Kalassa.net keskustelut

Quote from: Antero-88 on April 14, 2009, 12:36:59
misä kohtia sitä kannattis käyä heittelemässä tuola ojalla ku onhan se meleko pitkä?

Kuivasojan leveämmät yläosat järveltä nelostien sillalle ovat varmimpia alueita hauen pyyntiin. Ojan kaventuessa haukien saanti on jo vaikeampaa, mutta toki mahdollista aina merelle saakka. Ahventa saa ja kannattaa kokeilla koko ojan mitalta. Nelostien sillan alapuolelta merelle ulottuvalla pätkällä on useampia mukavia pooleja, joista varsinkin ahventen nousuaikaan voi parhaimmillaan saada kookkaitakakin ahvenia.

4,7 kg hauki on suurin tähän mennessä. Lisäksi pari muuta saman kokoluokan haukea on noussut ja yksi arviolta yli viiden kilon karannut. Ei mene monta viikkoa kun saa taas veneen vesille, ehkä sitten mennään jo yli vitosen :)

Kuusamolaisesta metsälammesta 7cm:n kupari-hopeisella Professorilla nousi ensimmäinen, puoli kiloa painanut haukeni. Ihan tarkkaa vuotta en nyt muista, mutta olisinko ehkä kuuden vanha ollut tuolloin. Sen verran kärpänen puraisi että hauki on nykyään käytännössä ainoa kala jota tulee pyydettyä.

Kuulemma jotain 50m Heikkilänsaaren rannasta on hiekkaa jään sisässä. Varmaan tuuli tais tulva nosti tossa syksyllä kun kävi vesillä. Varmaan yksi syy siihen ettei ole porukkaa siellä paljon näkynyt tänä talvena. Tämän vain kuulotietoa, en ole itse käynyt tänä talvenä suvannon puolella ollenkaan niinku Kaivo tietääkin  :-) Mutta muille siis varoituksen sana.

Kovasti kiinnostaa minuakin sama aihe. Ikäni Oulussa asuneena en ole koskaan merialueella tehnyt muuta kuin pilkkinyt ahventa. Erityisesti hauenpyynti on täysin tuntematonta aluetta vaikka se kovasti kiinnostaisikin. Pohjakarttoja olen tiiraillut ja juuri tuo Kuivasmeren alue näyttää ihan mielenkiintoiselta, mutta eipä ole soutuveeneellä sinne asiaa. Eikö kellään ole kokemuksia?

Sen perusteella mitä olen eri foorumeilla asiasta keskustellut niin ei ole liian helppoa hauenpyynti Oulun edustalla. Pohjan topografia selittänee paljon, rannoilta kun puuttuu lähes kokonaan etelämpää löytyvä syvempi kaislikkovyöhyke ja kovin tasamatalaa on ulompanakin. Jääkausi ja maankohoaminen on tehnyt täällä tehtävänsä vähän perusteellisemmin kuin Etelä-Suomessa. Kalojen löytäminen, varsinkin suurempien, taitaa olla rannoilta vähän hankalaa. Parhaat mahdollisuudet taitaa olla jokisuistojen tahkoamisessa. Oulujoen suistosta on itsellä parin vuoden rohkaisevat kokemukset hauenpyynnissä, Kiiminkijoen suistosta olen kuullut myös hyvää palautetta. Vene on lähes pakollinen ainakin Oulujokisuussa, Haukiputaan Martinniemessä on kaiketi mahdollisuuksia myös rantakalastukseen. Oulunsalon lahdukoissa on ainakin keväällä kuulopuheiden perusteella mahdollista kalastaa haukea menestyksellisesti. Soiset rannat vaikeuttavat kuitenkin veneettömän puuhastelua, kahluuvaruseet lienevät lähes paikolliset. Ei omia kokemuksia tästäkään.

