Meidän mökillä on mahdottoman vaivatonta kalastaa.  ;)Meidän järvenpuoliskon suurin syvyys on 2,5 m ja järvi on tekojärvi joten pohjassa on kokonaisen metsän verran kantoja . Puolessa tunnissa menee kolme viehettä.

Kulje rantaa pitkin ja yritä irrottaa monesta eri suunnasta.

tämä konsti on joskus auttanut, ja toimii vain monofiileillä koska punotut ei jousta. laita se avokelan sanka heittoasentoon(siis niin että siima tulee vapaasti), ota siimasta sormella kiinni ja tiukenna siima niin kireälle kuin se kestää ja päästä siima nopeasti. jos hyvin käy uistin irtoaa pohjasta.

  joskus myös nopeasti pieniä nykäyksiä tehden uistin irtoaa, siis jatkuvaa pientä nykimistä. jos jää puuhun ei kannata heti vetää kovaa vaan noin koska muuten koukut uppoaa syvälle ja irroittaminen on hankalaa. yksi hyvä keino on myös vene jonka avulla ainakin minä saan 95% uistimista takaisin, koska saa vedettua vastakkaisesta suunnasta mistä jäi kiinni.

  toivottavasti noista on jotain apua. :)

Tohon uistimen pois uimiseen vielä. Satuin kerran katsomaan lähes vierestä kun yx ryssä heitti veneestä vaapun kaislikkoon kiinni ja lähti uimaan sitä sieltä pois. (minä olisin ajanut veneellä perään)

Those russians....

QuoteTämä konsti on joskus auttanut ja toimii vain monofiileillä, koska punotut ei jousta. Laita avokelan sanka heittoasentoon (niin että siima tulee vapaasti), ota siimasta sormella kiinni ja pingota siima niin kireälle, kuin se kestää ja päästä siima nopeasti.

Toimii myös kuitusiimoilla!

olen lukenut tuon niksin erä lehdestä jossa sanottiin että toimii vain monofiileillä, ei tomi kuidulla koska ne ei jousta. tai jos toimii ei ainakaan niin hyvin kuin monofiileillä.

Ampuminen ei oikein toimi mikrokuitusiimalla (ei jousta).

Ehkä toimivin yleiskonsti on vanha tuttu tapa, eli irrotusvetojen tekeminen uistimen tulosuunnasta käsin, ts. yritetään siirtyä tartutuskohdan "vastarannalle" tai edes mahdollisimman sivulle. Veneellä ei vaikeuksia juuri ole, rannalta saattaa olla hankalampaa. Olennaista on, että kun tuntee uistimen tarttuvan kelauksessa johonkin muualle kuin vesikasveihin, kokeillaan irrotusta muutamalla kevyellä nykäisyllä ja jos ei irtoa, lähdetään kiertämään vastarannalle. Näin estetään koukkujen tunkeutuminen enää syvemmälle kiinni, mikä on tärkeää jos kyseessä on pahimmillaan uppotukki.

Kelluvat vaaput ovat siitä käteviä, että uistimen tökätessä kelauksessa johonkin riittää usein kelauksen välitön lopettaminen: vaappu nousee esteen yli pintaan.

Siirry vasempaan tai oikeaan heittopaikastasi, jotta pääset sivuttain vieheen kiinnijäämisasentoon. Ampumalla ja nykimällä useimmiten lopuksi uistin irtoaa kivestä. Tärkeintä on kärsivällinen yrittäminen.

Jos pitäisi laatia jonkinlainen lista konsteista joilla uistintappioita voisi pienentää, seuraavat seikat tulevat ensiksi mieleen:

1) Valitse siiman paksuus oikein: okei, ohut siima kalastaa yleensä paksua paremmin, mutta rajansa kaikella. Esim. kalastettaessa runsaasti sitkeitä vesikasveja kasvavissa, uppopuita vilisevissä ja kivisissä paikoissa 0,20 mm monofiili on liian ohutta. Samoin raskaat vieheet ja isot kalat vaativat lujempaa siimaa kuin kevyet vieheet ja pikkukalat.

2) Huolehdi siimastasi: kovimmalle rasitukselle altistuu siiman viimeiset pari metriä. Vetele siimaa silloin-tällöin sormiesi välissä: karheus on merkki hauraudesta, tällöin katkaistaan kulunut osa pois. Käytä siimallesi sopivia solmuja ja uusi ne riittävän usein - sitä useammin mitä ohuempi siima. Hyvä nyrkkisääntö on uusia solmu aina pohjatärpin tai isomman kalan jälkeen, sekä joka reissun aluksi. Siimasta huolehtiminen unohtuu yllättävän monelta vanhemmaltakin kalamieheltä.

3) Huomioi viehelukko ja mahdollinen peruke: tässä pätee sama kuin siimankin kanssa. Viehelukko saattaa aueta itsekseen esim. kalastettaessa kasvuston seassa. Aukeaminen voi tapahtua myös kalan suussa. Peruke on lujilla joutuessaan hankaukseen, tapahtuipa se sitten vedessä tai hauen suussa.

