Järvilohi

Järvilohi

(Salmo salar m. sebago) on relikti eli merilohi, joka on jäänyt jääkauden jälkeen makean veden vangiksi. Se on lohikaloihin kuuluva laji, joka viettää koko elämänsä nimensä mukaisesti järvissä eli makeissa vesissä.

Ravinto

Järvilohen poikasten ensimmäisenä kesänä ravinto koostuu eläinplanktonista,hyönteisistä sekä pohjaeläimistä.Myöhemmin poikaset syövät hyönteistoukkia ja vesihyönteisiä. Aikuisen järvilohen ravintoa on pikkukalat, yleensä muikut. Muikku ja kuore kuuluvat pääravintoon, mutta silloin tällöin ahvenet ja salakat. Vuoksen vesistössä myös kymmenpiikit. Järvilohi syös aamuvarhain ja illalla muutama tunti ennen auringonlaskua. Kesällä järvilohi oleskelee pääasiassa harppauskerroksessa ja nousee ravintokalojen perässä. Vain syksyllä ja keväällä vesien ollessa kylmää (n. 8-12 astetta), on järvilohi pinnassa. Järvilohi kasvaa hitaammin kuin merilohi. Saimaalla järvilohet painavat ensimmäisen järvivuoden jälkeen noin 0,5-0,9kg, ja kolmannen vuoden jälkeen 2-6kg.

Kalastus

Järvilohta pyydetään pääasiassa vetouistelemalla ja pyydyksillä. Vetouistelu ajoittuu oikeastaan vain kevääseen ja syksyyn, jolloin lohi on pinnassa. Kesällä se on syvässä ja sen saamiseen tarvitaan takilaa tai muita painoja. Järvilohikanta on Suomessa äärimmäisen vaaraantunut.

Koko ja ulkonäkö

Järvilohi on merilohta tummempi, tukevampi ja järvilohen pyrstön lovi on pienempi. Järvilohen väritys riippuu veden kirkkaudesta, jossa se elää. Kirkkaissa vesissä järvilohen väritys on hopea ja tummissa vesissä ruskean sävyinen. Järvilohi on pienempi kuin merilohi ja kasvaa harvoin yli 10 kiloiseksi. Suomen suurin järvilohi on painanut 12.4 kiloa ja se on saatu 15.10.2002. Järvilohta on vaikea tunnistaa järvitaimeneen verrattuna samanlaisten piirteiden takia.Se muistuttaa paljon järvitaimenta. Joskus kuitenkin, esim. kudulla järvilohi tummuu niin taimenen näköiseksi, että niitä kahta on todella vaikea erottaa. Silloin on paras irrottaa kylkiviivan ja rasvaevän väliset suomut sekä pää ja lähettää ne kalastusviranomaiselle. Tätä ei suositella, ellei kyseessä ole ennätyskala-tapaus.

Kanta

Järvilohen alkuperäiskanta sijoittuu Vuoksen vesistöön. Järvilohta hoidetaan ja istutetaan monille järville suomen alueella, joissa monet muutkin lohilajit viihtyvät. Järvilohen kanta on äärimmäisen vaarallinen, jota yritetään elvyttää istutuksella ja viljelemällä. Järvilohta myös suojellaan, koska kalastus aiheuttaa katoa ja harva istutettu poikanen palaa ensi kesänä kutemaan.

Viljely ja istutukset

Saimaassa järvilohen säilyminen suomen eläimistön alkuperäisenä ja sekoittumattomana kantana on ollut Kuurnaan voimalaitoksen rakentamisesta lähtien ollut viljelyksen ja istutuksen varassa. Pielisjokeen pyritään vuosittain istuttamaan 100 000 ja Lieaksanjokeen 36 000 vaelluskykyistä järvilohen poikasta. Se määrä vastaa arviota järvilohen luontaisesta poikastuotantomäärästä. Näillä istutuksilla turvataan järvilohen säilyminen Saimaalla ja Pielisellä. Saimaalla viljellään myös järvilohia. Emokalojen pienen määrän takia viljelylaitoksilla on otettu käyttöön erikoistoimenpiteitä. Jokaisen naaraan mätiä hedelmöitetään jokaisella koiraalla. Haudonnan aikana tehdyt perheet pidetään erillään ja kustakin perheestä otetaan uuteen laitosparveen yhtä monta jälkeläistä mätimunien kehitettyä silmämunavaiheeseen. Näin varmistetaan mahdollisimman monipuolinen ja tasainen perinnöllinen rakenne viljeltäviin emoparviin .

Levinneisyys

Järvilohta esiintyy Saimaan järvissä, joita kutsutaan Saimaan järviloheksi. Järvilohta esiintyy myös Laatokalla, Äänisjärvellä, Ruotsin Värnernissä, monissa koilisen Pohjois-Amerikan järvissä (Newfoundlandin, Labradorin, Quebecin, Nova Scotian, New Brunswickin ja Mainen alueilla)ja Norjassa. Järvilohta on nykyisin alettu istuttamaan Vuoksen vesistöiden lisäksi muun muassa Päijänteellä ja Inarijärvellä. Suomessa järvilohta ei tavata luonnonvaraisena juuri missään muualla, kuin yllämainitussa Vuoksen vesistössä,jonka takia sitä kutsutaan myös saimaanloheksi. Muualta maasta saadut järvilohet ovat saimaanlohen kantaa ja istutusten tulosta, paitsi Laatokan lohi, jota tavataan Hiitolanjoessa Kangaskosken alapuolelta. Tämä paikka onkin Suomen ainoa virtapaikka missä järvilohi lisääntyy.

Elinympäristö

Järvilohi viihtyy nimensä mukaisesti makeassa vedessä, eikä tee merivaelluksia. Elinympäristö ei erotu muiden lohien elinympäristöstä.

Lisääntyminen

Järvilohi on lisääntynyt itseäisesti. Järvilohen kutunousu alkaa kevättulvien aikaan, huipun ajoittuessa kesäkuulle ja jatkuu kesän lopulle[3]. Saimaassa järvilohi ei lisäänny luonnollisen lisääntymiskyvyyttömyyden takia.