ihan jees vaikkei kymppi mennytkään rikki.

Takaisin alas ja matkalla totesin, että nyt voi sitten onkia tittiä kun konna on montusta jo otettu pois. No yksi tyhjä heitto väliä ja kala kiinni ja ilmaan kirkas titti. Lyhyt väsytys, kala haaviin ja tuuletus, nyt sai sitä mitä oli hakemassa. Loppu illasta ei tullut enään heitettyä ihan kiukulla ja kolmas kala jäi saamatta.

Lähes yhtä upea hetki oli viime syksynä kun sain tasan neljän kilon taimenen mereltä. Ja keväällä kun tyttöystävä sai 7,0kg hauen Loviisasta. Ja jokaisen kauden eka lohi. Ja Dalin kirkkaassa vedessä auringon paisteessa väsytellyt taimenet. Ja se ilme kavereiden kasvoilla kun väsyttelevät ekaa lohtansa. Ja se oma eka kunnon lohi. Ja kun näki Dalin ensimmäistä kertaa.

Onhan noita hetkiä... Upeita ja ainutkertaisia ovat jokainen omalla tavallaan.

Se jolloin sain ensimmäisen kalani, sitä päivää en voi unohtaa. :D

Ensimmäinen virvelillä saatu puolen kilon hauki, joka metrin mitaisesta kalastajasta tuntui Moby Dickiltä. Vieheenä oli joku ihan hullun näköinen pikkulippa, jossa ties mitä p..rskarvoja kiinni.

Veikkaan että oli sieltä enon pakin "ei ottivieheitä" - osastolta. Enon ilme oli aika mielenkiintoinen kun vein saaliin mökkiin, hehe. ;)

Se päivä, kun sain siinä 5 vuotiaana ensimmäisen halppis UL-settini. Samalla viikolla taisi olla jokin laxmanin "mustekalalipan" näköinen viehe kun jäi kiinni pohjaan eikä lähtenyt millään yrti. Sitten katkesi lopulta vapa ja voi sitä surua. Äippä muistelee näin vuosia myöhemmin ettei ole koskaan kuullut minun itkevän katkerammin, kuin silloin.

Kertookohan tarina mitään siitä, kuinka kova kalamies olen?

Tää on jäännyt päällimäisenä mieleeni. Päivä oli 27.5.2003 kun mä olin lempikalapaikassa ongella parin kaverini kanssa. iltapäivä rupesi pikkuhiljaa vaihtumaan iltaan. meillä oli saaliina pussillinen ahvenia ja lahnoja. mä olin jo lähdössä kun aattelin vähän leikkiä koholla. mä rupesin vetämään koho perässäni. sit kun mä pysäytin sen niin se meni veden alle kokonaan. aattelin et se on varmaan  pohjassa kiinni. mä nykäsin sitä ja sitten lähti. Jokin iso kala sätki tuhottomasti siiman päässä. mä aattelin että siellä on hauki. siinä meni vähän aikaa kunnes kala tuli pinnan lähelle. sit mä tajusin se on iso hauki! onneks mun kaverit olivat ennenkin nostaneet käsin haukia. mä sain hauen rannalle ja kaverit nostivat sen ruohikolla. sitten kun mä tajusin et mitä mä olin saanut aikaan, mä lähdin juoksemaan ja huusin paljon. onnenkyyneliä tuli paljon. syy tuohon oli se että se oli elämäni eka haukeni!!! saantiaika oli 17.50. mä lähdin suoraan kotiin hauen kanssa. mä lähdin isän kanssa suoraan S-Markettiin punnitsemaan se. painoa oli 1,590 kg ja pituuttaa 58 cm. se oli mielestäni upein päivä. tähän päivään menneessämä oon saanut jo 6 haukea. toiseksi mainitsen vielä 4.7.2002 kun olin serkkuni ja kummisetäni kanssa Leppävedellä uistelemassa. Kello oli jo 20.30 kun kumpikin oli saanut hauen. oltiin jo lähdössä kun mulla nytkähti. mä rupesin kelaamaan siimaa mutta kala tuntui painavalta. lopulta sain sen ylös. se oli 400 g painava ja 44 cm pitkä kuha. mä olin todella onnellinen kun se mun eka virvelikalani.



