Ero sivun ”Ahvenen onginta” versioiden välillä
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{TOCoikea}} | {{TOCoikea}} | ||
{{Eri kalalajien onginta}} | {{Eri kalalajien onginta}} | ||
− | |||
''[[Ahven]]'' on onkijan yleisin saaliskala. Sitä tavataan mitä erilaisimmissa vesissä. Isoissa ja pienissä järvissä, lammissa, joissa ja meressäkin. Ahven on hyvä ruokakala. Pienistä ahvenista saa oivallisen keiton tai kalakukon. Isommat ahvenet voi taasen hiillostaa, savustaa tai keittää. Ahven on vaatimaton kala. Se on sopeutunut monenlaisiin oloihin. Ahven sietää alhaisempia [[happipitoisuus|happipitoisuuksia]] kuin [[lohikalat]]. Tosin särkikalat ja [[hauki]] sietävät vielä alhaisempia happipitoisuuksia. Ahven tulee toimeen myös [[happamuus|happamissa]] vesissä. Se pärjää vielä veden pH-arvon ollessa 4,5-9,2. Ahven onkin ainoa kala, joka on pystynyt elämään Etelä-Suomen happamoituneissa pikkujärvissä. Ahven kestää myös melko korkeita lämpötiloja, jopa +32-asteista vettä. Nopeita lämpötilanmuutoksia ne eivät kestä, kuten eivät kalat yleensäkään. Ahvenen kutuaika vaihtelee toukokuusta kesäkuuhun. Kudun alkaessa veden lämpötila on +6-+8 astetta. Kutusyvyys on puolesta metristä kolmeen metriin. Ahven suosii kutualustana epätasaista pohjaa, joissa on kasvillisuutta ja risuja. Tällaisiin paikkoihin ahvennaaraat laskevat mätinsä. Naarasta seuraa useita koiraita, jotka hedelmöittävät mädin. Kun ahvenenpoikanen saavuttaa 8-10 cm:n pituuden, se siirtyy [[plankton]]ravinnosta [[pohjaeläin|pohjaeläimiin]]. Kun ahven on saavuttanut noin 15 cm:n pituuden, se alkaa syödä säännöllisesti pikkukaloja. 20-senttisen ahvenen ravinnosta ne muodostavat jo pääosan. Näin onkija voi [[syötti|syötin]]valinnalla vaikuttaa siihen, minkä kokoista ahventa hän todennäköisimmin saa. | ''[[Ahven]]'' on onkijan yleisin saaliskala. Sitä tavataan mitä erilaisimmissa vesissä. Isoissa ja pienissä järvissä, lammissa, joissa ja meressäkin. Ahven on hyvä ruokakala. Pienistä ahvenista saa oivallisen keiton tai kalakukon. Isommat ahvenet voi taasen hiillostaa, savustaa tai keittää. Ahven on vaatimaton kala. Se on sopeutunut monenlaisiin oloihin. Ahven sietää alhaisempia [[happipitoisuus|happipitoisuuksia]] kuin [[lohikalat]]. Tosin särkikalat ja [[hauki]] sietävät vielä alhaisempia happipitoisuuksia. Ahven tulee toimeen myös [[happamuus|happamissa]] vesissä. Se pärjää vielä veden pH-arvon ollessa 4,5-9,2. Ahven onkin ainoa kala, joka on pystynyt elämään Etelä-Suomen happamoituneissa pikkujärvissä. Ahven kestää myös melko korkeita lämpötiloja, jopa +32-asteista vettä. Nopeita lämpötilanmuutoksia ne eivät kestä, kuten eivät kalat yleensäkään. Ahvenen kutuaika vaihtelee toukokuusta kesäkuuhun. Kudun alkaessa veden lämpötila on +6-+8 astetta. Kutusyvyys on puolesta metristä kolmeen metriin. Ahven suosii kutualustana epätasaista pohjaa, joissa on kasvillisuutta ja risuja. Tällaisiin paikkoihin ahvennaaraat laskevat mätinsä. Naarasta seuraa useita koiraita, jotka hedelmöittävät mädin. Kun ahvenenpoikanen saavuttaa 8-10 cm:n pituuden, se siirtyy [[plankton]]ravinnosta [[pohjaeläin|pohjaeläimiin]]. Kun ahven on saavuttanut noin 15 cm:n pituuden, se alkaa syödä säännöllisesti pikkukaloja. 20-senttisen ahvenen ravinnosta ne muodostavat jo pääosan. Näin onkija voi [[syötti|syötin]]valinnalla vaikuttaa siihen, minkä kokoista ahventa hän todennäköisimmin saa. |
