Kalastajat kohtaavat silloin tällöin kysymyksen siitä, onko se ongen päässä roikkuminen sitten aitoa urheilua vai pelkästään leppoisaa ajanvietettä? Vastaus on annettu yleensä sen perusteella, mikä on vastaajan suhde kalastukseen. Lajin ulkopuolisille kalastus kun helposti tippuu suoraan harrastus-kategoriaan.
Kun taas kalastusta aktiivisesti harrastavat tuntevat sen perin pohjin ja osaavat jo antaa selvitystä siihen, miksi kalastus on täyttä urheilua. Siihen onkin monta syytä eikä kalastusta voi pitää vain pelkästään laiturin nokassa istumisena. Vakavasti kalastavat joutuvat pakostakin tutkimaan eri tekniikoita, välineitä ja jopa sääolosuhteita.
Kalastus on urheilua – miksi?
Urheilusta puhuttaessa ensimmäiseksi mieleen tulee kovaa fyysistä kuntoa, voimaa ja tekniikkaa vaativat lajit, kuten kilpajuoksu, voimailu tai hiihto. Hyvin harvalle tulee ensimmäiseksi mieleen, että esimerkiksi darts-tikanheitto tai biljardin pelaaminen ovat niin ikään urheilua. Ne kummatkin kuuluvat jopa urheiluvedonlyönnin vakiolajeihin.
Ne eivät vaadi kovaa fyysistä kuntoa tai hurjaa ponnistelua, mutta ainoastaan taitoa ja tekniikkaa. Samaa voidaan sanoa kalastuksesta. Jollei syöttiin ole tarttunut haikala tai jokin muu jättimäinen vonkale, kalastusta ei voida pitää kovin fyysisenä lajina. Se kuitenkin vaatii samaa keskittymistä, sinnikkyyttä ja taitoa kuin mikä tahansa yllä mainituista lajeista eikä hyväksi kilpakalastajaksi muodostuta yhdessä yössä.
Kalastuskilpailuja järjestetään ympäri maailmaa
Kalastus on samalla kilpailulaji. Pelkästään Yhdysvalloissa järjestetään vuoden aikana yli 50 000 kalastuskilpailua, joiden tunnelma voi vaihdella leikkimielisestä kisailusta kovatasoisiin ammattikilpailuihin. Kilpailujen säännöt voivat kuitenkin olla hyvin tarkat, joten kuka tahansa ei niissä voi menestyä. Monessa muussa urheilukilpailussa on täysin sama tilanne.
Menestynyt kalastaja tuntee vedet, sään vaikutukset ja parhaat kalapaikat sekä osaa valita niihin sopivat välineet. Lisäksi hän jaksaa testata tekniikkaansa ja odottaa tarpeeksi kauan oikeaa saalista eikä anna tunteiden päästä valtaan, jos kala ei nappaakaan. Juuri näistä ja monesta muusta syystä kalastus on vakavasti otettava urheilulaji, jonka huipulla olevat on todellisia taitureita.
Kaikki lenkkeilijät eivät ole kilpajuoksijoita
Kalastus on siis asiallista urheilua. Se sisältää kaikki urheilun määrittelevät tekijät, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla myös mukava harrastus. Eihän kaikkia lenkkeilijöitäkään voida kategorisoida kilpajuoksijoiksi: heille se on harrastus. Samalla tavalla vapaa-ajallaan pilkin tai vavan päässä istuva, arjen stressiä pakoileva kalastaja on harrastelija.
Kalastus on siitä hyvä laji, että se tarjoaa jotain kummallekin kalastajatyypille. Harrastelija löytää sen parissa tavan rentoutua ja nauttia luonnosta, mutta kilpahenkisimmät voivat mitata taitojaan kattavasti ympäri maata järjestettävissä kilpailuissa tai uusilla kalavesillä.
Esimerkiksi Lapin suuret joet ja kosket ovat täynnä haasteita pienemmissä järvissä ja joissa kalasteleville. Itsensä kehittämisen elementti on täten aina läsnä. Harva urheilulaji on näin kokonaisvaltainen ja monipuolinen kuin kalastus, joka samalla tyydyttää kilpavietin, mutta myös rentouttaa ja rauhoittaa.
