Moni on varmasti nähnyt perhokalastajia jotka eivät heitä perhoa, vaan vain heilauttavat perhon ylävirtaan, ja uittavat sen alavirtaan pitäen siiman pystysuorana ja sitten toistetaan uudestaan. Perhona on pieni larva, pupa tai nymfi, tai liitsi. No kuitenkin viime kesänä helteellä oli perhovälineet kotona ja olin haukijahdissa, mutta nousin kuitenkin koskelle asti ja päätin siinä helteessä sitoa siimaan pienen jigin.

Kahlasin koskeen, jarru suht löysälle, siimaa ulos sellainen pari metriä. Heilautin jigin ylävirtaan, pidin vavan vaakatasossa ja kun jigi meni alavirtaan, nostin ylös ja toistin. Tällä tavoin menin alavirtaan, jigiä pohjan tuntumassa uittaen, aivan kuten perhovavallakin. Sitten muutaman kymmenen metrin päästä kovasta koskesta, hellepäivänä iski taimen kiinni ja ampui alavirtaan. Virkeä kala kun hapekkaassa virrassa oli möllöttänyt, mittaa 46 cm ja iltapalaksi lähti.  Samana päivänä vielä muutamia pienempiä jotka laskin pois. Loppukesästä en muuttokiireiden ym vuoksi kovin montaa kertaa ennättänyt kokeilemaan, mutta kipinä jäi.

Tälle kesälle on tarkoitus laitella mahdollisimman pitkä ja kevyt haspelivapa, siihen kevy kela esim 1000. Toinen kokeilu on 0.25 siimalla varustettu pitkähkö mato-onkivapa ja siiman päähän jigi. Perustaimenet kun eivät tuota 0.25 siimaa saa poikki ellei sitten kiveen hankaudu vahingossa ja vapa kyllä joustaa. Kirkasmonofiili on paras tähän hommaan, kuten perhoillakin larvastuksessa. Saas nähdä miten käy, mutta ainakin ensimmäinen varsinainen kokeilu oli tehokas. Ehkä tehokkuutta lisäsi oma kokemus larvastustekniikasta perhovavalla. Kokeilen ensi kesänä 5 metrisellä onkivavalla ja 270cm haspelivavalla, johon laitan pikkukelan.

Kädet väsyy tuossa nopeasti, sillä vapaa pitää kannatella vaakatasossa, ja vavan täytyy olla pitkä jotta ylettää tarpeeksi kauas. Jos vapa on lyhyt, kalat kyllä kaikkoavat omasta kahlailusta. Se on ainakin tullut jo selväksi että jigi kyllä maistuu pienessä koossa niin harjukselle kuin taimenellekkin, mutta käytättämäni jigivärit olivat "hyönteisävyissä" oliivinvihreä ja ruskea. Ulkomuodoltaan nuo eivät hirveästi eroa perhoina käytetyistä liitseistä tai kuulapäänymfeistä, jotka ovat erittäin tehokkaita larvastustekniikassa.

Onhan se hassua kalastaa "heittämättä" tai "mato-onkimalla", mutta tärpit ovat monesti räjähtäviä. Kannattaa kokeilla, googlettamalla löytyy perhokalastusoppaita larvastuksesta, tekniikka on täysin samanlainen, mutta välineet vain hieman erilaiset.

Tuo on oiva keino>edetään alavirrasta ylöspäin ja toimii virvelivälineinkin. Myös uppovaapuilla (esim.rapala CD pikkumallit) on monta
kertaa 1-2 metrin "pilkkimistyylisellä" täsmätarjoilulla paukahtanut yllättävän kookkaitakin yksilöitä
kiinni jahka osuu viehe kohilleen.

Tammukkapuron/joen pelastaja viimekesänä, tosin ne niiin perhosällit niin paljon parempana virppamiestä ottivat tuostakin nokkiinsa ja piilottelivat niitä alamittoja pusseissansa (alle 40cm) ja totesivat taimenen olevan otettavissa 32 cm=tammukoitahan ne
eikä isompia ole hmmm. mitäs ne nämä sitten kysäsin :-D .....ei haukia ainakaan...
Oliko pakko? No myönnän provosoituneeni ehkä hiukan, tuon ylimielisen halveksivan
suhtautumisen vuoksi. En voinu sitten millään olla fiksumpi ja hiippailla vähin äänin kotia :-P

Oikea aika ja paikka, niin ihan kokeilun arvoinen niksi näköjään tuokin!
Mulla oli kevyt 270cm vapa ja T 500 cardinal> aivan riittävä yhdistelmä 0.14 fire pohjalla ja kärjessä pari metrinen stroftin 0,18 monofiiliä.

Jigin kun korvaa liitsillä, niin hommasta menee maku liiallisen tehokkuutensa takia..  :evil:
Mutta juu, kyllä tuo tekniikka on toimiva ja sen opettelemiseen ei kauaa mene. Hommaa helpottaa jos vapa on 240cm luokkaa tai pitempi, mutta onnistuu vähän lyhyemmälläkin auttavasti.

Joo, liitsit ehdottomasti ja yksi mitä myös pitää kokeilla, värikoukut. Jos kuulapäiset perhotkin menee niin miksei värikoukutkin?  :-D

Sellainen pomputtelu virran mukana pohjan tuntumassa tuntuu kelpaavan ja kun on tarkkana niin ei satu pohjatärppejäkään hirveän usein.