Ero sivun ”Heittokalastus” versioiden välillä
Pjk (keskustelu | muokkaukset) |
Pjk (keskustelu | muokkaukset) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | Heittokalastusta voi harrastaa veneestä | + | Heittokalastusta voi harrastaa joko rannalta, kiinteältä alustalta kuten laiturilta, tai kelluvalta alustalta kuten veneestä. Heittokalastus on Suomessa luvanvaraista 18–64 -vuotiaille sekä joissakin tapauksissa nuoremmillekin, jos paikan kalastussäännöt näin mainitsevat. |
| − | + | Heittokalastukseen tarvitaan perusvälineiksi vapa, kela, siima ja uistin, joiden valinta pyritään tekemään kalastusolosuhteiden perusteella. | |
[[tiedosto:avokela.JPG|300px|thumb|Avokela]] | [[tiedosto:avokela.JPG|300px|thumb|Avokela]] | ||
Versio 27. joulukuuta 2010 kello 09.38
Heittokalastusta voi harrastaa joko rannalta, kiinteältä alustalta kuten laiturilta, tai kelluvalta alustalta kuten veneestä. Heittokalastus on Suomessa luvanvaraista 18–64 -vuotiaille sekä joissakin tapauksissa nuoremmillekin, jos paikan kalastussäännöt näin mainitsevat.
Heittokalastukseen tarvitaan perusvälineiksi vapa, kela, siima ja uistin, joiden valinta pyritään tekemään kalastusolosuhteiden perusteella.
Välineet
Kela
Heittokalastuksessa käytetään kelatyypeistä umpikeloja, avokeloja sekä hyrräkeloja. Näistä avokelat ovat yleiskäyttöisimpiä kevyessä ja keskiraskaassa kalastuksessa. Hyrräkelojen etuja ovat voimakas sisäänkelaus ja vahva perusrakenne, joista alkaa olla etua raskaammassa kalastuksessa. Umpikelojen suosiota on heikentänyt niiden lyhyehköt heittopituudet sekä suhteellisen vähäinen kelausvoima. Osaltaan epäsuosion syynä on myös halpojen umpikelojen huono laatu.
Siima
Heittokalastuksessa käytetään monofiili- ja monikuitusiimoja, joiden paksuus on tavallisimmin väliltä 0,15 – 0,50 mm. Monikuitu- eli punotun siiman vahvuuksia monofiiliin nähden ovat korkeampi vetolujuus, kalastuksen tunnokkuus sekä tunnottomuus auringon UV-säteilylle. Miinuksena on korkeahko hinta sekä joustamattomuus joissakin kalastustilanteissa.
Peruke
Hauenkalastajan tulee myös käyttää mielellään yli 20 cm pitkää peruketta vieheen edessä. Perukkeella pyritään estämään siiman katkeaminen hauen hampaissa, joten perukelangan tulisi olla viiltoa ja hankausta kestävää materiaalia, esimerkiksi metallilankaa, kevlarkuitua tai nykyisellään usein näiden yhdistelmää. Muita kalalajeja pyydettäessä perukkeen tarpeellisuus tulee arvioida tilannekohtaisesti sen perusteella, kuinka yleisiä hauet ovat kyseisessä kalastuspaikassa.
Vapa
Vavan pituus heittokalastuksessa on vaihtelee yleisimmin välillä 5 – 10 jalkaa (noin 150 – 330 cm). Pitkillä 8 – 10 jalan vavoilla heittämisessä kalastajan on helpointa käyttää molempia käsiään, jolloin vavan takakahvan olisi hyvä olla kohtuullisen mittainen hyvän heitto-otteen saamiseksi. Vavan jäykkyys taas ratkaisee sen, minkä painoisia vieheitä vavalla voi mielekkäästi heittää.
Vieheet
Heittokalastuksessa käytetään seuraavia viehetyyppejä:
Muut varusteet
Muita heittokalastuksessa käytettäviä tarvikkeita ovat ainakin kalan ylosottovälineet, kuten haavi, nostokoukku ja leukapihti, vieherasiat ja -pakit, kalastuslaukut, kalastajan tarvikeliivit, kalavaa´at, kalastajan pihdit, siimaleikkurit, pientarvikkeet kuten leikarit, viehelukot, uistinrenkaat ja vieheiden vaihtokoukut.
Vieheen uitto
Vieheen uittotavan voi valita viehemallin ja kalastustilanteen perusteella. Joidenkin viehemallien perusuinti syntyy jo suoralla vedolla, joten niillä voi saada kalaa vaikka kalastaja vain kelaisi viehettä tasaisesti sisään. On myös paljon vieheitä, joiden uintiliike edellyttää katkonaista uittotapaa, kuten vavalla nykimistä tai kelausrytmin tietoista vaihtelua.
Useimmat kokeneet kalastajat ovat sitä mieltä, että kaikenlaiset vieheet kalastavat paremmin, jos niitä uitetaan vaihtelevalla rytmillä. Sen voi tehdä vavalla nykien tai kelaamalla. Yksi tärkeimmistä tehokeinoista on pysäytellä vieheen kulkua kelausmatkan aikana. Pysäyttelemällä saadaan myös uppoavat vieheet kulkemaan syvemmällä uiton aikana. Heiton alussa uppoavan vieheen voidaan antaa vajota halutulle syvyydelle ennen kelauksen aloittamista.
Vieheen uittoon liittyy myös yleinen uittovauhti. Koska kalat ovat vaihtolämpöisinä eläiminä hitaimmillaan kylmän veden aikoina, kalastaja voi huomioida tämän rauhoittamalla vieheen uittoa lämpimän veden nopeudesta. Uittovauhtia valitessaan kalastajan tulisi myös huomioida, että eri viehemallit sietävät nopeutta ja hitautta yksilöllisesti, mikä on hyvä selvittää koeuittamalla uutta viehettä ennen varsinaisen kalastuksen alkua.
Kalan ylösotto
Jos kelan kalastusjarru on säädetty valmiiksi riittävän tiukalle, kalan tartuttamiseksi riittää kun tärpin tullessa kalastaja vetäisee vavalla nopeasti vastakkaiseen suuntaan. Tämän jälkeen kalaa aletaan ottaa lähemmäksi kalastajaa rauhallisen päättäväisesti ohjaillen, pyrkimyksenä on pitää jatkuvan tasainen tuntuma kalaan. Vapa pidetään enimmäkseen pystyasennossa, jotta sen jousto tulisi parhaiten hyödynnetyksi. Jos kala tuntuu välineisiin nähden kookkaalta, kelan jarrua voidaan löysätä, jolloin kala saa vedettyä siimaa kelalta voimakkaisiin syöksyihinsä ilman riskiä siiman katkeamisesta.
Kun kala alkaa myötäillä kalastajan ohjailuja ilman suurempaa vastarintaa, on aika yrittää sen ylösottoa. Jos kala on alamittainen tai muuten ruokakalaksi sopimaton, se voidaan irrottaa jo vedessä ravistamalla koukku irti kalastuspihdeillä. Jos kala halutaan nostaa vedestä, se voidaan tehä nostovälineillä tai käsiotteella, joita on muutamia erilaisia.
Jos kala halutaan päästää takaisin mahdollisen mittauksen ja valokuvauksen jälkeen, tulisi menetellä nopeasti ja saada kala takaisin veteen mielellään minuutin kuluessa, jotta sen elinmahdollisuudet säilyisivät hyvinä. Kalaa ei tule vapauttaa niissä tapauksissa, kun irrottamisessa kuluu kauan aikaa, kala vuotaa runsaasti verta kiduksistaan tai koukku on vaurioittanut kalan silmää.