4) Katso, mihin heität: kiinnittämällä hieman huomiota heittojen sijoittamiseen saattaa säästää vieheitä. Heittotarkkuus korostuu kasvustoisilla tai muuten hankalilla vesillä. Polarisoivien aurinkolasien käyttö poistaa veden heijastusta ja auttaa huomaamaan uppopuita ja etäämmällä rannasta olevia kasvustoja, varsinkin tuulisella kelillä.

5) Heitä huolellisesti: riuhtova heittotyyli saattaa varsinkin raskaammilla vieheillä aiheuttaa viehemenetyksiä: esim. avokelan sanka loksahtaa kiinni itsestään. Tarkkaile myös sitä, ettei kelauksen aikana ole puolalle muodostunut löysiä siimalenkkejä, joihin heitossa purkautuva siima takertuu.

6) Käytä olosuhteisiin sopivia vieheitä: tämä tarkoittaa lähinnä sitä, ettei uiteta matalissa paikoissa syväuintisia uistimia. Kasvustoisilla vesillä monikoukkuinen viehe tarttuu herkemmin kiinni kuin yksikoukkuinen, mikä saattaa ohuella siimalla lisätä viehemenetyksiä.

7) Opettele pohjaan tarttuneen vieheen irroittamiskikkoja, joita on lueteltu esim. edellisissä viesteissä.

*Tässäpä ensiksi mieleen tullutta, kommentteja...

Kyllä  kaivo puhuu täyttä asiaa. :) Varsinkin kohta 2. on mielestäni se ehkä kaikkein tärkein. Ja on totta että siiman kunnosta huolehtiminen unohtuu monelta kokeneeltakin kalamieheltä, minkä seurauksena uistimensa löytää pohjasta(kokemusta löytyy) ;)

Tämä keino saattaa olla jo edellä mainutti, mutta jos kalastat joessa, löysää siimaa vurtaan 1-4m ja kun virta on vienyt siiman alavirtaan, nykäise kovasti, jolloin veto kohdistuu vastakkaiseen suuntaan. Todellä hyvä konsti, jolla ainakin minä saan n.90% pohjaan tarttuneista uistimistani irti.

Millä tyyleillä vieheen saa irti pohjasta? Riuhtomalla sen kyllä saa irti kasveista, mutta uppotukkeihin se mielestäni kiinnittyy tällä tavalla vain lujempaa... Vai?
Eräs kalastaja neuvoi minua sitomalla kivi siimanpätkään ja sitomalla siimanpätkän kiinni virvelin siimaan, niin että se liukuu alas pohjaan.
Tämä tyyli ei kuitenkaan ole onnistunut ketaakaan...

Se on vaan niin turhauttavaa jos vieheet jäävät kiinni pohjaan yhdellä kalastuskerralla 6 kertaa.

Hankkipa käsiisi uusin urheilukalastus lehti, (vaikkapa kirjastosta) siinä on ohjeet yksinkertaisen koukun irroittimen tekemiseen.
Nii joo, jos käsillä ei ole tuommoista härveliä niin paras keino yleensä on tasainen veto, koska jotkut siimat (kuitu) katkeavat helposti kovista nykäisyista.

tuolta samaa asiaa minun kysymyksestä:
http://www.kalassa.net/forum/viewtopic.php?t=8086

Joo jos kasveissa on kiinni kannattaa vetää voimmakkaasti ja taas hellittää ja uus veto jos ei irtoo siimasta vaan rohkeesti kiinni ja vetoa niin kauan että irtoo tai katkee siima. Jos katkee niin se on sit vaan voi voi...

Kivessä jos on kannattaa kiristää ja sit yhtä äkkiä vapauttaa siima, niin viehe saattaa irrota jos ei niin pitää yrittää kävellä rantaa pitkin ja kiskoa eri suunnista.

Puut onkin sitten vähän hankalempi juttu... :lol:

Jotkut jopa uivat kuvat ylös. Minä en ole vielä kokeillut tätä äskeistä tapaa. Ei oo menny vielä perhokalastusopit niin hyvin perille!

Tuota Monnin kivestäirrotustapaa oo itekki käyttäny ja se on toimiva, yllättävän toimiva. Kivenhän tuntee helpolla, kun se ei yleensä jousta.

Puut ovat tosiaan sellaisia, joihin ei oikeen oo keinoa. Jos tilanne on helppo, eli siima on lentäny heiton aikana oksan yläpuolelle ja kuva roikkuu siitä oksasta, on olemassa yksi kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja harkitsemista vaativa kikka. Kuvan ja siiman saa heilumaan nykimällä siimaa. Sitten, kun siima on oikeassa asennossa, vetäistään kerralla kuva pois oksan takaa. Ikään kuin lennossa. Jos tämä epäonnistuu ja koukku jää kiinni oksaan tai lehtiin, on huomattavasti enemmän vaikeuksia, joten tässä harjoitus ja liikkeidenhallinta tekee mestarin. Itte oon monta kuvaa ja ilkeää tilannetta pelastanu tällä keinolla ja se tulee monta kertaa tarpeeseen. Mutta se on tekniikkalaji.