Versio 14. heinäkuuta 2010 kello 18.10
• Ahven |
Ahven on onkijan yleisin saaliskala. Sitä tavataan mitä erilaisimmissa vesissä. Isoissa ja pienissä järvissä, lammissa, joissa ja meressäkin. Ahven on hyvä ruokakala. Pienistä ahvenista saa oivallisen keiton tai kalakukon. Isommat ahvenet voi taasen hiillostaa, savustaa tai keittää. Ahven on vaatimaton kala. Se on sopeutunut monenlaisiin oloihin. Ahven sietää alhaisempia happipitoisuuksia kuin lohikalat. Tosin särkikalat ja hauki sietävät vielä alhaisempia happipitoisuuksia. Ahven tulee toimeen myös happamissa vesissä. Se pärjää vielä veden pH-arvon ollessa 4,5-9,2. Ahven onkin ainoa kala, joka on pystynyt elämään Etelä-Suomen happamoituneissa pikkujärvissä. Ahven kestää myös melko korkeita lämpötiloja, jopa +32-asteista vettä. Nopeita lämpötilanmuutoksia ne eivät kestä, kuten eivät kalat yleensäkään. Ahvenen kutuaika vaihtelee toukokuusta kesäkuuhun. Kudun alkaessa veden lämpötila on +6-+8 astetta. Kutusyvyys on puolesta metristä kolmeen metriin. Ahven suosii kutualustana epätasaista pohjaa, joissa on kasvillisuutta ja risuja. Tällaisiin paikkoihin ahvennaaraat laskevat mätinsä. Naarasta seuraa useita koiraita, jotka hedelmöittävät mädin. Kun ahvenenpoikanen saavuttaa 8-10 cm:n pituuden, se siirtyy planktonravinnosta pohjaeläimiin. Kun ahven on saavuttanut noin 15 cm:n pituuden, se alkaa syödä säännöllisesti pikkukaloja. 20-senttisen ahvenen ravinnosta ne muodostavat jo pääosan. Näin onkija voi syötinvalinnalla vaikuttaa siihen, minkä kokoista ahventa hän todennäköisimmin saa.
Ahvenen liikkeet eri vuodenaikoina.
Kevään kutuaikana se ei juurikaan syö. Tällöin voidaan saada kuitenkin pieniä ahvenia, jotka eivät vielä ole saavuttaneet sukukypsyyttä. Kudun jälkeen ahven on syöntituulella. Alkukesästä voidaankin saada kutupaikoilta hyviä ahvensaaliita. Onkijan kannalta loppukesä ja alkusyksy ovat parasta aikaa ahvenen onginnalle. Silloin syöttiin ahnaasti ottavia ahvenia voidaan saada niin syvästä, kuin matalastakin. Hyviä paikkoja, joista ahventa saa, ovat matalalta karikon reunamilta, virtojen suista, salmipaikoista ja ruovikkoisten rantojen reunamilta. Niitä löytää myös matalikoista, joissa on runsaasti pohjakasvillisuutta, kuten vesisammalta. Ahvenia saa myös ahvenvitakasvustojen reunamilta. Loppukesästä niitä saadaan myös syvänteistä, joissa ne saattavat jahdata kuoretta jopa pintavedessä. Tälläisissa paikoissa on usein lokkeja liikkeellä, ja onkija voi suunnata paikoille lokkien mukaan. Ahvenparvet voivat olla suuriakin, ja niitä tavataan niin pinnasta, kuin syvemmältäkin. Syksyn tullessa vesi viilenee. Lokakuussa matalassa elävät ahvenet käyvät laiskoiksi, ja siirtyvät syvemmälle. Syvemmällä elävä ahven jatkaa vielä syöntiä, mutta siirtyy lämpimän veden perässä yhä syvemmälle. Silloin niitä alkaa olla vaikea tavoittaa.