T:Hata

Noit ikimuistoisia päiviä on kertynyt matkan varrelle useampia, Ekat kalat(uistimella/perholla), Ennätys kalani, Uudet vavat, (siskoni,serkkuni, kavereiden yms. )ekat kalat, täysi pilalle menneet reissut. Niistä en osaisi, enkä edes haluais lähteä erottelemaan, hauskimpia enkä mielekkäimpiä muistojani. Mutta tässä yksi muistoista joka pysyy mielessäni, pitkän aikaa kuitenkin.

Tapahtuma  paikka, Kuusamo ja tarkemmin Kuusinki joki, koivumutkan yläpuolella. Olin kalassa kaverini kanssa ja kello oli  yhden ja kahden kohdilla "yöllä", oli heinäkuun viimeinen viikko. Vesi oli matalalla ja kieltämättä motivaatio ei ollut ihan parasta luokkaa kun siinä oli kalastettu muutama yö jo, eikä kaloista ollut pienintä tietoakaan, veden mataluuden takia. Iltayö oli kuitenkin kuulas ja siinä harreja kävi pinnassa joita sitten yritin naruttaa pienillä pupa-jäljitelmin.  Siinä sitten nojailin kiven ja mietin, kuinka rauhallista ja hienoa kalastus voi olla näissä maisemissa. Kuinka ollakkaan  hetken päästä rupeaa kuulumaan vastaikkaiselta puolella jotain älämölöä. Hivenen kiroan itsekseni, ettei missään saa olla rauhassa kun kolme mieshenkilö rupea veisaan ukkonooaa, siinä sitten rupeaa hivenen jo sadattelemaan mielessäni, että pitäisivät jo tupansa kiinni.

Tyypit hiljenevät hetkesi...  ja jatkan kalastusta.. Hetken päästä Tyypit rupeavat laulamaan uudestaan, "Oi maamme Suomi...."  vetävät koko kappaleen läpi ja kokoajan kun tyypit lauloivat niin, Noh, meni kylmän väreitä selkää pitkin ja hetkestä tuli yksi niistä "Täydellisistä" hetkistä jolloin kaikki oli niin kohdallaan, tämän jälkeen he hiljenivät täysin eikä kuulunut enää muitä ääniä kuin luonnon ja veden solina. Sitten kun olimme kaverini kanssa jonkin aikaa kalastaneet ja näin kaveri kömpivän pois rannalta ja alkavan väsäämään nuotiota, jossa sitten hivenen juttelimme kuullusta, niin rupeaa käki kukkumaan jossain kauempana. Olo oli kuin olisi ollut jossain menneiden vuosien, kirjailijoiden kirjassa.

Kuuluu muistoihin, joita tule muistelemaan vielä vanhanakin.

Kun eka hauki nousi virvelillä! Olimme olleet isäni kummipojan ja hänen tyttöystävänsä kanssa soutelemassa vasta noin 5 minuuttia, kun isäni kummipoju käski nykäistä vastaan. Muistaakseni aika oikein menettelinkin, mutta se elämys ei kovin pitkäksi venynyt, kun edellisen käskyn antaja pyysi vapaa kädestäni. Noh, minä tietysti kiltisti annoin vapani kokeneemman käsiin ja  suorastaan tutisin. Kalan väsyttäjä höpisi ääneen, että siellä olisi todenäköisesti iso ahven. En oikeastaan ajatellut mitään, ehken kuitenkaan toivonut, että siellä olisi ollut ahven, niitä kun olin jo jonkin verran saanut. Mutta sitten... Kun se kala ilmestyi pintaan n. 5-senttinen vaappu suupielessään pääni vasta tyhjeni. Sitä ei voi sanoin kuvailla miltä tuntui kun kala nuijittiin ankkurilla "kuoliaaksi", mutta silti se koko matkan ajan muistutti olemassa olostaan pienellä pyrähdyksellä veneen pohjalla. Kala muuten jäi reissun ainoaksi vaikka yksi todenäköinen tärppi tulikin vielä myöhemmin veneen ollessa pysähtyneenä ja siiman jatkeena ollessa kelluva vaappu. Aijai, vaikka onhan niitä muitakin. Erityisesti uskomattomissa maisemissa tapahtuneet retket ovat kyllä ikimuistoisia.

