Lohensyönti siihen liittyvine ympäristöaspekteineen herättää runsaasti keskustelua. Lisäksi pohjoisen jokialueiden kutupaikkoja vallannut vieraslaji kyttyrälohi on puhuttanut mediassa jo vuosien ajan. Ainoastaan noin parivuotiaaksi elävä, aggressiivisesti reviiriään puolustava kyttyrälohi on saanut nimensä uroskalan ennen kutua selkäänsä muodostamasta kyttyrästä.
Mikä ihmeen kyttyrälohi?
Alun perin Tyyneltämereltä kotoisin oleva kyttyrälohi saapui Kuolan niemimaalle 1950-luvun puolivälin tienoilla, ja ensimmäinen havainto Norjan joissa sijoittuu vuoteen 1960.
Kyttyrälohen istutus lopetettiin Venäjällä tiettävästi vuonna 2001. Kanta pysyi pienenä, kunnes vuoden 2020 paikkeilla sen esiintyvyys kasvoi syystä tai toisesta merkittävästi Atlantin eri kolkissa. Sittemmin kyttyrälohta on tavattu suuria määriä muun muassa Islannissa, Norjassa, Saksassa ja Grönlannissa.
Pienikokoinen kyttyrälohi, joka ei risteydy muiden lajien kanssa, kutee ainoastaan kerran. Vertailukohtana mainittakoon, että esimerkiksi Tenon lohi voi kutea kaikkinensa jopa viidesti. Alkuperäisten lohikantojen tila herättää laajamittaista huolta myös muissa kuin kalastuspiireissä, ja ongelma on noteerattu laajalti eri tiedotusvälineissä. Luonnonlohikantojen ahdinkoa ei ole sivuutettu.
Kutunsa jälkeen vain parivuotiaaksi elävä kyttyrälohi alkaa mädäntyä elävältä ja muuttuu ihmiselle syömäkelvottomaksi. Kaloja on hyödynnetty pakastamalla ne valjakkokoirien ravinnoksi. Vertailukohtana kerrottakoon, että esimerkiksi Tenon lohi voi elää noin 10-vuotiaaksi.
Lohien narraaminen on rentouttavaa puuhaa
Jos kalastusreissulle aikoo Ruotsiin tai Norjaan, on tarjolla suunnittelua helpottavia karttapalveluita. Matkaan on helpompi lähteä, kun kotona voi perehtyä etukäteen kalastuspaikkavaihtoehtoihin, eikä valita apajia kiireessä ainoastaan mututuntumalla kohteessa ollessaan.
Kalastus on rentouttavaa ja meditatiivista puuhaa, mutta mikäli jossakin vaiheessa kaipaa hetkeksi nopeatempoista nollausta, voi rullat laittaa pyörimään, vaikka vain muutaman kierroksen ajaksi. Kun kalastusreitti on pääpiirteissään selvillä, ei asiaa tarvitse stressata reissussa, vaan puhelimeensa voi naputella luppoaikana kaikessa rauhassa esimerkiksi uudet pikakasinot 2021.
Tenojoen vesistössä eläviä lohikantoja on Suomen ja Norjan välisen kalastussopimuksen (2017) mukaisesti seurattava ja hoidettava kutakin erikseen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Prosessissa huomioidaan myös kalastuksen vastuullisuus.
Loheen ja lohensyönnin ekologisuuteen liittyy paljon eettisiä kysymyksiä. Kalatiskillä vuoronumero kädessä seisoessa olisikin syytä kiinnittää huomiota WWF:n vihreällä listalla oleviin, kotimaisiin kalalajeihin. Kokonaan vältettäviä olisivat ainoastaan uhanalaiset ankerias ja taimen.
Vieraslajien herättämät kysymykset
Vieraslajeista puhuttaessa tulee Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Jaakko Erkinaron mukaan huomioida muutamia tekijöitä. Ensinnäkin on nostettava esiin niiden vaikutus lohikantojen monimuotoisuudelle. Erkinaro ilmaisee huolensa myös ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lohikaloihin.
Ilmastonmuutos luo lohikantoihin liittyviä uhkakuvia, sillä jokivesien lämpötilojen nousu aikaistaa lohenpoikasten mereen siirtymistä. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, sillä lohenpoikaset eivät välttämättä tuolloin selviydy vielä meriolosuhteissa ja kuolevat ravinnonpuutteeseen. Erkinaron mielestä selviytymisvaikeudet saattavat johtaa pitkällä tähtäimellä jopa koko lohikannan vaarantumiseen.
Kyttyrälohen leviämistä on pyritty torjumaan poistopyynnillä, jotta laji ei veisi luonnonlohena tunnetun atlantinlohen kutupaikkoja. Asiaa helpottaa onneksi se, että lyhytikäinen, ainoastaan kerran kuteva kyttyrälohi kutee aiemmin syyskesällä, atlantinlohi vasta myöhemmässä vaiheessa syksyä. Periaatteessa lajien rinnakkaiselo on siis mahdollista, ja asiasta on saatu viitteitä Venäjän lohijoista.