Ahvenen syöntihalukkuuteen vaikuttavia asioita
Kesällä ahvenet löytää tuulenvastaisilta rannoilta, tai karikkojen tuulenvastaisilta reunoilta. Syksystä tuulen vaikutus ahvenen syöntiin riippuu siitä, onko ilma lämpimämpää vai kylmempää kuin vesi. Jos kylmä tuuli kuljettaa jäähtynyttä pintavettä vastarannalle, tuulenpuoleisella rannalla nousee pohjasta lämpimämpää alusvettä pintaan. Ahvenet kerääntyvät paikkaan, jossa lämmin pohjavesi nousee pintaan. Muutoin tuulensuunnan vaikutuksesta ahvenen ongintaan on monia hokemia. Ne eivät välttämättä ole yleispäteviä, koska vesistöt ovat erilaisia ja tietynsuuntaisella tuulella voi olla erilainen vaikutus vesistön suunnasta riippuen. Ahvenen onginnassa valaistus on tärkeä seikka. Kesäisin parhaat syöntiajankohdat ovat ilta ja aamu. Keskellä päivää ahventen syönti on huonompaa, koska ne ovat valoisalla laiskoja. Sen sijaan pilvisellä säällä syönti voi olla hyvää keskellä päivääkin. Kirkkaalla ilmalla ahvenet hakeutuvat suojaisiin ja varjoisiin paikkoihin. Tällöin niitä tapaa laiturien alta, varjonpuoleisilta rannoilta ja syvemmistä vesistä.
Ahvenen onginnan välineet
Syötti ja koukku
Kastemadot ja muut lierot ovat hyviä ahvensyöttejä. Huonolla syönnillä kärpäsentoukka toimii hyvin. Iso ahven ottaa mielellään isoon syöttiin, mutta huonolla syönnillä voi pienempi syötti houkutelle paremmin. Isoja ahvenia ongittaessa kannattaa käyttää elävää tai kuollutta täkykalaa. Hyviä ahvenensyöttejä ovat salakan ja särjen poikaset. Kuore on myös hyvä täkykala ahvenelle. Täkykalalla ongittaessa koukun tulee olla suurempi kuin esimerkiksi madolla ongittaessa. Voit käyttää myös kolmihaarakoukkua. Täkykalalle kannattaa käyttää polvikoukkua. Kun ahven nappaa syötin pää edellä, polvikoukku jää hyvin ahveneen kiinni. Parhaita ajankohtia syöttikalalla onkimiseen ovat heinä-elokuu. Päivemmällä huonon syönnin aikana voi kokeilla hyvin pieniä kalanpoikasia. Ne saavat ahvenen ottamaan silloinkin, kun se ei tavallisesti syötteihin ota. Monien mielestä pieni salakka ja mutu ovat parhaita ahventäkyjä. Muita usein käytettyjä syöttejä ahvenille ovat muikun, särjen, lahnan, sorvan, siian ja säyneen poikaset. Kokeilemisen arvoisia syöttejä ovat mm: kuollut kala, kalojen sisälmykset, kalanpyrstö ja kalan silmä. Keväällä ahvenkudun aikaan kannattaa käyttää matosyöttiä. Tähän aikaan ahven ei nimittäin juurkaan syö muita kaloja. Sopivan kokoisia koukkuja ovat kastematosyöttiä käytettäessä 3 ja 4. isompaa matoa käytettäessä voit käyttää numeroa 1.