Saimme kerran kaverini kanssa 3:ssa tunnissa noin 40 haukea ja isoimmat olivat 5kg, 4,8kg ja 4kg.  :D
Kaverini sai 4,8kg ja 4kg ja minä sain 5kg, joka on vieläkin mun isoin kalani.

Tästä päivästä viikko taaksepäin kaverini sai Littoisten järvestä
vähän päälle 11kg hauen. Littoisten järven ennätys on hiukan päälle 12kg. Kyllä häntä otti päähän kun ennätys ei mennyt rikki.
No, hän sai ainakin oman ennätyksen rikki. Tämän pedon jälkeen hänen toisiks suurin kala oli 7kg hauki.

Monet kalareissut ovat jääneet mieleen, mutta yksi rakkaimmista muistoistani on se ensimmäinen hauki, joka nousi mummolan laiturilta kaislikon reunasta heinäkuussa ´91. Kala oli nippa-nappa sen aikaisen alamitan (40 cm) kokoinen. Samana iltana samasta paikasta tuli vielä toinen samanmoinen hauki.

Lähettiin viime viikolla kaverin, ja sen isän kanssa kuusamoon ...no, pysähdyttiin kuhmossa kalaan ja puhuttiin just, että nyt jos hajois virveli ni KYLLÄ harmitttais. No sitten melkein heti perään  kaverilta hajos kela... :( ja ei pitkään kestänyt kun minult ameni vapa poikki >:( olin unohtanut maahan ja kävelin päälle tottakai...sitten lainattiin joonan isän vehkeitä, ja parilla heitolla  sain jo saaliin...lokin ;) Se lensi siimaan, mutta saimmme sen onneksi irti. Sitten kun oltiin vihdoin kuusangissa emme saaneet juuri muuta kuin minkin ;) Kaverilla oli haavi aj minä tökin virvelin käsisijalla sen sinne :)
Ja kotiin viemiset piti lopulta kalastaa k-lohi lammesta...siitäkin sai kalastaa varmaan tunnin :) Kävimme kyllä myös lohimaassa eikä sieltäkään tullut!!! >:(

Hmm.. Noh tämä nyt ei kuulu kalastukseen vaan metsästykseen, kun ammuin viime vuonna ensimmäisen hirveni.

Siinä käveltiin jeesus pusikosta sellaiselle korkeammalle alueelle joka oli paljas.. Vähän ajan päästä meidän koira rupesi haukkumaan ja siinä äkkiä ase pois selästä ja lipas paikoilleen.

Noh.. Minä siinä yritin epätoivoisesti tunkea sitä lipasta aseeseen, kun sieltä metsästä rymisti se 9 piikkinen hirvi. Sain sitte äkkiä sen lippaan paikoilleen, lataus, tähtäys ja kun se oli hollilla ja liipaisimesta vetäisy. Hirvi nurin. Siinä jo meinas jo heittää kiväärin menemään ja lähtee, mutta latasin aseen uudelleen ja menin hirven luo. Isä tuli myös siihen. Hirvi vielä sätki viimeisiään. Kiväärin piippu niskaan ja pamaus... Siinä makasi ensimmäinen hirveni.


Sitä en ikinä unohda.

Ja koiramme oli vasta 1,5 vuotta ja sille ammuttiin sinä vuonna jo 6 hirveä.

Innolla odottelen tulevaa metsästys kautta.

