Kala on yleisnimitys eläimille, jotka elävät vedessä ja jotka hengittävät pääasiassa kiduksilla. Kalan ominaisuuksiin kuuluu myös vaihtolämpöisyys ja selkärankaisuus. Jos harrastat kalastusta tai olet kiinnostunut siitä, kannattaa sinun kerrata kalaan liittyviä perustietoja.
Kalat kuuluvat veteen ja ne aistivat tietoa ympäristöstään. Tilanteista tulleisiin tietoihin reagoidaan lajista riippuen ja tiedon vastaanottamisesta varten käytössä on viisi aistia muiden selkärankaisten tapaan. Näiden lisäksi kaloilla on niin sanottu kuudes aisti, kylkiviiva-aisti. Sen avulla kalat pystyvät havaitsemaan veden paineaallot. Kylkiviiva-aisti auttaa myös saalistuksessa ja parveutumisessa.
Kaloihin voi tutustua eri tavalla ja materiaalia siihen on runsaasti. Perinteiset kirjat ovat oivallinen tietolähde, mutta osaamista voi kartuttaa myös verkossa. Kaloista ja kalastuksesta on kehitetty jopa nettipelejä, jotka toimivat hauskasti kalamaailmaan tutustumiseen. Pelejä on tarjolla paljon, sillä uhkapelaaminen on yleisestikin kasvanut internetin myötä. Sen vanavedessä on yleistynyt myös vedonlyönti, josta voi saada lisätietoa tästä linkistä: https://betting.com/fi/.
Kalan iästä tärkeää tietoa
Kalan ikä antaa paljon tietoa kalasta ja se on kalantutkijoille lähes yhtä tärkeää tietoa kuin niiden pituus ja paino. Ikä lasketaan kasvuvyöhykkeistä, jotka ovat muodostuneet suomuihin, luihin ja otoliitteihin. Toiminta on verrattavissa puiden vuosirenkaiden tarkastelemiseen.
Kalojen iänmääritys auttaa selvittämään kalakannan ikäryhmäkoostumusta. Iänmääritys antaa tietoa myös vuosiluokkien vahvuudesta ja kalojen kasvun tilanteesta. Kalakannan tietoja hyödynnetään muun muassa kalaveden ja kalakantojen hoidon suunnitteluun.
Kalojen pituus kehittyy koko niiden elämänsä ajan. Kalojen elinaika vaihtelee puolestaan kalalajista riippuen ja ikäkirjo on erittäin laaja: vaskikalan taival on vain yhden vuoden pituinen, kun taas sampi voi elää yli satavuotiaaksi. Ankerias on nykyisistä kaloistamme vanhimmaksi elävä ja sen ikäennätys on 72 vuotta. Vanhin tavattu ahven Suomessa on ollut 29 vuotta ja lohi puolestaan 13 vuotta.
Kalan säilytys
Kala on elintarvike, joka on tunnetusti helposti pilaantuva. Tämän takia kalaa tulee käsitellä ja säilyttää oikein. Kala säilyy kauemmin, mitä nopeammin kalan saa pyynnin jälkeen kylmään. Perattu tuore kala on hyväkuntoinen jäitettynä korkeintaan viikon ja filee säilyy puolestaan 2-4 päivää. Jääkaapissa kalaa ei kannata säilyttää yli kahta päivää.
Tuoreen kalan tunnistaa monista seikoista. Se ensinnäkin tuoksuu raikkaalle, eikä siinä ole havaittavissa liian voimakkaita hajuja. Jossain määrin haku on kuitenkin kalalajille ominainen. Tuoreen kalan pinta on ehyt ja siinä on kirkkaat värit. Iho kiiltää ja se peittyy tasaisella limakerroksella. Tuoreen kalan liha on kimmoisaa, minkä voi tarkistaa painamalla lihaa. Jos siihen ei jää syvennystä, on kala tuoretta. Silmien tulee olla kirkkaat ja ulkonevat. Lisäksi tuoreella kalalla on puhtaat ja helakanpunaiset kidukset.
Kaloilla on myös tauteja
Kaloissa voi olla erilaisia virus-, bakteeri- ja loistauteja. Useat virus- ja bakteeritaudeista ovat lohikalojen vaivoina, mutta muutama virustauti saattaa tarttua muihinkin lajeihin. Jotkut virus- ja bakteeritaudit esiintyvät ainoastaan viljelyolosuhteissa, mutta esimerkiksi bakteeriperäinen munuaistautia voi olla Suomen luonnonvesissä.
Kaloissa voi olla myös ikäviä loisia. Niitä voi esiintyä kalan pinnalla tai avutssa kalassa. Muiden eläimien tapaan kaloilla on omat loisensa ja Suomen kalojen loislajisto on verrattain monimuotoinen. Niitä voi esiintyä melkein kaikissa kalan elimissä, eikä kaikkia loisia voi havaita paljaalla silmällä.
Valkopilkkutauti on yleisin mikroskooppinen loistauti. Yleisimpiä näkyviä kalaloisia ovat puolestaan, haukimadot, lokkilapamadot, loiskaihi ja rakkoloisio. Suurimmasta osasta kalojen loisista ei aiheutu vaaraa ihmiselle, eivätkä ne tartu ihmiseen. Poikkeuksena on kuitenkin leveä heisimato ja särjen maksamato.
