Tällainen aloitttelijakysymys: useissa sidontaohjeissa puhutaan "puppelitekniikasta". Minkäköhänlainen lie tuo tekniikka ? Minulle tuosta tulee mieleen ihan muuta kuin perhonsidonta !

Joo, puppelista voi tulla mieleen kaikenlaista....mutta tässä on tosiaan kysymys perhonsidonnan tekniikasta jolla tehdään perholle "simppumainen" paksu/littanapää.
Usein se tehdään Muddler Minnow malliin eli peuran/hirven tms. onton karvan kiristämisellä koukun varteen ja leikkaamalla oikeaan muotoon.
Voihan sen tehdä muustakin karvasta mutta tulos ei välttämättä ole aivan samanlainen.

Ps. toisinaan v***mainen tehdä....

Mielestäni puppelipää ja muddleripää ovat eri asiat. Puppelipäässä käytetään antronia tai vastaavaa materiaalia ja muddlerissa peuraa tai poroa. Tästä linkistä näkyy kohtalaisesti puppelin sidontaperiaate.

http://kalassa.net/perhokalastus/perhonsidonta/sidontaa_vaihe_vaiheelta/am_miniahven/sidonta_am_miniahven.shtml

Itse jätän puppelien sidonnan suosiolla puppelipojille.

Noissa sidoksissa on tärkeää käyttää sidontalankana suhteellisen kestävää lankaa,muutoin aina tämän tästä lanka paukahtaa poikki.
Itse yritän välttää noita mudler-tekniikalla tehtäviä poronkarva päitä,kun ovat kieltämättä kinkkisiä sitoa.
Kyllähän niihinkin harjaantuu,kun väsäilee hammasta purren.Harjoitus se tekee mestarin. ;)

Kyllä vaan, se Puppeli tosiaan on antronista tms. materiaalista tehty sillä em. tekniikalla. Ja sitten harjataan tai "kammataan" taaksepäin pääksi.

Väärää tietoa tuli minulta, mutta onneksi on joku joka Puppeli jututkin tuntee....

mutta ne on kyllä todellakin hankala tehdä... en kyllä enää sotkeudu siihen hommaan! mutta perhostankin enimmäkseen larvastamalla... sitominen ei oo niin vaikeeta! puppelipää on paljon vaikeempi tehdä kun muddleri, vaikka ne niin paljon kuullostaakin toisiltaan... :D

Puppelipää on ihan iisi homma, seuraava ohje on mun tapa tehä se.

Eli kun on sidottu perho (matuka, normi striimeri) päätä vaille valmiiksi, eli noin 5mm koukun silmästä otetaan jotain dupping kuitua (antron, fly-rite, SLF-hanks tms) "hyppysellinen" ja vedellään iisisti sormien välissä kuidut saman suuntaisiksi. Sitten kuitu nipun voi vaikka harjata hammasharjalla (lyhyeksi leikatulla) siistiksi.

Seuraavaksi sidotaan kuitunippu noin puolivälistä heti siiven etupuolelle jolloin puolet törröttää eteen ja puolet taakse. Sen jälkeen taitetaan eteen törröttävä osa taaksepäin ja levitetään hiukan sivuillekin. Nyt dupataan samasta tai eri värisestä kuidusta hiukan nipun etupuolelle ja toistetaan sama. Välissä voi tehdä vaikka kurkun punaisesta, tai jos huvittaa raidallisen ahvenstriimerin pään. Lopuksi koko pää harjataan siistiksi hammas- tai duppausharjalla ja päätetään perho.

Sidottaessa kannattaa muistaa ettei tunge ihan älyttömiä määriä tavaraa koukulle. Kyllä muutaman perhon harjoittelulla pitäs sujua, melkoisesti helpompi kuin mudleripää, koska ei tarvitse leikellä tekelettä muotoon.

