Tämä keskustelu on tarkoitettu murheiden purkamiseen kalastusreissun jälkeen, ennen tai paikanpäällä.


edit. CAPS LOCK POIS PÄÄLTÄ KIRJOITTAESSA!

Uistinten menetys harmittaa aina. Ei niinkään kalattomuus.

Suurin murhe... Ehkä se, kun on odottanut jotain reissua pitkään ja kalaa ei kuitenkaan tule.

Se kun on ottanut kamat autosta ja sitten jyrähtää ukkonen niin että melkeen laskee alleen. Tai semmoinen että näkee oikeen muikean tuikin ja just tekee hienoo heittoo ja katsoo kuinka se viehe lähtee siima perässänsä hienosti ensimmäiset 5 metriä, ja siima napsahtaa sitten poikki kun menee kelassa solmuun  >:( Ja sitten kun mäkee vielä sen kalan oikein ivallisesti ottavan sen uistimen... siinä menee hermot!

Se, että järvellä/merellä on kova (tuulinen, jopa myrskyinen) keli. Tämä siksi, että veneeni on toistaiseksi Veto 5 -soutuvene, jolla kyllä pääsee varsin kovassakin kelissä, mutta silti rajansa kaikella.

edit. Joskus Kustavin vesillä joutui päivän suunnitelmat äkkinäisesti vaihtamaan kun tuulta olikin päälle 10 m/s.

Kalaa tulee hyvin ja kaikki muukin on täydellisesti, sitten yllättää se nälkä, eikä eväitä tietenkään pakattu mukaan.

No kun tulee oikeen kova *aska hätä, eikä oo mitään mihin pyyhkiä. >:(

Se ärsyttää kun on jonkun kanssa kalassa, ja se kalakaveri vetää kalaa eikä itseä onnista millään( kaikki karkaa). Sitten siinä kuuntelet kun kaveri hehkuttaa miten se kala taisteli! Se syö miestä

Se, että keli on niin älytön, ettei pääsekkään kalastamaan.
Itselläni kävi näin kun minun piti päästä kalastamaan merelle, niin olin odottanut reissua jo pitkään.
Ajoimme vanhempieni kanssa rannalle ja huomasimme, että kun yritti heittää niin uistin tuli melkein takaisin.
Siitä reissusta tuli vain mökissä istumis ja juttelu reissu. >:(

Se kun heiton aikana siima allekirjoittaa irtisanoutumisensa ja ylös ei ole tullut yhtään kalaa. Eli karkeasti katsottuna reissun kala-viehetilastoa katsottuna nuoli pysähtyy -1 tai vielä enemmän pakkasen puolelle. Myös se, että olet vaikka heittelemässä shortseissa ja T-paidassa, kun kova pohjoistuuli ottaakin ohjat käsiinsä ja päättää pilata reissun totaalisesti. Mutta ennen kaikkea nuo viehemenekit kyllä ottavat pattiin niin helekutisti etenkin jos kalaa ei ole tullut. Esimerkkinä mainittakoon, että viime vuoden kolmesta ostetusta vibrax -lipasta yksikään ei enää tänä päivänä korista vieherasiaani tai -pakkiani. Mutta jokainen saa itse miettiä sitä minkä takia vielä toivottovasti pitkään harrastan tätä lajia, mikä syö kukkaroa ja tuottaa todellisia takaiskuja... Joten "ei sota (kalastus) yhtä miestä (viehettä) kaipaa". Eikä kahta, eikä kolmea...

Paras viehe jää pohjaan.  >:(
On juuri saanut kaiken valmiiksi ja tulee  
vuosikymmenen ukkosmyrsky.  >:( >:(
Kaveri vetää kalaa ja hehkuttaa eikä ite saa mitään.  >:( >:( >:(

Toinen ärsyttvä juttu on se, että kun itse ei ole saanut edes kovasta yrityksestä huolimatta kalaa, niin kaveri soittaa ja sanoo, että "Sain just kymppi kilosen hauen, mitäs sä oot saanu".
Näinkin on käynyt ja siinä kohtaan teki mieli "heittää puhelimella vesilintua".
Tosin eihän se sen puhelimen syy ole.....

Olin vasta onnistunut väkertämään oman lusikkauistimen ja lähin kokeilemaan sitä. Sitten kun olin jo jonkun aikaa heitellyt ja ei ollut enää kuin about 1.5 metriä kelaamatta niin arviolta 4kg hauki iskee kiinni. No, siimaa on enää niin vähän jäljellä, että kala tulee väkisin pintaan ja sitäkös se säikähtää ja riuhtaisee itsensä irti.

Tuo ei ollut vielä se itse asia vaan hetkeä myöhemmin päättää Crystal Blue siima sanoa työ sopimuksen irti ja omatekoinen hyväksi havaittu lusikka liitää ilmassa ja laskeutuu veteen. Siellä se nyt on. Olisi ollut niin mahtavaa saada kalastaa sillä ja nostaa ties kuinka monet hauki mammat ylös.  >:(

Ärsyttävää on kalastaa haukea ruovikon seasta, kun jokaisella heitolla tulee jotain uistinvitaa koukun ympärille kietoutuneena. Se on sellaisesta ärsyttävää nauhaa, joka ei irtoa ravistelemallakaan.  Argh! Ja sitten isoja möyrii koko ajan siellä ruovikon seassa, eikä auta minnow spoonit eikä mitkään.. aina jää skeidaa kiinni ja kala vain seuraa mutta ei syö!