Ensimmäiset kolme harjusta tenojoesta joista ensimmäinen täytti jopa alamitan.

Sitä päivää jolloin poikani sai elämänsä ensimmäisen kalan en unohda koskaan.
Oli sen verran armotonta huutoa kalan kiinni ottaessa ja se hillitön tasajalkaa hyppely kun kala oli jäällä,ja sitten kun sitä kalaa piti vielä paijata koko prkl päivä.
Poika oli muuten 2 ja kala oli 179gr affena,muikea on ilme kun tuota kuvaa kattelee...

Quote from: Spotti on May 30, 2003, 21:26:15
Se päivä, kun sain ensimmäisen kalani virvelillä.  :D Sitä tunnetta ei voi unohtaa.  ;)

Sama juttu!! :lol:

Quote from: ALLUmoi on August 05, 2010, 19:09:06

Quote from: Spotti on May 30, 2003, 21:26:15
Se päivä, kun sain ensimmäisen kalani virvelillä.  :D Sitä tunnetta ei voi unohtaa.  ;)

Sama juttu!! :lol:

Aika vanhan aiheen nostit ylös, mutta oikein hienon aiheen nostitkin. Kyllähän sen ekan kalan (~1kg hauki) muistaa, vaikka ei se oikein herättänyt minkäänlaisia tunteita.

Muistan aina sen päivän kun kävin ensimmäistä kertaa pilkillä ukin kanssa. Istuin ukin polvella ja siinä yritin johonkin suuntaan pilkkivapaani heiluttaa. Sain sinä päivänä muutaman ahvenenkin.  :wink:

Minkähän noista päivistä valitsisi... Ehkä se päivä kun tuli ennätyshauki ja kaverille 2,2kg lisäksi? Vai se jolloin haukea yritettiin oikein tosissaan pari päivää ja lopulta rusahti kymmenkunta kilon molemmin puolin olevaa ja ja kolmekiloinen nupiksi vartin sisään? tai ehkä se päivä jolloin tajusi jotta se kolmikiloinenen kuha saattaa olla laiturin päässäkin? Jokaisella päivällä on tarinansa.

Kyllähän noita tulee mieleen moniakin päiviä mitkä todennäköisesti muistaa vielä 30 vuoden kuluttuakin.
Eiköhän tuo toissa keväinen pilkintä reissu ole ainakin yksi minkä muistaa varmasti. Silloin pyydettiin parilla täkyongella haukia, mutta onkeen tarrasti komea järvi taimen.
Tosin muistan kyllä edelleen hyvin(en yhtä tiettyä päivää) kun pilkittiin kesäisin venelaitureilla satamassa isolla porukalla. "meitä" oli laitureiila parhaillaan toistakymmentä junioria onkimassa. Kerran yksi sai mato-ongella pienen tai silloin ison "lohen", joka kyllä myöhemmin on tunnistettu taimeneksi.

Yksi on sitten muutaman vuoden takaa tai taitaa tästä olla jo melkein 10 vuotta, mutta kuitenkin. Isäni kanssa heiteltiin pientä metsä lampea, minä kiersin lammen toista rantaa kun isä toista. Istahin sitten kivelle ja huomasin että isällä oli ilmeisesti isompi hauki kiinni. Isäni huuteli vastarannalta että nyt on "juna" kiinni. Mietin itse että jos juoksisi avuksi, mutta matkaa olisi kuitenkin ollut senverran että ei kannata. Joten seurasin vaan kivelta miten isompaa haukea kesytetään. Kohta huomaan kun isäni oli polvia myöten lammessa samalla kun virveli putosi lampeen ja kohta kaksin käsin koukkasi lammesta hauen joka oli kylläkin sillä sekunnilla ilmassa ja lentämässä kohti metsää. Tuota näkyä ei ole vielä vastaan tulut tuon jälkeen. Isäni siis veti hauen jalkojensa eteen, pudotti virvelin ja otti haukea kaksin käsin päästä kiinni ja riuhtasi kun moukarin heittäjä hauen takana olevaan jorpakkoon.(silloin ei tullut mieleenkään mikään C/R). N. puolen tunnin päästä kohdattiin sitten lammen päässä ja näin tuon ison hauen. Kyllä se näyti isolta, silmätkin kun lehmällä. Autolle piti marssia pari kilometriä kuumassa kesäisessä hellesäässä, mutta hyvin jaksoi vaikka isäni valittelikin kun hauki painaa. Hauki painoi 8,2kg kun kotosalla sitä puntaroitiin.
Tuollaisen tapahtuman kyllä varmasti muistan vielä eläkeelläkin.