Otetaanpa lopuksi pieni teoreettinen pohdinta. Haukea Oulun edustalta löytyy varmasti. Seassa on varmasti kookastakin kalaa. Pakko näiden haukien on jossakin seilata, ja hauen luonteen huomioonottaen kaikkia suurin osa viihtyy muualla kuin ulapalla. Eli ei muuta kuin merikortti käteen ja tiirailemaan hieman syvempiä rantoja, penkkoja tai syvänteitä ja vaikka uistellen kokeilemaan. Luulisi edes jotakin löytyvän. Helppoa ei varmasti ole, mutta onnekkaalle saattaa palajastua kunnollisia haukimestoja joilla saa taatusti huseerata rauhassa.

Sir. Milo: Tapan välittömästi jokaisen mukaanottamani kalan olosuhteista ja lajista riippumatta. Kalojen turha rääkkääminen on sairasta ja sen kieltää jo lakikin. Ei hirvenkään anneta kitua kuoliaaksi metsästystilanteessa vaan aina ammutaan armonlaukaus mahdollisimman pian. Kala on kipua tunteva eläin siinä missä hirvikin, vaikka ei olekaan karvainen ja mitenkään söpö pienenä eikä huuda kituessaan. Lisäksi niskojen taittaminen on niin mitättömän vähän aikaa ja vaivaa vaativa toimitus etten oikein ymmärrä miten joku ei viitsi sitä tehdä. Samalla kun voi hoitaa verestämisenkin syötäviksi aiotuilta kaloilta ja kotona on miellyttävämpi lajitella/perkailla kun kituvat kalat eivät enää sätki.

Ja kuten huomaat, on meitä muitakin jotka vääntelemme niskoja. Voisitko perustellen kertoa miksi sinä et tee näin?

Siikapossu: tiedostan kyllä pakkasen vaikutuksen kaloihin, enkä tietääkseni kertonut saamaolosuhteista mitään. Kun sain tuon ahvenen oli keli useamman asteen lämpimän puolella ja vettä satoi. Siksi uskalsin hyvällä omallatunnolla päästää isomuksen jatkamaan lihomistaan pkaisen punnituksen jälkeen. C&R ei olisi tullut mieleenikään jos pakkasta olisi ollut vaikka 20 astetta. Lisäksi kyseisen paikka ei luonteensa puolesta kestä suurimittaista isomusten verottamista, siitä on karvaita kokemuksia vuosien takaa kun suurahvenkanta järvessä romahti paikan tultua suuren yleisön tietouteen. Eli mielestäni tekoni oli hyvinkin järkevä myös kalakannan takia. Noin hieno kala on mielestäni lisäksi parhaimmillaan vedessä. Syömäkalat voi kyllä valita pienemmistäkin.

Mitä C&R:ään tulee pilkinnässä yleisesti niin kannattaa toki pitää järki päässä ja miettiä tarkkaan mitä tekee ja millä tavalla. Tietyissä olosuhteissa ja sovittamalla toimintatavat vallitseviin olosuhteisiin en mielestäni ole syytä pitää kaikkea C&R:ää pilkinnässäkään järjenvastaisena. Samaa aihetta sivusin osittain myös pilkintä-osion pienten pilkkikalojen vapauttamista koskevasta keskustelusta, sieltä voit lukea lisää jos haluat.

Koskaan en ole ymmärtänyt kalojen jättämistä jäälle kitumaan, olipa kyseessä sitten kiiski tai pieni ahven. Täysin tyhmä menettelytapa mielestäni. Tässä hieman perusteluja:

Ensinnäkin on todella törkeän näköistä (keväällä myös hajuista) kun suosituimpien pilkkipaikkojen jäällä on sadoittain puoleksi syötyjä kalanjämiä. Pilaa ainakin meikäläisen luontoelämystä ihan samoissa määrin kuin vaikkapa eväspapereiden, makkarapakettien tai bissepullojen nakkeleminen jäälle. Roskaaminen on tyhmää. Varsinkin sen mökkiasukkaan mielestä jonka asunnon edustalla satut pilkkimään. Kuulemma Etelä-Suomen vilkkaimmat paikat muistuttavat keväällä pahimmillaan lähinnä kaatopaikkoja. Ei ihme että ranta-asutuksen ja pilkkijöiden välit ovat paikoin mitä ovat.

