Vilkut, eli lipat on varmasti yksi yleisimmissä käytössä olevista viehetyypeistä Suomessa. Kuka ei olisi pikkupoikana heitellyt laiturilta Meppsin lippaa ahvenen toivoissa? Suurimmat syyt lippojen suosioon on varmasti edullinen hinta, helppokäyttöisyys ja kalastavuus. Vaikka lipat pelaa hyvin yksinkertaisella suoralla uitollakin tehokkaasti, on niiden käytössä olemassa lukematon määrä pieniä niksejä, joilla niiden pyytävyyttä voidaan parantaa merkittävästi.
Lippojen ominaisuudet
Lippa koostuu yleisesti ottaen runkolangasta, lipan lehdestä ja sen kiinnikkeestä, erinäisistä helmistä/rungosta sekä tietenkin koukusta. Lehden muodolla on tässä kokonaisuudessa suurin merkitys uintiin. Kapea lehti pyörii pienessä kulmassa ja leveä suuremmassa. Mitä isompi kulma, sitä enemmän vastusta kelatessa ja sitä helpommin lippa nousee lähelle pintaa. Näin ollen matalaan veteen kannattaa valita kapea lehtinen"refleximäinen-lippa". Lipan lehden muodolla on myös suuri vaikutus pyörimisnopeuteen, lipasta lähtevään ääneen, sekä näkyvyyteen, joten kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia lippoja päivän aikana. Mantere-lippa
Lippojen suurimpia ongelmia on niiden ominaisuus kiertää siimaa. Tämä johtuu siitä että runkolanka pääsee pyörimään lehden mukana ja kun lipalla kalastetaan pitkään, siima on helposti entinen. Siiman kiertymistä voidaan estää käyttämällä laadukkaita leikareita. Pienissä lipoissa on erityisen tärkeää käyttää hyvin pientä leikaria/lukkoa ennen lippaa, sillä liian isoa käytettäessä painopiste saattaa muuttua liian etupainoiseksi. Yhdelläkin leikarilla pärjää, mutta jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa perukkeen kummassakin päässä olla omat leikarit. Joidenkin valmistajien rungot ovat litteitä ja kiinteästi kiinni runkolangassa. Tällä pyritään estämään rungon pyörimistä lehden mukana ja sopivissa olosuhteissa siinä onnistutaankin.
Lipan pyörimiseen vaikuttaa eniten lehden muoto sekä rungon paino ja painopiste. Painoon ja painopisteeseen ei pystytä paljoa vaikuttamaan, mutta lehden muotoa pystytään hieman hienosäätämään. Halvimmissa lipoissa uinnin kanssa on monesti ongelmia, ja näitä voidaan korjailla taivuttamalla lehteä kevyesti peukaloa vasten "kupille". Mutta mikäli haluaa kerralla hyvän ja toimivan lipan kannattaa laadusta hieman maksaa. Hyviä tunnettuja lippoja ovat mm. Vibrax, Mepps, Lotto ja tietenkin suomalaiset käsityön helmet kuten Gnuu- ja Mantere-lipat
Lipalla kalastaminen
Lipoilla kalastaminen on halutessaan hyvinkin yksinkertaista, sillä käytännössä kaikki lipat toimivat suoralla kelauksella. Mutta parhaimman lopputuloksen saa kun mukaan lisää vähän käsialaa. Lipoilla kalastamisen lisäksi kalojen jallitus on totta kai mahdollista myös monilla muilla menetelmillä. Klikkaamalla linkkiä löydät esimerkin harppuunakalastuksesta ja sen hyödyntämisestä.
Syvemmissä järvissä lipoilla kalastaminen kannattaa aloittaa niin että lipan annetaan laskeuta mahdollisimman lähelle pohjaa. Hitaasti leijaava ja kimmeltävä lippa saattaa jo tässä vaiheessa saada kalan iskemään. Pohjan lähestyessä kelaus kannattaa aloittaa muutamalla erityisen nopealla kammenpyöräytyksellä ja tarvittaessa tehostetaan vähän vavalla nyppäämällä, jolla varmistetaan nopea liikkeelle lähtö. Monesti varsinkin taimenet iskevät heti kun hitaasti vajoava lippa tekee "pakomaisen" syöksähdyksen eteenpäin. Mikäli tärppiä ei heti alussa tule, kannattaa kelausta vähän rauhoittaa ja pyrkiä nostamaan lippaa vavalla ylöspäin pintaa. Kesällä sukeltamalla lipan lehden uinti on helppo todeta kaverin kanssa. Kun uistinta on saatu pohjasta ylöspäin, pysäytetään kelaus jolloin lippa lähtee taas vajoamaan alas ja toistetaan sama kuin alussa. Tätä kannattaa jatkaa ihan rantaveteen tai veneen viereen asti, sillä monesti kalat seuraavat pitkäänkin ennen iskua. Saalista parhaimmillaan
Virtaavassa vedessä kalastaessa pohjan lähellä uittaminen voi olla hyvinkin hankalaa. Silloin kannattaa tarkkailla ennen heittoa hieman virtauksia ja miettiä miten lippa kannattaa uittaa mahdollisten hot spot-paikkojen kohdalta. Heittämällä uistin suoraan tälläiseen paikkaan varmistutaan siitä että vastaiskua ei tarvita. Sen sijaan uistin kannattaa heittää viistosti ylävirtaan ja uitetaan sitä virran mukana tuon paikan ohi. Tällöin uistin saapuu kalanluokse luonnollista reittiä ja saa monesti kalan iskemään.
Virtaavassa vedessä kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää pysäytyksiä ja sopivassa virrassa kelauksen lopettaminen pitää lipan paikallaan pyörimässä. Tämän jälkeen siiman lyösääminen ja lipan valuttaminen alaspäin on monesti tehokas tapa saada kala iskemään.
