Paras kalastussää on silloin, kun kalaan pääsee. Kun vesillepääsyn ajankohtaa ei voi muiden kiireiden takia aina valita, reissuun on mentävä siinä kelissä mikä kulloinkin on ja opeteltava löytämään ottipaikat ja -vieheet. Onnistumisia ja epäonnistumisia on tullut aivan kaikenlaisilla keleillä.
Jos joskus voisi valita kalasään, ainakin matalan (alle 3 m) veden heittokalastukseen ottaisin mieluummin pilvisen ja kohtalaisen tuulisen kelin kuin aurinkoisen ja tyynen sään. Kun veden alla on vähemmän valoa ja tuuli pistää veden liikkumaan, kala tuntenee olonsa turvallisemmaksi tai on ainakin vähemmän arka kaikenlaisille ulkoisille häiriöille, joita mm. kalastajan liikkuminen ja veneen kolinat väistämättä aiheuttavat. Tähänkin on kuitenkin olemassa miljoona poikkeusta. Niinkin lyhyt aika sitten kuin edellisreissulla hauki oli hirmusyönnillä keskellä aurinkoista päivää. Ainoa asia mikä merkitsi, oli sopiva vieheväri.
Valaistus veden alla on erilainen vuodenaikojen vaihtelun mukaan, siis sen perusteella, kuinka ylhäältä aurinko paistaa. Keskikesällä aurinko on korkealla, jolloin valonsäteitä pääsee pinnan alle tehokkaammin kuin muina vuodenaikoina. Tämä selittänee sen, miksi esim. varhaiskeväällä kala voi olla otillaan päivällä kirkkaalla auringonpaisteella, jolloin me ihmiset joudumme siristelemään silmiämme: matalalta paistavan kevätauringon säteistä suuri osa heijastuu vedenpinnasta takaisin ilmaan, eikä veden alla ole ollenkaan niin kirkasta kuin äkkiseltään luulisi. Sama ilmiö toistuu myös syksyllä. Valon määrä kalan silmin ja pinnan alla ei ole koskaan sama kuin ihmissilmin ilmassa.
-- Kaivo