Jos reiästä nousee pelkkää silppua niin reikää voi aina vaihtaa. Ahvenpilkintä on luonteeltaan etsimistä, siitä ei pääse mihinkään. Etsinnän merkitys vain korostuu kun isoja aletaan pyytää.

Jos jaksat liata kätesi isompien kalojen kanssa niin ei voi olla niin paljon suurempi vaiva laskea se sintti takaisin tai nasauttaa niskat nurin ja pistää muiden kalojen seuraksi pussiin. Pitäähän se sintti koukusta irrottaa joka tapuksessa, ottaapa sen mukaan tai jättää jäälle.

Jos jaksat kantaa kotiin ne isommat ahvenet niin miksi et jaksaisi kantaa niitä pienempiäkin siinä samalla? Siellä ne voi sitten laittaa kompostiin, biojäteastiaan tai viedä puskaan elukoille jos niille ei ole itsellä tai vaikka mummon kissalla käyttöä. Samalla tulee poistettua silppua vesistöstä ja hoidettua vesistöä. Erityisesti ahvensilpusta saa myös erinomaista ruokaa, sitäkään ei pidä unohtaa!

Olen aina laskenut epätoivotun saaliin varovasti takaisin enkä ole huomannut juurikaan vaikutusta ahvenen syöntiin. Enemmän tuntuu vaikuttavan heti tärpistä karkaava, leuoillensa koukusta saanut kala joka saattaa kyllä viedä parven mennessään varsinkin heikolla syönnillä. Ja vaikka syönti hetkellisesti heikkenisikin tai loppuisi kokonaan niin mitä sitten? Uutta reikää vaan parin metrin päähän ja taas nousee kalaa. Harrastepilkinnästä kun on kyse niin ei luulisi kellään olevan niin kovin suuria paineita valtavista kalansaaliista ettei ehtisi välillä paikkaa vaihtaa. Koko harrastuksen idea ja viehätys on mielestäni kalan etsimisessä, löytymisessä ja siinä että osaa pitää syöntiä yllä. Samalla voi oppia uutta tekniikoiden, ottipaikkojen tai vaikka käytettävien värien suhteen ja kehittyä paremmaksi pilkkijäksi. Kilpailuissa sinttien viskomisessa jäälle ei ole senkään vertaa järkeä, sinteillä kun useimmat kisat nimenomaan ratkaistaan ainakin ahvenkisoissa. Kaiken kalan kilpailuissa kiiskenkin viskaaminen jäälle on luonnollisesti järjenvastaista.

Ja vielä takasinlaskemisesta. Suuremmalla todennäköisyydellä se pieni sinttikin selviää hengissä ja kärsiikin luultavasti vähemmän käsittelytavasta riippumatta jään alla kuin avannon vieressä sätkiessään. Tätä ei voine kukaan kiistää? Ja mitä saaliin käsittelyyn tulee en tarkoita sitä että sinttejäkään pitäsi kohdella kuin roskaa, koukun kun saa irti oikein sievästikin vaikka kalaan koskemattakin hyvin usein. Kovalla pakkasella vapautettavaa kalaa ei luonnollisesti nosteta vedestä ollenkaan, eikä mielellään muutenkaan. Jos koukku on kiduksissa niin niskat nurin vaan ja sintti pussiin. Tässä kaikessa auttavat valtavasti väkäsettömät koukut, muita en enää värikoukku/tasarihommissa edes suostu käyttämään. Karkuutusten määrä ei ainakaan matalassa vedessä juuri nouse ja karanneiden kalojen määrä kompensoituu nopeasti kun ei tarvitse värkätä minuuttitolkulla koukkua irti pikkukiisken nielusta.

Kireitä...

