Onko näille tehty mitään jäljitelmiä? Kun kävimme pohjoisessa niin lähes jokainen harri oli syönyt ainakin pari tällaista kotiloa. Varsinkin yksi pikkuisen isompi oli ahtanui näitä. Puhun siis näistä pikkusista kierteisistä kotilolimoista, joita läytää lähes joka järvestä ja joesta.

edit. oikeinkirjoitus

Kuulostaa hyvältä ja mielenkiintoiselta. Toivottavasti joltain löytyy tähän jäljitelmä, jossei, niin kaikki joukolla kehittelemään. Minkä kokoisia kotiloita vatsoissa oli? Oliko sellaisia kuin akvaarioissa, eli alle puoli senttisiä? Olivatko nekin sellaisia, "ei oikeastaan minkään" (vaaleita) värisiä?

Ne mitä mul on ollu niin ne on ollu n. 0.5cm halkasialtaan ja mustia/tumman ruskeita.

Tämmöisen muistan jostakin, ei kuitenkaan ole aivan "oikeaoppinen" perho, lähempänä uistinta.
Korkista veistelet sopivan mallisen palasen, jonka sidot koukulle. Päälle mustaa sidontalakkaa, valmis.

Mitenköhän tällaista pitäisi "uittaa"?

Akvaariossa ne on vaan lasissa ja lehdissä paikallaan kiinni. Pitäisiköhän tällainen perho sitten laskea lehden päälle ja alkaa odottamaan?


Edit: Ainiinjoo, muistinkin, että jos haluaa kotilot pois akvaariosta, niin pitää pistää akvaario pimeäksi, odottaa 15 min ja laittaa sinne pohjalle joku... Dääm en muista mikä, oliskohan se ollut paperilautanen. (tai siis jotain valkoista.) En ole ihan varma. Sen jälkeen otetaan kotilot haavilla pois.

Mutta siis ilmeisesti kotilot liikkuvat yöllä, eli yöllä kannattanee käyttää tätä kotiloperhoa. Mutta millä uittotyylillä? Jos onnistun, niin koitan tarkkailla kotiloiden elämää vähän paremmin.

Quote
Mitenköhän tällaista pitäisi "uittaa"?

Itse ainakin aloittaisin pohjan tuntumasta, eikös ne oikeat kotilotkin siellä elä? Korkkihan tunnetusti kelluu, joten reilulla painotuksella painot rymyäisivät pohjassa ja kotiloperho vähän ylempänä. Korkin voisi kyllä korvata jollain toisella materiaalilla, joka imee vettä paremmin. Kotilot eivät kai osaa uida, joten virran mukana vaan. Kertokaa ihmeessä joku joka tietää jotain faktoja.

Heh, kehitin tuosta Panun jutusta tällaisen:



Ehkä sekava kuva, mutta luulisin, että asia tulee ilmi.
Elikkäs Melko pieni koukku, siihen sopivan kokoinen, korkista/puusta tehty kotilo, jossa on reikä pohjassa. Reikään pistetään paino, ja valekotilo kiinnitetään väärinpäin olevaan, painotettuun koukkuun, niin, että kalalle jää vielä tilaa ottaa koukusta kiinni.

Itsekkin noihin törmännyt ja ainakin kohtuullinen jäljitelmä on sopiva lyijyhauli puristettuna koukun varteen ja eteen vain häkilä. Helppo "sitoa" ja larvastamalla uittaa oikeassa paikassa. Tuo lakattu korkki hylkii ajatuksena, tuskin käyttäytyy virrassa kovinkaan samaan tapaan.

Kerran tulut vastaan mäntyharjunreitillä tilanne jossa taimenen syönnöksestä löytyi alle 1cm. halkaisijaltaan olevia keltaisia simpukoita.
No sitähän piti sitten ottaa sidontakamat esiin ja kikkailla muutama imitaatio ja testimään.
Muutamia mittakaloja noilla tuli silloin.
Viikonpäästä eivät enään toimineet.
Tuo kyllä jäi mysteeriksi mistä nuo olivat ilmaantuneet tuonne ja mitä simpukoita nuo olivat.
Koskaan ei tullut enään vastaan noita pieniä keltaisiasimpukoita.

Pari "paikallistakin" ihmetteli ettei hekään olleet tavanneet noita simpukoita koko reitillä.

Quotelink=board=17;threadid=5372;start=0#msg42093 date=1075576586]
Ne mitä mul on ollu niin ne on ollu n. 0.5cm halkasialtaan ja mustia/tumman ruskeita.

Juuri tämmöisii. Larvastus saattais toimii. Muisttutaisi syystä tai toista ajelehtimaan joutunutta yksilöä. mutta se itses perho onkin vaikeampi homma. en jaksanu loggautua joten siksi se oon "vieras".

Juuri kesällä Ruijan reissulla törmäsin samaiseen ilmiöön! Löydettiin Masijokkaalta mahtava harripaikka, josta 800g ylittyi parikin kertaa. Harrit olivat ahmineet itsensä aivan täyteen noita samaisia kotiloita. Ajatuksen uhrasin perhoversiolle, mutta ei ole saanut aikaiseksi.

edit. oikeinkirjoitus