Ja toinen keino on sitten kutsua meidän isä paikalle vähän hutkuttelemaan. Aina on tilanne, että mä oon huitonu jo muutaman minuutin, sitten isä tulee siihen mökkirantaan ja vetäisee pari kertaa. Johan lähtee kuvat uppotukeistakin! Hehheh.

No itse koitan aluksi viuhtoa ja riuhtoa virveliä moniin eri suuntiin ja loppuen lopuksi se on irronnut pohjasta(kamalan huidonnan jälkeen) mukanaan kunnon pohjakasvi tai jokin muu "partaharri" :D ...

Tosin muistuu mieleen eräs juttu tuolta Pirttikoskelta, kun olimme isoveljen kanssa nakkomassa lippaa erään niemen nokassa.Siinä heitellessäni tavallisesti kun yht'äkkiä tunsin, että lippa oli jossakin kiinni...Se ei ollut kala, vaan pohjassa kiinni...Yritin riuhtoa lippaa pohjasta, mutta tuloksetta.Päätin lähteä hakemaan hyvää viehettä uimalla...Oli kai Syyskuu ja aika kylmä oli siinä bokserit jalassa uidessa...Kun sain vieheen irti selvisi, että se oli juuttunut kiinni uppotukkiin :wink: ...

Ja jos vielä lisäis, nii viimenen, mitä on tehtävissä on tietysti siiman katkasu. Se on toki joskus vähän pelottavaakin, etenki monofiilisiimoilla, jotka venyy (ja paukkuu). Jos siima pitää katkasta ja kuva menettää, nii kierretään siima parin kierroksen verran käsivarren ympärille ja vedetään pikkuhiljaa, kunnes siima katkeaa ja kuuluu hieno [p(o)ingg]-ääni. Se on sitten hakuammuntaa, että mistä kohtaa siimaa se katkeaa. Esim perhojen perukesiimoissa näin ei ole, koska siima on suunniteltu katkeamaan aina solmusta. Täten siimaa ei mene hukkaan niin paljoa. Yleensä myös virvelisiimat katkeavat solmusta, koska se on tunnetusti siiman Heikoin Lenkki sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ja tämä pointtihan koski vain monofiilisiimoja.

Ja älähän loukkaannu, vaikka vähän rautalangasta tuli taas väännettyä. Kaikki me on alotettu joskus.

Itsellä kävi kerran niin, että uistin jäi matalikossa (<1m vettä) pohjaan, kun vedin uistinta soutaen. No, siinä sitten vaimo sattui juuri soittamaan kännykkään, johon vastasin ja puhuin muutaman minuutin. Vapa oli tuon ajan veneen pohjalla. Lähdin sitten hiljaksiin soutamaan uistimen luo ja irroittamaan sitä pohjasta. Kun rupesin sitten vetämään kuvaa ylös niin kuinka ollakaan se irtosi pohjasta, mutta koukuissa oli myös noin 1kg:n puikkari kiinni! Mitä ilmeisimmin Rapala Original 18cm:n etumainen koukku tarttui kiinni pohjan kasveihin ja "vangitsi" näinollen myös hauen pohjamutiin.

Quote from: Antti

Quoteei muuta kun uikkarit jalkaan ja menoksi!
8)

Joo toi on toimiva, tosin käytännössä ei tollasta temppua kukaan tee. ;D ;D ;D ;D ;D ;D

No minä sukellan ainakin vieheen aina irti pohjasta, kun se vain on mahdoillista! siksi otankin aina uikkarit mukaan :wink:
Tosin virtapaikoilla ja yli kolme metriä syvillä vesillä yritän muita keinoja...

No tuommosta mäkään en oo ennen kuullu! Onhan se toki, jos on lämmin päivä, niin kesä kyllä kuivaa. Se prosessi vaan pitäis joskus nähdä, ennen ku tosissaan uskon. Kyllä tyypit kalsonkereillansa lähtee kuvia pohjasta hakemaan, mutta että oikein uikkarit mukaan kalaan!

Ei sillä, etteikö konsti olis nerokas, mutta kylmän veden aikaan ei kyllä tuu, ainakaan meikäläisellä, mitään. Kaiken lisäksi Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen.

Jotkut käyttää sellasta isoa avattavaa juttua en muista nimeä jonka ne laittaasiimaan kiinni ja liuuttaa alas (siinä jutussa on tietysti kiinni jykevä naru)ja yrittää saada sellai uistimen irti. omassa suosiossa oleva keino jos se on mahdollidta on mennä vastakkaiseen suuntaan riuhtomaan.

Quote from: Jesse90Jotkut käyttää sellasta isoa avattavaa juttua en muista nimeä jonka ne laittaasiimaan kiinni ja liuuttaa alas (siinä jutussa on tietysti kiinni jykevä naru)ja yrittää saada sellai uistimen irti..

Siis tarkoitatko tuolla sitä nokku vieheen pelastajaa jota ainakin vielä vuosi sitten myytiin? Mahtaako löytyä enää kaupoista? Itse en ole käyttänyt, mutta kuullut ihan hyviä kokemuksia.
Muistaakseni nokusta ollut täällä joskus ainakin threadi....