Tällä hetkellä käytän rapalan kynsikkäitä. Kämmenosa on neopreeniä ja selkämys fleeceä. Ihan päteviltä vaikuttavat, sormien suut sopivan tiukat ja varret riittävän pitkät. Ovat riittävän herkät värikoukutteluuunkin hyvän istuvuutensa ansiosta, pitävät tuulta eivätkä kastukaan ihan heti. Tosin sitten kun tuollaiset neopreeniset kastuvat niin ne muuttuvat kyllä kädessä tosi inhottaviksi. Koukut eivät kovin helposti noihin tartu, mistä kans plussaa. Mukana kulkee lisäksi isot rukkaset, niiden avulla kohmeiset sormet saa äkkiä pilkittävään kuntoon.

Paljon erilaisia kynsikkäitä on tullut testattua ja tuo em. setti on ahvenpilkintään toimivin tähän asti, mutta edelleen on ideaaliset kynsikkäät haussa. Herkkyyttä, lämpimyyttä ja "huomaamattomutta" on kuitenkin niin pirun vaikea sovittaa samaan pakettiin, että eipä taida ainakaan kaupasta täysin tyydyttävää ratkaisua löytyä. Pitäis vissiin opetella ompelemaan  :-)

Jahas, olipa Kaivo jo vastannutkin puolestani jo ajat sitten  :-)  Miten lie livahtanut koko topic multa ohi.

Suhteessa suurin taitaa olla ahvenennätykseni, 900g oli painoa. Pilkillä nousi tänä talvena, Oulun alueelta. Seuraavaksi taitaa tulla 4,7 kg hauki.

Ei ehkä olisi kannattanut uskoa sitä marjanpoimijaa, sillä kalaa Syväjärvessä ja Hamppulammessa on varmasti. Ettehän olleet sattumalta Kinnulanjärvellä? Nimittäin välittömästi Syväjärven itäpuolella olevan Kinnulanjärven laskuojan niskaan on kyllä rakennettu pohjapato, joka estää kalojen nousun Oulujoesta Kinnulanjärveen ehkä kovinta kevättulvaa lukuunottamatta. Mutta tämä tuskin vaikuttaa Syväjärven kalakantaan juurikaan, eihän lampien välillä ole kuin aivan mitätön puronliru, joka sekin varmasti lähes kuiva näin vähäsateisena kesänä. Hamppulammesta ei ole avovesiyhteyttä sen paremmin Kinnulan- kuin Syväjärveenkään, eli siellä pato ei vaikuta senkään vertaa. Eli kalaa kyllä on ainakin näissä lammissa, ja varmasti edelleen myös Kinnulanjärvessä, vaikka ei ehkä entisen veroisesti.

Oman käsitykseni mukaan Kinnulanjärven kalatilanne heikkeni radikaalisti uuden pohjapadon myötä. Ei ihme, nousukalaa nimittäin pyörii pohjapadon alapuolella jumissa keväisin. Usein on jonkun katiskakin ollut pyynnissä juuri padon alapuolella ja itse olen käsin nostellut ahvenia, isojakin, ojasta Kinnulanjärven puolelle sukuaan jatkamaan. Ja laskuojasta olen keväällä saanutkin muutaman kutemattoman hauen. Eli nousijoita olisi, sääli vaan että ne eivät enää Kinnulanjärveen pääse. Ennen Kinnulanjärvi on ilmeisesti ollut ainakin jonkinlaisen haukipaikan maineessa.

Eli ei muuta kuin pieniä jigejä ja lippoja rasiaan ja lammille kalaan. Ahventa luulisi ainakin olevan luvassa.

Ei ole tälle kesälle tullut käytyä Syväjärvellä tai Hamppulammella sen paremmin Kaivolla kuin minullakaan.

Lahnoja emme ole saaneet vaikka pohjaongintaakin on kokeiltu muutamilla reissuilla. Isoja särkiä ja ahventakin kyllä nousi niin pohja- kuin pintaongellakin. Lahnaan luulisi kuitenkin olevan mahdollisuuksia, löytyihän niitä happikadon jälkeen kuolleena rannoilta. Ei muuta kuin kokeilemaan, mäskääminen voisi houkuttaa lahnoja paikalle. Särkiä nyt ainakin.

