Lahnan onginta

Lahnaa ongitaan vuosittain noin 300 tonnia. Se on siis varsin yleinen saaliskala. Koska lahna on myös varsin maukas ruokakala ja suuremman lahnan onginta on mielenkiintoista puuhaa, kannattaa tutustua lahnan onginnan erityispiirteisiin. Lahnaa tavataan Suomenlahden ja Pohjanlahden saaristoissa sekä kaikissa suurissa sekä monissa pienissäkin sisävesistöissä. Lahna kasvaa vuodessa keskimäärin 3-4 cm, mutta kasvunopeus saattaa vaihdella pohjaravinnon määrästä ja laadusta riippuen. Pieni lahna sekoittuu helposti pasuriin tai sulkavaan, mutta suurempi ja useimmiten pronssinhohtoinen lahna on helppo tunnistaa. Lahna on melko arka kala. Se saattaa esiintyä paikoissa, joissa sen ei odottaisi olevan. Toisinaan lahnoja ei saada millään paikoista, joissa niiden odotetaan olevan. Suurissa järvissä lahnat kulkevat parvissa ja melko syvällä suurimman osan vuodesta. Kesäisin matalampien vesistöjen parvet ovat pienempiä ja hajallaan, mutta tällaisillakin vesillä lahnat kokoontuvat syksyisin suurehkoiksi parviksi syvimpiin kohtiin, joissa ne viipyvat talvikauden. Keskikesällä ne kutevat ruovikkoisissa lahdissa. Ensin kudulle tulevat pienet ja lopuksi isot lahnat. Jos syvässä järvessä on vain yksi tai muutama hyvä kutupaikka, kerääntyvät kaikki lahnat sinne. Matalammissa järvissä on usein useampia kutupaikkoja, joten kuturyhmät ovat pienempiä. Tavallisesti lahna liikkuu pohjan lähellä, ja tonkii suullaan pohjaeläimiä savesta tai mudasta. Tällöin vesi samenee ja irtikiskottuja kasveja näkyy vedenpinnalla.

Onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä

Alla on onkijoiden kokemuksia lahnan käyttäytymisestä erilaisissa vesistöissä. Vaikka kalojen käyttäytyminen vaihteleekin vesistöittäin, voinee näitä ohjeita soveltaa sinunkin onkivesilläsi.

• Ukkosella ja heti sen jälkeen ne eivät syö. Lahna pelkää eniten ukkosta.
• Lahnaa saa pitkin kesää selkävesiltä. Tuulella vastarannalta.
• Lahna tulee rannan tuntumaan samoille paikoille, kun kudusta on täsmälleen kuukausi.
• Kun lahnaparvi hakee ruokaansa pohjalta, se tekee sen järjestelmällisesti. Ne liikkuvat hitaasti eteenpäin ja samalla jokainen vesikasvi revitään irti. Tästä johtuu veden sameneminen. Veden sameneminen ja pohjakasvien pintaan nousu onkin onkijoille varma merkki lähettyvillä ruokailevasta lahnaparvesta.
• Lahna käy kerran kuukaudessa 3-4:n päivän tarkkuudella syömässä samassa paikassa.
• Tuulisella säällä lahna syö hyvin. Sadeilmakin parantaa lahnan syöntiä.
• Kesällä lahna etsii tuulenpuoleisia rantoja. Syksyllä se tulee tyynille rannoille.
• Lahna liikkuu aina parvissa. Olivatpa ne sitten isoja tai pieniä.
• Lahna syö pohjasta, ei pinnasta
• Lahna on kutuaikana hyvin arka. Kutupaikkojen rauhallisuudesta tulisi pitää huolta.
• Lahna pelkää erityisesti kolinaa, mutta veden loiskuttelusta se ei tunnu piittaavan.
• Järvessä lahna oleskelee useimmiten noin viiden metrin syvyydessä.
• Lahna alkaa syödä hyvin, kun kudusta on kulunut noin viisi päivää.
• Paras lahnan syöntiaika on elokuussa, jolloin yöt alkavat pidentyä.
• Lahna syö parhaiten heti auringonnousun jälkeen. Iltapäivällä ne eivät syö niin hyvin.
• Syyskuussa lahnat alkavat vetäytyä järvien syvänteisiin.

Mistä lahnoja löytää kesällä

Ennen kaikkea lahnaa löytyy reheväkasvuisista järvistä ja merenlahdista. Se oleskelee mieluusti myös hitaasti virtaavissa joissa. Lahnaa kannattaa onkia kesän lämpimimpään aikaan. Syksyllä se on syvemmällä, ja vaikeammin tavoitettavissa. Lahnat liikkuvat melko paljon. Se syö aamulla yhdessä ja illalla toisessa paikassa. Tuulet ja veden lämpötila vaikuttavat suuresti lahnan syöntiaikoihin. Lahna noudattaa tiettyjä reittejä ravinnonhankinnassaa. Lahna alkaa syödä kutuajan jälkeen alkukesästä. Syksyllä se siis painuu syvemmälle, ja syönti lakkaa.

Mitä lahna syö

Jos tarkastelet lahnan suuta, huomaat heti, että se syö ruokansa pohjalta. Se syö pystysuunnassa imemällä pohjamutia suuhunsa. Lahna erottelee suussaan ravinnon, ja puhaltaa saven ja mudan takaisin veteen. Lahnan ravintoa ovat siis erilaiset toukat, simpukat, kotilot ja muut pohjaeläimet. Sisäjärvissä surviaissääsken toukat ovat sen pääravintoa. Lahna ei yleensä syö toisia kaloja.