Kuinka täkykala pujotetaan koukkuun
Kuollut täkykala pujotetaan koukkuun selkäevän vierestä. Virrasta ongittaessa voi koukun pujottaa kalan huulista läpi alhaalta ylös tai suuaukosta kiduskannen alitse ja sitten kiinni täyn keskiruumiiseen. Elävä täky kiinnitetään huulestä höllästi, jotta koukku irtoaa täystä ja jää kiinni ahveneen.
Niksi
Jos sinulla ei ole matoja käytettävissä ahvenen ongintaan, ongi ensin taikinalla muutama särki, ja käytä särjenpaloja ahvenen ongintaan.
Vapa
Veneestä ongittaessa vapa ei saa olla liian pitkä. Jo viisimetristä vapaa on vaikea käsitellä veneestä. Heitto-ongella voit onkia veneestäkin pitemmältä.
Ahvenen onginnan tekniikkaa
Päivänpaisteella ja lämpimällä säällä ahven siis syö huonosti. Voit kuitenkin kokeilla onkimista veneen varjosta ja vesikasvillisuuden reunoilta. Kuumalla ilmalla ahvenia saa paremmin, kun käyttää pieniä vilkkaita matoja. Ahvenia voi houkutella paikalle heittämällä veteen matoja. Tullessasi ongelle voit hakea ahventa siten, että asetat muutamia eri syöteillä varustettuja onkia eri syvyyksille. Kun saat selville, mihin onkeen alkaa syömään, siirrä muutkin onget samalle syvyydelle. Ahvenia voi houkutella iskemään nykäisemällä vapaa välillä. Joskus ahven nappaa syötin pohjasta. toisinaan taas hitaasti vajoavan syötin. Tällöin ongessa ei saa olla painoja. Ahven nappaa syötin usein tarmokkaasti. Sen syönnin näkee siis selvästi kohon painuessa veden alle. Vedä tällöin onki tasaiseti ylös, jolloin kala on koukussa. Ahvenen onginnassa kannattaa käyttää teräviä koukkuja, sillä sen suuosat ovat luiset, eikä tylsä koukku jää siihen hyvin kiinni.
Ahvenia eri paikoista eri aikoina.
- Joelta saa hyvin ahvenia kevätkutuisten kalojen kudunnousun yhteydessä.
- Pienissä Etelä-suomen järvissä ahven kutee toukokuun puolessavälissä. Touko-kesäkuun aikana kannattaa kokeilla onkimista matalalta rannalta.
- Kesällä pienten järvien pintavesi lämpenee. Tällöin ahven siirtyy syvemmille ja varjoisille kalliorannoille. Hyviä onkipaikkoja ovat isojen kivien kupeet, tai veteen kaatuneiden puiden ympäristöt.
- Isoissa järvissä hyvä onkiaika alkaa, kun vesi on selvästi lämmennyt. Selällä oleva karikko lämpenee nopeammin, kuin muut alueet. Sieltä saa hyvin ahvenia.
- Merellä kannattaa alkukesästä onkia ahvenia matalista lahdista. Varsinainen onkiaika alkaa heinäkuussa.
Niksi: Kuinka ongit ahvenparvea
Jos olet osunut ahvenparveen ja saanut sen kiinnostumaan syötistäsi, vene on pidettävä paikoillaan. Jos parvi syö hyvin, ne saattavat kohota pinnan tuntumaan. Siilloin syönti usein lakkaa hetkeksi. jonkin ajan kuluttua ne ovat jälleen vajonneet pohjaan, ja parvi on jälleen koossa. Pysyttele paikallasi ainakin niin kauan, kun vedessä näyttää olevan liikettä. Kun syönti lakkaa, siirrä venettä siihen suuntaan, mihin arvelet ahvenien siirtyneen. Jos tiedät, että jollain paikoilla on yleensä ahvenparvia, voi olla viisasta odottaa pitkäänkin, vaikkei heti nykisikään. Usein ahven alkaa syödä yhtäkkiä. Näin tapahtuu yleensä auringonlaskun aikaan
Lähteet
Olli Aulio, Onkijan kirja. ISBN 9512048450