Ahvenia on paistettu ja syöty ja hengissä ollaan edelleen, eli huoletta niitä voi poskeensa pistää.

Pistääkäähän raporttia jos käytte kokeilemassa.

10,24 kg kutenut ja tyhjävatsainen kala Paraisilta. Iski 13 cm:n kelluvaan Rapala Jointediin kaislikon laidasta.

Kannattaa ottaa huomioon Valkeisen runsas mökkiasutus, eli heittopaikkoja ei rannalla liikkujille varmaankaan ylenmäärin ole. Rannatkin ovat enimmäkseen matalahkoja.

Vähän ihmetyttää kaupungin istutuspolitiikka, nimittäin Valkeinen olisi edelleenkin varteenotettava istutuskohde: hyvälaatuinen vesi, sijainti kaikkien kaupunkilaisten lähettyvillä ja kuitenkin viihtyisässä ympäristössä loisivat edellytykset mukavalle kirrepaikalle. Oulussa kun ei kirjolohipaikkoja liikaa ole, ainoa pilkkipaikkakin meni Alakylän montun lopetettua. Kippaisivat edes osan Sanginjokeen nykyisin laitettavasta kalamäärästä Valkeiseen. Paljon mieluummin siellä kulkisin, nimittäin se Lemmenpolin hirmuinen väkimäärä ja jonottaminen ei meikäläistä paljon vihätä. Koko touhussa on vähän sikailun makua. Ja jos pilkillä meinaa jalokalan makuun päästä pitää ajaa Kemiin asti, jossa järjestelyt ovatkin kiitettävän jämäkästi hoidettu. No, Oulu on kalastajalle aina Oulu...

Puolangalla on tiedossa yksi puro, josta tammukoita löytyy ja harriakin jonkin verran. Kalat ovat tyypillisesti max 20cm:n luokkaa, suurin saamani taitaa olla n. 30 cm. Suurrin harri painoi 0,5 kg.
On vain niin pienimuotoinen tuo paikka, että ei viitsisi tänne tarkempaa sijaintia laittaa.
Samoin Puolangalta tiedän toisen puron, jossa on ainakin joskus(usempi kymmenen vuotta sitten) ollut tammukkaa. Nykyisestä tilanteesta ei ole tietoa kun en paikalla ole koskaan käynyt.

Edellinen reissu Pikkaralaan (1.5) tuotti 975g:n hauen viritetyllä Kuusamon Puukalalla. Mielenkiintoista oli se, että hauen mahasta löytyivät yli 20 cm:n ja n. 7cm:n lohen taikka taimenen poikaset! Ja vielä kelpasi yli kymmensenttinen vaappu. Johtopäätös: hauki on ahne kala!

Sanginjoella voisi lähipäivinä piipahtaa jos joutaa...

Pistäkäähän muutkin raporttia jos kalahommissa liikutte.

Kaakkurin "Cittarissa" ei tainnut olla kuin kolmea tai neljää väriä. Kaksi niistä tämän kauden uutuuksia: keltainen/musta sahakuvio ja sama punaisella pohjavärillä.
Itse hankin musta selkä-vihreä kylki-oranssi maha värisiä suspareita, ja ensimmäisillä heitoilla n. 800g:n oulujokelainen luupää imaisi jigin kiduksiin asti. Toimivat siis ainakin ensivaikutelman perusteella.

Pikkuhaukea enimmäkseen pyytävänä nuo "tosimiesten" lähes poikkeuksetta yli 50g painavat jerkit ovat 30g:n vihesuosituksella olevalle vavalleni liikaa, mutta jerkkailu kiinnostaa. Itse olen jokusia jerkkejä veistellyt, mutta uintiin en ole täysin tyytyväinen.

Siis onko kaupoissa saatavilla kohtuupainoisia(siis max. 30g) ja mitoiltaankin max 12 cm:n jerkkejä? Salmo Slideristä on tehty 7 cm:n versio, mutta sitä ei ole kaupoissa näkynyt ainakaan Oulussa, tosin eihän täältä yleensäkään erityisesti hauelle suunnattuja vieheitä juuri löydy.

