Myös harrina tunnettu harjus (Thymallus thymallus) on yleensä alle kilon painoiseksi jäävä, noin 30–60 cm pituinen lohikala. Koska virtapaikoissa asustava harjus etsii lakkaamatta itselleen optimaalisinta ympäristöä, vaihtelevat lajin esiintymispaikat suhteellisen usein. Ulkoisesti hieman siikaa muistuttavaa harjusta ei kannata kuitenkaan etsiskellä kiivaimpien virtausten keskeltä, vaan pikemminkin niiden liepeiltä.
Harjuksenpyynti saattaa onnistua paremmin sadesäällä, mutta toisaalta myös sateen kestolla on merkitystä. Pitkään kestäneen rankkasateen seurauksena vedenpinta nousee, jolloin harjuksen syönti muuttuu epätodennäköisemmäksi.
Jos ulkona sataa liiaksi ja lämpötila vaikuttaa turhan viileältä, on kalastukselle onneksi myös vaihtoehtoisia ajanvietemuotoja nettipeleissä. Tuolloin puhelimelleen voi naputella esimerkiksi ”euteller kasinot”, jotka sisältävät kolikkopelejä laidasta laitaan luotettavalla maksutavalla.
Kohdevaihtoehtoja harjuksen narraamiseen
Perhokalastus on kiehtova, visuaalisesti vaikuttava harrastusmuoto, johon myös Suomen monipuolinen luonto tarjoaa upeita kohteita. Lappi on tietenkin perinteinen ykkösvaihtoehto tässäkin lajissa. Jos pohjoiseen matkaaminen vaikuttaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuvan näkövinkkelistä liian raskaalta operaatiolta, löytyy harjusapajia lähempääkin. Harjusto on nimittäin kotoutettu onnistuneesti myös eteläisempään suomeen.
Mikäli Lappiin kuitenkin päätyy, voi harjuksia havitteleva perehtyä Kolarissa sijaitsevaan, 50 kilometrin mittaiseen Äkäsjokeen. Harjusta voi saada saalikseen myös esimerkiksi Kuusamon Kitkajoesta. Keski- tai Itä-Suomessa asuvan kannattaa puolestaan kokeilla kalaonneaan esimerkiksi Pohjois-Karjalan raja-alueella Lieksassa sijaitsevilla Ruunaan koskilla.
Harjuksen alin sallittu pyyntimitta vaihtelee leveyspiiristä riippuen 30–35 senttimetriin. Alimman sallitun pyyntimitan lisäksi kannattaa huomioida, että harjus on rauhoitettu leveyspiirin 67°00 N eteläpuolella sijaitsevissa sisävesissä huhtikuun alusta toukokuun loppuun saakka. Meriharjus luokitellaan maassamme uhanalaiseksi.
Perhon valinta
Perhon valinta voi aiheuttaa päänvaivaa varsinkin aloittelevalle kalastajalle. On kuitenkin olemassa muutamia perusasioita, joista on apua sopivanlaista perhoa valitessa. Vesistön ominaisuuksien lisäksi niin vuoden- kuin vuorokaudenajalla sekä esimerkiksi sääolosuhteilla on merkityksensä, sillä ne vaikuttavat harjuksen kulloiseenkin sijaintiin.
Pinta- tai uppoperhon välillä ei siis tarvitse harjuksenkaan kohdalla arpoa sokkona. Harjusta kannattaa yrittää napata tilanteen mukaan erilaisilla perhoilla, mutta alkuun lienee viisainta kokeilla nimenomaan harrin pyyntiin suunniteltua klinkhammeria.
Kukaan ei ole perhojenkaan suhteen seppä syntyessään. Sopivimman perhon valinta on aina osittain tuuripeliä, mutta silmä harjaantuu kokemuksen myötä kiinnittämään huomiota niin virtauksiin, syöntiin kuin lämpötilaeroihin.
Harjuksen valmistus
Harjuksesta, joka jakaa makunsa puolesta ihmisiä kahteen leiriin, on ruokakalana moneksi. Harjus kypsyy vaikka hiilloksessa tai vaihtoehtoisessa tikussa tai halsterissa. Harjuksen pakastamista ei suositella lajin pilaantumisherkkyyden vuoksi, joten kala kannattaa valmistaa mahdollisimman äkkiä pyynnin jälkeen.
Mikäli harjuksesta haluaa pyöräyttää jotakin juhlavampaa, löytyy keittiömestari Janne Pekkalan oivallinen vinkki Metsähallituksen Tuikki-lehdestä. Reseptissä leivitetty harjus tarjoillaan mm. perunalumen, kukkakaalin, parsakaalin ja kananmunan kanssa.
Tv-kokkinakin tunnetun Pekkalan resepti on kokeilemisen arvoinen, mutta monen mielestä harjus maistuu parhaimmiltaan heti tuoreeltaan pyyntipaikan lähettyvillä, nuotiolla valmistettuna. Tuolloin mukana on tietenkin luontolisä, joka tuo ruokailukokemukseen oman, ainutlaatuisen ulottuvuutensa.
