Jokainen sitojahan tietää mitä perhonsidonta nykyisellään on. Yleinen suuntaus nykyisin sidonnassa ovat ns. karvaperhot. Tällaiset perhot ovat kauniita, usein taitavasti sidottuja, jäljitelmiä ja sidontareseptejä on valtava määrä. Suomeen tuli 1890-luvulla Maria Renforsin toimesta klassiset perhot. Hänhän on koko klassisen englantilaisen sidontataidon äiti kotimaassamme. Miksi nykyisin vain sidotaan karvaperhoja? Suomessa ei taida olla kovinkaan monta sitojaa jotka sitovat juuri klassisia perhoja. Miksikähän näin on. Isäni Erkki Vaalama on aina ollut sitä mieltä, että tätä taitoa, klassista sidontatekniikkaa, ei saa hävittää kotimaastamme. Aktiivisitojat ovat avainasemassa tässä asiassa. Otappa joskus perhoreseptikirja, jossa näitä englantilaisia perhoja on ja niiden reseptejä. Aloitappa sinä karvaperhojen sitoja sitomaan näitä. Olen joskus kuullut, että karvaperhot ovat paremmin saalistavia mutta olen ehdottomasti eri mieltä. Sidoin eräälle ystävälleni Teno-perhoja (niitä klassisia). Hänellä oli myös kokoelmassaan karvaperhoja. Ainut perho joka otti Outakoskella oli musta-puna-oranssi klassinen malli. Oletko mahdollisesti keskustellut perhokalastajien kanssa, että millainen se ottiperho oikein on? Olisi kiva vaihtaa kuulumisia tästä aiheesta ja vähän väitelläkin!

Terveisin,

Antti Vaalama

Heinola

emai

Itselläni ja ehkä myös muilla karvasiipisten perhojen tekeminen johtuu ihan siitä että ei ole taitoa tai viitseliäisyyttä alkaa asettelemaan levysiipeä kohdilleen. Ja kun tuohon lohen kalastukseen ei ole tullut hurahdettua niin ei huvita senkään puolesta alkaa sitomaan perhoja joille ei ole käyttöä, voisihan sitä erilaisiin uppoperhoihin ja streamereihin alkaa vääntämään levysiipiä, mutta...