Rokualla useana vuonna käyneenä olen todennut, että Ahveroisen suuntaus kalapaikkana on ollut laskeva. Vielä pari-kolme vuotta sitten Ahveroinen oli todella mukava kalapaikka, josta talvellakin sai yleensä aina kirren tai pari, joskus kiintiönkin täyteen. Keväällä oli hienoa pilkitellä kirkkaasta vedestä harvinaisen hyväkuntoisia kirjolohia ja taimeniakin.
Sitten ilmeisesti istutukset harvenivat(tosin talvella Ahveroiseen ei koskaan ole kalaa tietojeni mukaan laitettu) ja samaan tahtiin häipyivät kalatkin, eikä muutamalla viime reissulla ole tullut saaliiksi ahvenia ja yhtä kirretärppiä kummempaa. Toki voit soitella Rokuan kuntokeskukseen ja kysellä kalakuulumisia. Yleensä ovat jotakin tienneet.
Saarista en suosittele vihamiehillenikään, sen verran toivottoman oloinen ko. paikka kesällä oli. Järvi on syvä kuin kaivo, ja kalaakin taitaa olla samassa suhteessa. Muutamia isompia kaloja sanoi kaikuluotaimen kanssa järveä kiertänyt uistelija nähneensä jossakin yli kymmenessä metrissä. Toivottomuus iski ehkä tunnin kalastuksen jälkeen ja hukkaan meni 8€:n lupa. Sitten siirryttiinkin hauen kalastukseen, johon ainakin Lian- ja Tulijärvi tajoiavat hyvät mahdollisuudet.

Väriasiat ovat aina vesistökohtaisia ja riippuvat mm. veden väristä ja syvyydestä(eri värit erottuvat erilaisina syvyydestä riippuen). Myös istutustilanne vaikuttaa, vastaistutettu pitää räikeistä ärsyväreistä ja kauemmin uineelle kirrelle luonnollisemmat värit saattavat kelvata paremmin.
Itselläni parhaiten toimiva yleisväri on Mutu-Leechissä ollut oranssi-valkoinen. Toimii sekä tummassa että kirkkaassa vedessä pilkittäessä, olipa kala vastaistutettua tai vanhempaa. Musta ja punainen ovat myös tunnettuja yleisvärejä.
Erikoista on, että kesällä valkoinen ei ole pelittänyt läheskään yhtä hyvin kuin talvella. Kesän parhaita värejä ovat minulla olleet punainen, (fluori)keltainen, pinkki ja perusmusta.

Itselläni Kuusamon Hauki oli viime kesänä yksi parhaista haukivieheistä. Viime kesänä saamistani neljästä yli 3 kg:n hauesta kolme otti Haukeen.
Ko. lusikka vaatii pyöreähkönä läpykkänä varsin hidasta kelausta, joten aivan matalimpiin paikkoihin se ei sovellu parhaalla mahdollisella tavalla.

Arviolta ehkä 15 min. 6 kg:n hauen kanssa.

Omien kokemuksieni mukaan vastaistutettu kirjolohi ottaa hanakammin uistimeen kuin tahnoihin. Ilmeisesti uistin muodostaa voimakkaaman ärsykkeen, johon istukas pöljänä iskee. Jos välttamättä haluat helpolla päästä niin toki voita nakata tahnaongen pyyntiin ja mahdollisesti saada helpolla kalaa, mutta mikäli haulat kalastukseen edes hiukan jäänitystä ja haasteellisuuta (jota kirjolohen pyynti voi todella tarjota!) suosittelen kalastamaan uistimella taikka perholla. Tässäpä vinkkejä lähinnä uistinkalastukseen:

Kirjolohen ottipaikat on varsin helppo bongata niin koskesta kuin seisovista vesistäkin. Koskessa ja järvessä kirjolohen löytää heti istutuksen jälkeen yleensä läheltä istutuspaikkaa. Siis mikäli tiedät kalojen kippauspaiukan, kannattaa se kalastaa huolella.
Järvellä ottipaikkoja ovat esim. matalikot, syvänteen reunat, karikot, jyrkät rantapenkereet ja lahden suut; siis yleensä paikat joissa syvyyden vaihtelut ovat suurempia kuin muualla ympäristössä. Kannattaa huomata, että varsinkin syvillä rannoilla voivat kirjolohet kiertää aivan rantaviivaa hipoen.