Viiskilonen hauki hyppää Minnow Spoon suussa ja perukkeen lukko aukeaa! Tämän jälkeen vaihdan siimaan uuden spoonin ja seuraavalla heitolla kelan sanka menee poikki! Yritän vielä heittää avokelalla ilman sankaa mutta seuraavalla heitolla siima menee puolan akselin ympärille...lopetan kalastuksen ennen kuin henki lähtee...

Ja toinen: Olet saanut koukkuusi todellisen suurhauen, minkä arvelet varmasti olevan ennätysluupääsi, kun hauki päättääkin nielaista koko perukkeen ja viiltää siiman poikki niin, että se ääni jää mieleesi koko loppuelämäksesi... Ähää  >:(.

Kaveri vetää kalaa ja ite selvität siima sotkua. se se vasta ärsyttää

Se että tullaan viiden metrin päähän heittämään ja häiritsemään toisen kalastusta. &"#%¤%&#&!!  >:(

Etenkin jos saan kalan niin ei ole yks eikä kaks kertaa kun joku onnellinen hyökkää oikealle puolelle ja toinen vasemmalle ja hyvä etteivät ristiin heittele.  >:(

Jos kalastustilaa olisi vähän niin tottahan siitä joutaisi pois sivummalle muuutenkin mutta on se nyt &%¤&&%#&&¤%%#!!! että pitää kainaloon tunkea vaikka ylävirrassa on kilometri kaupalla tyhjää ja alavirrassa samaten.  >:(

Saa mennä pallit pataan, saa sataa niiku Esterin hameen alta, saa vaikka vapa katketa, mutta mikään ei ketuta niin paljoa kuin ajattelematon ahne kanssakalastaja.

#&&"%%#¤¤"%%#&¤%!!  :(




Nonni, johan helpotti. :)

Se kun itikat puree pään ruvelle.

Se, kun kahvipannun sijaan onkin ottanut mukaan emännän vedenkeittopannun.

Eniten hatuttaa kyllä ehdottomasti se, että kaveri napsii kaloja ja itse ei saa mitään. Yleensä kyllä vieheet on yhteisessä käytössä, joten harvemmin kumpikaan nollille on jäänyt jos yleensä on kalaa tullut.

Viereen ajeleva vahvassa kaljosassa oleva lomaseurue myös v....ttaa aika rajusti " no,tulleeksh shielt mitääää"- kysymyksineen, jotka on aivan pakko huutaa niin että kalat karkaavat matkan päähän.

Siiman solmuun meno kyrsii myös kera toisensa jälkeen ihan yhtä paljon !

Eniten harmittaa jos täysin kehittymättömät onkikaverit saavat kalaa ja mä ja mun virvelikaveri ei saada mitään. Tämä on nöyryyttävää...

Quote
Eniten harmittaa jos täysin kehittymättömät onkikaverit saavat kalaa ja mä ja mun virvelikaveri ei saada mitään. Tämä on nöyryyttävää...

Niin kylla toikin vähän on nöyryyttävää, mutta ongellahan saa enemmän kuin virvelillä. :) Mutta eniten harmittaa se jos vapa katkee tai menee kela rikki ja uistinten menetys sijoittuu kakkoseksi. :(

Lohenuistelussa karkuutukset harmittaa aina, varsinkin jos siiman päässä on enempi painoa.

Quote from: kaivo on May 31, 2003, 21:24:31
Suurin murhe... Ehkä se, kun on odottanut jotain reissua pitkään ja kalaa ei kuitenkaan tule.

Tuo on kyllä melko ärsyttävää. Itsekin kerran hehkutin kaverille eräästä todella hyvästä kalapaikasta, mutta sieltä emme kuitenkaan saaneet kuin yhden ahvenen. :| No onneksi kalaa tuli vielä muista paikoista, että ei reissu mennut pilalle :wink:

Oot ollu pitkään kalassa etkä oo saanu mitään. Sit lähet kotiin, ni on varma ettet VOI pysyä pystyssä vaan ensimmäinen liukas kivi lähellä rantaa -> plllummmppppssssss!

Ketutti jälkeenpäin se, kun olin tuolla merellä erään kivikon kupeessa, jossa oli helekutin isoja haukia! Se siinä vaan oli, että ne eivät syöneet. Alkavat vasta syksymmällä ne isot kunnolla tankkaamaan. Mulla tuli +7kg tuubi veneen viereen ja sedällä +10kg...Sekös vasta ärsytti, kun eivät ottaneet. Isoimmat jäivät tuolloin nelikiloisiksi. Ja se isoin +5 pääs tietty karkuun.. :roll:

Se tietysti jos jää joku kallis uistin pohjaan tai vaikkapa virveli putois järveen. Jos kalaa ei tule niin se on minulle lähes normaalia niin se ei niin paljoa huoleta.

Tietystihän se jos joku kallis uistin jää pohjaan, joka oli vielä uusi! Tietenkin kelan tai vavan rikkoutuminenkin.. :|

Tuo kalan tulo ei ole vielä mikään murheenaihe. Niitäkin päiviä jolloin ei syö, toisinaan syö. :wink:

Jos olet kalassa ja moottori hajoaa eikä ole airoja mukana ni se vasta harmitaakin.