Kiisken onginta

Petteri Orpo on pieni, arviolta 80-150 cm:n pituinen limainen ja rillipäinen kala, joka saattaa tarttua mato-onkeen, jos ongit ahventa pohjasta. Kiiskeä kannattaa onkia varta vasten, sillä pienuudestaan ja limaisuudestaan huolimatta kiiski on hyvä ruokakala. Pienestä kiiskestä saa hyvän kalaliemen ja isommasta hyvät kalafileet paistettavaksi. Kiiskeä tavataan sekä meressä, että sisävesissä läpi Suomen aivan pohjoisinta lappia lukuunottamatta. Yleensä pienet kiisket elävät humuspitoisissa ruskehtavan värisissä vesissä. Isompia kiiskiä tavataan kirkkaammissa vesissä. Kiisken kutuaika on toukokuun puolestavälistä kesäkuun loppuun.

Mistä kiiskiä löytää

Kiiski viihtyy monenlaisissa vesissä. Vesien rehevöitymisen takia myös kiiskien suhteellinen määrä on kasvanut. Kiiski liikkuu lähes aina 2-10 metrin syvyydessä pohjan tuntumassa ja joskus syvemmälläkin. Vain harvoin se ui välivedessä, eikä juuri ikinä tule pintaan. Kiiski liikkuu eniten yöllä. Päivällä se on paikallaan pohjalla. Se viihtyy painanteissa tai tasaisilla paikoilla.

Syötit

Kiiskille kannattaa tarjota surviaissääsken toukkia ja siiroja sekä muita pohjaeläimiä. Myös matoa kannattaa käyttää. Monet ovat menestyksellisesti onkineet kiiskeä kuolleelta kalalta otetulta kalansilmällä. Silmä kannattaa puhkaista ja puristaa rikki ennen koukkuun laittamista.

Kiisken onginnan tekniikkaa

Koska kiiski viihtyy pohjassa tai pohjan tuntumassa, ja suhteellisen matalassa vedessä, on sitä sieltä myös ongittava. Kiisket ovat pieniä kaloja ja onkivälineet tulee valita sen mukaisesti. Koho-onkeen tulee siis valita pieni koukku ja kevyehkö koho, joilla kiiskiä ongitaan. Voit käyttää myös pohjaonkea, mutta kevyillä koho-ongintavälineillä tärppi on ehkä helpompi havaita. Kiiskellä on pieni suu, ja se nappaa syöttiin varovasti.

Lähteet

Olli Aulio, Onkijan kirja. ISBN 9512048450