Koskesta kirjolohen löytää hieman eri paikolista riippuen veden korkeudesta ja lämpötilasta. Keväällä ja syksyllä/talvella kirjolohen tapaa varmimmin kaikista miedoimmista virranosista, joita ovat esim. kosken loppuliuku, loppu-/välisuvannot ja niska. Kesällä lämpimän veden aikaan kalat oleskelevat kovemmassa virrassa, jolloin kiventakuset, rantapoukamat, syvemmät montut ja helteellä jopa kuohuva koski ovat ottipaikkoja. Kosken luku vaatii harjoitusta, mutta harjoittelu kannattaa!

Uistimista kannattaa heti istutuksen jälkeen suosia hyvin erottuvia värejä ja malleja. Toimivia pelejä ovat esim. 3-7 cm vaaput (Salmo hornet, Rapala Countdown, Joonas Junior ja monet muut), pienehköt lipat (Bete Lotto 9g on ehdoton kirrentappaja, lisäksi esim. mepps Aglia#2 ja Vibrax), lusikat (vaikkapa räsänen 5cm ja 4cm) ja ehdottomasti myös liitsit, joita on helppo itse valmistaa ja joilla voi tehokkaasti ronkkia syvemmätkin montut niin koskesta kuin lammmestakin.

Väreistä ärsytysvärit ovat istutuksen jälkeen tehokkaimpia, esim. ambulanssi, firetiger ja papukaija ovat suosittuja. Bete Loton huippuväri veteen on punainen runko/mustat pisteet/messinkinen lippa. Liitsejä kannattaa olla mukan runsaasti jo suuren viehemenekin vuoksi (tehokas pohjan ronkkiminen aiheuttaa paljon myös pohjatärppejä) ja värivalikoimasta kannattaa löytyä ainakin musta, oranssi, keltainen, punainen, valkoinen ja näiden eri yhdistelmiä.

Kun istutuksesta kuluu aikaa muuttuvat kalat rantummiksi ja ärsytysvärit eivät välttämättä enää kelpaa. Silloin kannattaa siirtyä luonnollisempiin väreihin, joita ovat esim. vihreän, ruskean, mustan ja sinisen eri sävyt. Ottivieheet ovat yleensä samoja, mutta niiden väri vain vaihtuu astetta hillitymmäksi ja myös koko voi pienentyä.

Omalla kohdallani on kaikesta kiittäminen arvon moderaattoriamme Kaivoa, joka isoveljen ominaisuudessa opetti kädestä pitäen onginnat, virvelöinnit ja pilkkimiset, luki ääneen erä-lehdet ja kalastuksesta kertovat kirjat kun en itse vielä osannut ja toimi (ja toimii edelleen) useimmiten kalakaverina ja kuskina.

Ainoastaan perhokalastuksen ja perhonsidonnan olen opetellut kokonaan yksin, samoin katiskalla/iskukoukuilla pyytämisen. Teoria nähin on hankittu suurelta osin erä-lehdistä ja alan muusta kirjallisuudesta. Nykyään myös netti toimii tietolähteenä.

Vaikka 12 g:n proffa onkin varnasti yksi eniten haukia antaneista vieheistäni, kovin isoja haukia en sillä ole saanut. Suurin taitaa olla 1,7 kg:n hauki eräästä metsälammesta. Pilkkien sain proffalle eilen 1,5 ja 0,8 kg:n hauet, eli kannattaa ko. uistinta jäänkin alla heilutella.

En nyt tarkkaan tiedä että aiotko pilkkiä perinteisellä värikoukkupilkillä (pystypilkin alla ketjussa tai hakasessa yleensä 3-haarainen värikoukku) vaiko yksihaaraisella koukulla toukan kanssa.