Samaa mieltä Seleniuksen kanssa. Puppelipää on melkosen helppo tehdä. Puppelipää antaa muuten myös tinsselillekin sen loppusilauksen. On meinaan vedessä (tai ainakin akvaariossa) hyvän näköinen ja lisää melkoisesti kalanomaisuutta noin sivusuunnasta katsottuna. Ja punaisella kidukset niin a'vot.

Erittäin oivallisen puppelipään saa untuvaisesta marabousta. Siikaset irti ruodosta vaikkapa saksilla, sitten vaan nippu keskeltä kiinni koukulle ja parilla kierroksella kiinni, jonka jälkeen pari lukituskierrosta taaksepäin taitetun nipun eteen. Näitä nippuja pari- kolme yläpuolelle ja sivulle ja 1-2 nippua alapuolelle. Otetaan sakset kauniiseen käteen ja leikellään muotoonsa.
Perho elää vedessä paremmin kuin antron- puppeli, eikä ole vaikea tehdä.
Toivottavasti tekotapa aukesi (huono selittämään).

Itse sidon koko tinselin samalla tekniikalla. Ja siis vain koukun etuosaan, pois lukien raskaat puntti tinselit joissa on pyrstö ja mylar-rungon alla PALJON lyijyä. Yleensä ei jaksa erillistä päätä tehä, vaan etummainen nippu vaikkapa mustasta Angelhairista/Flashabou duppingista ja hiukan siipeä lyhyempänä.

Teen tinselit itse samoin, kun Selenius.
Sen olen huomannut, ettei tinselissä parane alkaa nuukailemaan materiaalin määrässä. Pullea tinseli tuo pulleita kaloja :).

Kun kerta tinselistä on puhe niin minua kiinnostaisi semmonen juttu, että minkä vuoksi yleisesti porukka sitoo tinselinsä lyhytvartisiin koukkuihin? Minä sidon omat tinselini pitkavartisiin 6-10 streamer koukkuihin ja haluaisinkin saada asiaan jotain selvyyttä? Oletteko huomanneet lyhytvatisiin koukkuihin sidotuissa tinseleissä jotain etuja kalan tartutuksen kannalta vai onko kyse vaan alkuperäis sidoksen noudattamisesta?(ei liity mitenkään tohon aikasempaan keskuteluun, mutta enpä jaksanut näin "typerän" kysymyksen vuoksi uutta keskustelua avata)  

Mulle opettettiin joskus aikanaan tinselin sitominen #6 bomberikoukkuun (en muista enään Partridgen koukun koodia) joka on kuitenkin hiukka pitkävartinen ja kevyt. Nyttemmin tulee tehtyä tinselit #8-#4 normi tai 2XL koukuille. Pitkävartiseen tulee mun mielestä rumempi perho.

Menee kyllä pikkusen ohi puppelista, mutta...

"Normaalikokoiset" (8-12cm) tinselit sidon 4- kokoiseen extra long streamer- koukkuun. Koukun kita tulee osapuilleen keskelle perhoa. Pelkkien tukistusten määrä putosi ja kalat alkoivat pysymään kiinni.
Alkuperäinen idea lyhytvartisessa koukussa on oletettavasti ollut se ettei siipi kiertyisi koukun mutkaan. Tästä pääsee eroon sitomalla siiven alle pikku nippu jäykkää karvaa ja levitetään se kynnellä matoksi siivelle.

Puppeli on helppo. mutta vaatihan se pikkuisen harjoittelua, kuten sanottua harjoitus tekee mestarin. itselläni ei ole mitään ongelmia enään tuon puppeli-tekniikan kanssa. Ei tosin ole koskaan ollutkaan koska opin sen jo jonkun aikaa sidottuani. Oli vähän niin kuin perus niksit tiedossa. Muddleri mielestäni on vaikeampi ja mielenkiintoisempi. Se on kaunis kun se on leikattu hyvin muotoonsa ja kun sitoo paljaalle koukulle niin vielä helpompaa. Mitä sitten langan katkeiluun tulee niin 6/0 kiristää muddlerit jo melko hyvin. Onhan sitten myös nämä microkuitu langat mutta ne vaativat keraamisen spigotin.