Omat ennätyskuhat on kyllä mielessä aika hyvin, tuskin haihtuvat koskaan. 11v sällille oli todella urakka pumpata 3kg 150g/74cm (äärettömän laiha kala) kuhaa niiden juuri ja juuri 40cm:n jälkeen. Melkein ehdin jo pettyä, kun perältä huudettiin, että hauelta näyttää. Sitten kun sain junaa vähän lähemmäksi, haavimies perältä vakavoitui toden teolla ja sanoi, että nyt sitä kalaa ohjailet äkkiä tänne, se on mörssäriluokan kuha. Ja olihan se sitä, Helsinkin merialueilla noita on todella harvassa. Tämä on enemmän näitä muistoja, jotka on väsytyksen takia jäänyt mieleen.

Toinen ennätyskuha on pilkkien Porvoonjoelta saatu kaksi talvea sitten: Koko päivän oli pidellyt nihkeää syöntiä, taisi olla vain muutamat mittakuhat pakissa. Päätin kokeilla jotain uutta, ja ainaisen 4 metrin sijaan menin puolentoista metrin matalikolle pilkille. Kovin montaa kertaa en ehtinyt heilauttaa kun siiman päähän jysähti jotain isoa - ja voimalla. Vapa parkaisi, minä nykäisin kolmesti siimasta ja koko tilanne oli ohitse. 63cm kuha pötkötteli jäällä minun Nilsu suussa ja vasta siinä tajusin, etten noin isoa kalaa vielä pilkkimällä ole saanutkaan. Tärpin räjähtävyyttä tehosti vielä venymätön Fireline ja paikan mataluus. Sekin on jäänyt elävästi mieleen, kun faija ja kaveri oli aivan kohta onnittelemassa komeasta pilkkikuhasta. Ei niinkään se väsytys, vaan se jumalaton voima siinä iskussa.

Minullakin oli tapahtunut tuo, että jumalaton hauki mennyt pinnassa.Olimme keskiyöllä uistelemassa, kun yhtäkkiä isä huutaa: Pojat!katsokaa mikä tuolla menee!Kaikki katsoivat ja näkivät 30metrin päästä veneestä valtavan hauen, joka tuli aivan pinnassa.No, veneellä perään.Olimme aivan hauen vieressä, kun pikkuvelejeni kaveri koukkasi haavilla.Kala oli jo haavissa, mutta se tietenkin tiputti haavin kun se ei jaksanu haukea nostaa.Haavi lensi veteen, onneksi kelluva ja hauki sukelsi takaisin syvyyksiin.Harmitti aika paljon.

Varmaan se, kun 6 vuoden ikäisenä isän kanssa oltiin katiskoja nostamassa ja saaliiksi tuli 6kg hauki ahvenpedillä.
Toki myös ensinmäinen virvelihauki on juurtunut syvästi mieleen, vaikkakin oli alta kilon ;)

olin kaverin kanssa uistelemassa kunn yhtä äkkia nappasi 0,5 kuha ja rupesin kelaamaan kun yhtä äkkiä veti kitkkaa pirusti :evil:. sain veneen viereen kalan mut sit paljastu et pienehkö kuha oli varmaan yli 10 kilosen hauen suussa. ja niin siinä tietenkin kävi et hauki ei mahtunu haaviin ja se karkas. :cry: :cry: