Paljonko kilpaveikot karkuuttavat pilkkikisassa yleensä kalaa. Tämä on tietysti riippuvainen paljonko kisassa yleensä tulee kalaa tai millä syönnillä kala on. Minulla mielestäni karkaa aivan liikaa kaloja (kymmeniä kisassaan yleensä, joka on pärjäämisen ratkaissut monta kertaa.) ja kun jonkun sintin pudottaa tahtoo olla syönti loppu tai varovaista avannosta. Harvoin syönti jatkuu samana tai saa syömään edes jonkin ajan kuluttua ja yleensä on jo ulkona kisasta tällä syönnin uudelleen käynnistymistä odotellessa.

Tämän vinkin pilkillä pilkittäessä tiedän, että kun tärppi tulee niin tehdään pieni pudotus vavalla ennen kalan ylösottoa. Tällä tavalla koukku menne syvemmälle suuhun, mutta onnistun silti pudottamaan kaloja.  :|
Onko tapsi, ketju tai värikoukulla keskenään eroja kalan pysyvyydessä koukussa? Ainakin näin järjellä ajateltuna ainakin värikoukussa pysyy paremmin kuin tapsissa, kun on enemmän koukkujakin. Mutta miten on ketjun laita? Parempi pysyvyys kuin tapsissa vai samaa luokkaa?

Onkos koukun paksuudessa mitään eroja pysyvyydessä? Tässäkin tapauksessa omalla maalaisjärjellä ajateltuna paksumpi lankaisessa koukussa kala pysyy paremmin, mutta on huono huonolla syönnillä kalojen pelätessä paksua koukkua. Onkos koukkujen ''hakasessa'' paljoa eroja pysyvyydessä? Kuinkas tärkeää oikean koukku koon valitseminen sen hetkiselle kalalle on?

Kuinka muilla kisailijoilla on pudotuksia? Vai kuulunko minä ihan normaaliin pudottaja kastiin vai onko muilla vähemmän? Tietysti niitä pudotuksiahan tulee jonkin verran väkisin, kuten avannon reunaan, mutta tämän ymmärtää ettei kaikkia voi saada ylös.

Itsellä on tuo karkuutusprosentti vähentynyt harjoitelun myötä huomattavasti. Kehimisvavalla pilkittäessä kehimisen epätasaisuus on se, joka pudottaa kaloja. Varsinkin väkäsettömillä tai pieniväkäsisillä koukuilla kehimisen tasaisuus on todella tärkeää. Myös normaalilla vavalla pilkittäessä noston pitää tapahtua mahdollisemman tasaisesti.
Itsellä pienet kalat putoavat nykyisin aika harvoin, mutta isompien kanssa on yleensä pieniä ongelmia kun kehiminen alkaa takerrella. Siksi yli 300g ahvenat kannattaa nostaa siimasta vetämällä.

Joo o. Siinä saataa ollakkin perää tuossa tasaisesti nostossa. Pitää mennä vain nostelemaan kymmeniä kiloja kaloja niin eiköhan se ala pikku hiljaa sujua. :roll:

Ahvenpilkillä ja perinteisillä vavoilla karkuutusprosentti on ollut varsin pieni. Prosentti riippuu mielestäni pilkkityypistä: eniten karkuutuksia tulee tasareilla, kun kaloista suurin osa on kiinni vatsakoukussa ja pilkki kolisee joskus nostossa avannon alareunaan. Pystypilkin ja mormuskan ainoa koukku on pakostakin kalan suussa ja pilkki nousee muutenkin avantoon pystyasennossa, joten karkuutuksia tulee hyvin vähän. Ehkä joka 25. kala irtoaa nostovaiheessa?

Karkuutusprosentin pienuuteen vaikuttaa väistämättä myös tartutusprosentin suuruus, eli kuinka moni kala jää tärpistä kiinni. Tähän voi vaikuttaa paitsi koukkujen terävyydellä ja vapakaluston tunnokkuudella, mielestäni myös pilkin / värikoukun / syötin värivalinnalla. Tilanteessa oikeaan väriin kala ottaa hanakammin ja tarttuukin siis paremmin.

Ehkä selvimmin tämä näkyy perinteisessä värikoukkupilkinnässä (ilman syöttiä), kun itse pilkki pysyy koko ajan samana ja värikoukkua vaihdetaan. Ottivärin löytyessä kalat nappailevat innolla ja koukku on yleensä kokonaan suussa. Jos väri on vähän pielessä, kalat ovat heikommin kiinni ja pelkkien tärppien ja karkuutusten osuus kasvaa. Täysin väärällä värillä saa ehkä kalan-pari, heikolla otilla ei aina tärppiäkään.

-- Kaivo