Lahnan onginnan välineet

Lahnat ovat melko suuria, tai sellaisia ainakin yleensä tavoitellaan. Siksi välineet kannattaa mitoittaa sen mukaan. Sopivia ovat 0,20-0,30 mm siimat ja numeron 4-6 koukut. Hyviä kohoja lahnan ongintaan ovat keskikokoiset puikkokohot. Painona on hyvä käyttää haulia, tai liukupainoa. Metrin pituinen lasikuituvapa on hyvä lahnavapa. Jos käytät kelavapaa, sujuu isomman lahnan väsyttely helpommin.

Syötit

Kastemato on erinomainen lahnasyötti.

Mikäli haluat isoja lahnoja, sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös syötin kokoon. Pienistä syöteistä, kuten kärpäsentoukista kannattaa koota koukkuun iso nippu, jolloin syötin koko kasvaa. Hyvä lahnasyötti on pohjassa, tai pohjan lähellä oleva mato. Keväällä ongittaessa isoa lahnaa, kannattaa käyttää isoa matoa. Keskikesällä, syyskesällä ja syksyllä kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin hyönteiset, kärpäsentoukat, leipäpallot, taikina, kuorettomat simpukat, maksapallot, katkaravut, juusto, etana ja herne. Lahnan onginnassa voi siis käyttää monenlaisia syöttejä.

Houkutussyötit

Lahnan onginnassa kannattaa käyttää houkutussyöttejä. Lahna näyttäisi arvostavan erityisesti tuoksuvia houkutussyöttejä. Houkutinaineen tulisi vajota pallona pohjalle ja hajota siellä vähitellen. Mikäli pallo pysyy pallona, eikä hajoa heti, lahnat jäävät halottamaan palloa ja pyyntimahdollisuudet paranevat. Jos pyydät isoa lahnaa, houkutinaine saa sisältää isoja, jopa sormenpään kokoisia kappaleita.

Niksi

Entisaikaan lahnoja houkuteltiin seuraavanlaisella houkutussyötillä: Ota tuoreita karkeaksi jauhettuja ohramaltaita ja keitä niitä kattilassa. Valuta vesi pois. Vie kylmät maltaat onkipaikalle rantaan illalla, mutta älä aiemmin. Purista maltaat kämmenissäsi tiiviiksi paakuiksi. Heitä ne veteen onkipaikalle. Tältä mäskäyspaikalta ongit sitten juuri ennen auringonnousua.

Eräät onkijat ovat käyttäneet menestyksellä ruskeasta leivästä ja hunajasta tehtyä tahnaa.

Lahnan onginnan tekniikkaa

Kuten edellä on todettu, lahnaparven voi löytää tarkkailemalla veden samentumista ja pintaan nousevia pohjakasveja. Lähesty veneellä varovaisesti tällaista paikkaa. Vältä kaikenlaista melua ja kolinaa. Varo myös, etteivät hankaimet tai airot kolise. Älä tömistele, jos ongit lahnaparvea rannalta. Koska lahna syö pääasiallisesti pohjasta, syötinkin tulee olla pohjassa. Lahnaa ongittaessa mato tai muu syötti on saatava siis pohjalle tai lähelle pohjaa. Jos syötti makaa pohjalla, et välttämättä tarvitse kohoa ollenkaan ja voit käyttää liukupainoa. Lahnan ottaessa syötin, siima pääsee liikkumaan vapaasti. Siiman liikettä tai vavan kärkeä on tarkkailtava herkeämättä. Sitten on vain osattava tehdä vastanykäys oikealla hetkellä. Kun lahna poimii syötin pohjalta suuhunsa, sen suu on vielä auki. Tämän jälkeen se sylkäisee syötin mukana tulleen pohjamudan, ja alkaa sitten vasta niellä syöttiä. Jos kalastetaan koholla, lahnan napatessa tapahtuu seuraavaa: Kun lahna nappaa pohjassa makaavan syötin suuhunsa, koho kaatuu kyljelleen. Sen jälkeen se painuu lahnan vetämänä upoksiin. Monien mielestä on varminta tehdä vastanykäys jo silloin, kun koho kaatuu kyljelleen. Tällöin kala ei ehdi sylkäistä syöttiä koukkuineen ulos. Toisen ongintatekniikan kannattajat ovat sitä mieltä, että lahna tarvitsee aikaa nielläkseen syötin. Sen suu on löysä ja koukku irtoaa helposti vastaiskun takia. Tämän näkemyksen vuoksi lahnalle on siis annettava kylliksi aikaa. Joka tapauksessa on oltava erityisen tarkkana ja hallittava vastanykäyksen oikeanlainen ajoitus. Sen oppii vain kokeilun ja kokemuksen kautta. Kun ahven yleensä tarttuu reippaasti koukkuun, lahna ikään kuin mutustelee ja maistelee syöttiä ensin. Jos nykäiset liian aikaisin, et saa lahnaa. Lahnoja onkiessasi voit saada ahvenia ja särkiä, muttet lahnoja. Silloin kannattaa suurentaa syötin kokoa siinä toivossa, että pienemmät kalat jättäisivät sen rauhaan. Lahnoja voi onkia myös siten, että vedät pohjalla olevaa matoa nykäyksittäin pitkin pohjaa. Jos kiinnittää onkeen useampia koukkuja, voi saada jopa useamman lahnan kerralla. Järvistä lahnaa voi onkia kohtuullisen syvältä. Yleisesti ottaen lumpeikon reuna on hyvä lahnapaikka. Kun olet saanut lahnan tartutettua, vedä se tasaisella vedolla ylös. Jos sille antaa välillä löysiä, se kääntyy poikittain. Kääntymisen aikana lahnan mahdollisuus päästä irti on suuri. Kääntyminen voi myös pelottaa muita kaloja.

Lähteet

Olli Aulio, Onkijan kirja. ISBN 9512048450