3-haaraista käytettäessä ei yleensä toukkaa käytetä ja ahven saadaan iskemään etsimällä oikeanvärinen koukku.
Yksihaaraisessa voi houkuttimena olla värinappi ja sitä käytetään yleensä normaalin koukun tapaan ketjussa tai tapsissa.

Väreistä: Tummaan veteen kannattaa valita hyvin erottuvia värejä, esim. punainen, keltainen tai vihreä. Hyvä myös näiden yhdistelmä, ns. papukaija. Kirkkaaseen veteen toimiva vaihtoehto on myös sininen edellisiä ja näiden erilaisia syhdistelmiä unohtamatta. Kannattaa kokeilla rohkeasti erilaisa värejä.

Kovin pahoja ei itselleni ole sattunut, mutta jotakin kuitenkin. Seuraava tapahtui pari vuotta sitten.

Katselin toiveekkeena karttaa uuden kalapaikan toivossa ja hoksasinkin yhden järven n. 20 km:n päässä. Kamat kasaan ja ajelin mopolla paikalle. Paikalla saavuttuani totesin tilanteeen toivottomuuden: järvi oli kauttaalataan matala ja kasvanut lähes täyteen kortetta. Kalastukseen ei siis ollut mitään mahdollisuuksia.

No katselin karttaa uudemman kerran ja huomasin toisen järven n. 5 km:n päässä edellisestä. Ajattelin että kun nyt tänne asti on tultu niin sama on ajaa vielä tuo 5 km ja käydä kokeilemassa. Niinpä ajelin uudelle paikalle ja pettymys oli taas suuri: järven rantoja kymmenen metrien levyinen kaislavyöhyke koko järven ympäri, joten veneettömänä ei kalastuksesta tullut yhtään mitään.

Taas hetki kartan parissa ja ainakin 5 km päästä löytyi pieni lampare. Sinne siis. Lampi oli hiekkapohjainen ja rannoiltaan aivan matala. Pahalta näytti tässä vaiheessa. Lisäksi paikalla oli useita telttailijoita ym. porukkaa, joten lähdin hyvin kettuuntuneena ajelemaan takaisin heidän rauhaansa häiritsemästä. Paluumatkalla poikkesin sitten pienehkölle joelle (muuten samainen joki kuin Kaivon jutussa) ja kovan uurastuksen tuloksena onnistuin saamaan yhden n. 0,5 kg:n hauen.

Kämpille päästyäni laskeskelin ajettua matkaa ja sitä kertyi reilusti yli puolensataa kilometriä, joka ei mopolla ole ihan pikkuinen taival. Sitten vielä naapuri tuli paikalle pätemään että minun olisi kannattanut kysyä häneltä noista paikoista, sillä hän kuulemma olisi suoralta kädeltä sanonut että ei kannata kalalle vaivautua... Että sillä lailla.

Itse olen villannut yleensä vain kynttä. Tosin jos puolan "nypyköitä" pyöristää lisäksi niin jarrusta saa ehkä hiukan pehmeämmän. Viilaaminen kannattaa aloittaa varovasti, jotta jarrusta ei tule liian löysä. Oikea kireys riipppuu paljolti käyttämäsi siiman paksuudesta, esim kirre-morri vavassani käytän 0,12mm siimaa, jolloin jarru saa olla todella herkkä.
Jarrutusta voi ohuilla siimoilla hoidella myös "manuaalisesti", mikäli kyseessä on liipaisimella varustettu malli. Tällöin liipaisin painetaan pohjaan kokonaan tai osittain ja jarrutetaan painamalla pyörivän puolan pohjaa kämmentä vasten. Näin saadaan jarrusta poistettua lähtökitka, joka voi johtaa siiman napsahdukseen kalan lähtiessä syöksyyn.

Tälle talvelle eivät munat ole vielä pataan joutuneet. Lähellä kuitenkin on ollut kertaalleen, kun talven tähän saakka ainoalla kirjolohi-reissulla saaliiksi tuli vain 3 ahventa.