JoulukalaOli joulukuun 24. päivä, pukki heräili puolenpäivän aikoihin, kaikki joulun askareet oli jo hoidettu. Muori oli lähtenyt ostoksille, ja oli mitä otollisin hetki livahtaa pilkille. Pukki kaivoi varaston uumenista vanhan Delfin ongen ja otti muutaman pilkin mukaansa. Sitten hän meni sisälle, otti jallu- pullon ja kaatoi taskumattiinsa vähän lämmikettä. Pakkasta oli vaivaiset -25 astetta, mutta pukki ei ollut moksiskaan, olihan hänelle vuosien mittaan kertynyt melkoiset rasvakerrokset. Hän otti tavaransa, veti tallista vanhan -69 vuosimallin pappatunturinsa ja alkoi polkemaan. Kone alkoi hyrrätä jo kolmannella polkaisulla, mikä oli melkoinen yllätys pukille. Hän lähti ajelemaan kohti pientä lampea, joka sijaitsi n. 5 kilometrin päästä hänen kämpiltään. Kun hän oli jo ajanut jonkin aikaa, hänelle tuli ilkeä tunne, että jotain unohtui. Hän pysäytti pärränsä ja alkoi miettimään. Pitkän pohdinnan jälkeen pukin aivoissa naksahti, että kaira puuttui. Muutaman kirosanan tahdittamana pukki haki kairansa, ja sitoi sen mopon peräänsä kiinni. Onneksi muori ei ollut vielä tullut.
Pukki lähti äkkiä livohkaan, ennenkuin muori ehtisi tulla. Pilkkiminen alkoin todella poltella, ja hän väänsi kaasua tappiin asti.
Hän oli niin innoissaan ja kiireissään, että hiukan ennen lampea olevassa ysikymppisessä hän veti pitkäksi, ja luisui ojan pohjille. Tälläkertaa pukkia ei edes pahemin kyrsinyt, koska lampi näkyi jo! Hän tonki kairan ja muut tavaransa ojasta ja lähti innoissaan kävelemään kohti pelipaikkoja. Hän muisteli samalla hänen nuoruutensa hirmusaaliita, kun hän poikasena kuuli lammesta ja päätti mennä kokeilemaan. Jo ensimmäisellä reissulla hänen repussaan painoi monta kiloa isoja tummia ahvenia. Pienempänä hän kävi tuolla usein, nyttemin se on jäänyt vähemmälle, hommiensa vuoksi.
Pukki otti teräsuojuksensa poies, ja kokosi kairansa. Otti ensimmäisen askeleensa, ja *humps*..Jalka meni jäästä läpi. Hän kokeili eri kohtaa, ja sama toisui. Nyt hänellä paloin pinna, ja ilmoille kaikui hetken liuta perisuomalaisia kirosanoja.
Mutta konstit ovat monet. Pukki alkoi veistämään puusta itselleen pitkiä suksia jalkojensa alle, jotta hän pääsisi jäälle. Veistettyään puut jalkojensa alle, hän sitoi narulla ne jalkoihinsa kiinni, otti kairansa ja reppunsa maasta, ja otti askeleen jäälle..Jää rusahti, muttei pettänyt. Varovasti hän otti pari lisäaskelta, ja jää kesti. Hymy suullaan hän harppoi pienen lammen toiseen päähän, josta hän oli saanut mahtikaloja joskus muinoin. Hän laittoi vanhan pienen hopeisen tasurin siimansa päähän ja alkoi pilkkiä, vihdoin!
Meni minuutti jos toinenkin, mutta kaloja ei näkynyt. Hän vaihteli ahkeraan paikkoja, poraili, mutta pyyti tyhjää edelleen.
Hän alkoi jo turhaantua, kun hän oli pilkkinyt jo pari tuntia ilman tärppiä. Hän porasi erään ruovikon kupeeseen kolon, pudotti tasarinsa avantoon, ja lähes samantien sitä vietiin. Hihhei, pukki hihkaisi. Hän tunsi voimakkaita potkuja, ja arveli kalan olevan joku tällä lammella normaalikokoinen puolikiloinen ahven.
10 minuutin kesyttelyn jälkeen arviot nousivat jo kiloon, pian jo kahteen. Hän uskoi, että kala olisi ennennäkemättömän iso ahven, koska haukia hän ei ollut koskaan tästä lammesta saanut, eikä edes nähnyt.
Hurjaa väsytystaistelua oli kestänyt jo puolisen tuntia, kunnes kala alkoi nousta yhä lähemmäs ja lähemmäs kohti 6 tuumaista avantoa.
Pukki pelkäsi hiukan, että vanha monofiili pettäisi, mutta rauhoitti itseään hokemalla: "hiljaa hyvä tulee".
Nyt alkoi jo vesi heilua avannossa, ja alkoi näkyä tummaa. Pää tuli jo esille avannosta, pukki otti kädellä kalaa vastaan ja heitti jäälle.
Pettymys oli suuri, kala ei ollutkaan ahven vaan tumma vihernieriä. Ensimmäinen lajiaan tästä lammesta.
Pukki arvio silmäpuntarilla kalan noin 3, 657g painoiseksi. Hänen täytyi kaivaa povaristaa taskumattinsa, ja ottaa kaatoryypyt kalalle. Tulipa sitä otettua hiukan enemmänkin, kuin muutama kulaus, sillä hänelle oli jo kerennyt tulemaan hiukan kylmä. Mukavastihhan se pukkia lämmitti.
Vaikka hän olikin hiukan pettynyt, hän ei heittänyt kalaa metsään, vaan laittoi pussiinsa. Olihan hänen saatava jotain kalaa joulupöytäänsä, hän kun ei raaskinut käydä k- kaupan kalatiskiltä ostamassa sillä hinnat olivat hirveän suolaiset turistihinnat.
Alkoi jo hämärtää, ja pukki näki parhaaksi kerätä kamppeensa ja lähtä kotio. Kala painoi repussa mukavasti, ja pettymys alkoi muuttua jo iloksi. Olihan hän sentäs jotain kalaa saanut. Hän ähki pappiksensa ojasta, mutta käyntiin se ei polkemalla lähtenyt. Mäkistartilla kone alkoi putputtamaan iloisesti, ja hän käänsi keulansa kotia päin. Hän toivoi, että muori olisi vieläkin ostoksilla, olihan hän melkoinen shoppaushirmu..Tiedättehän te naiset.
Hän oli pihassa, vei mopon talliin ja könysi sisälle.
Muori uteli heti, missä pukki oli vedellyt, ja kyseli heti mistä kalanhaju oli peräisin. Muorilla oli todella hyvä hajuaisti, eikä pukki osannut valehdella.
Muori ei tykännyt, että pukki oli ollut ohuilla jäillä, eikä kalapussia näkynyt kädessä.
Mutta kun pukki kaiveli reppunsa pohjilta pussin, jossa pullotti iso mötkylä, muorikin heltisi, ja oli hyvillään, ettei heidän tarvinnut ostaa turistihintaista kalaa lähikaupasta.
Hyvää ja rauhaisaa joulua, ja kireitä siimoja ensi vuodelle.
E: Muokkasin pari kirjotusvirhettä
